torstai 21. toukokuuta 2015

Hei hei mitä kuuluu? Sä kysyt ja kaikki on ok!

Raakaherkut ovat tehneet itselleen hyviä valintoja ruokapöydissä, liikuntatottumuksissa, levon määrässä ja laadussa sekä elämään suhtautumisessa,  neljän kuukauden ajan.



   Ei syiden ja selitysten etsimistä itsensä ulkopuolelta, vastuun siirtämistä aina johonkin muualle,  vaan sen tiedostamisen, että MINÄ vaikutan MINUUN. Minä olen vastuussa teoistani, valinnoistani ja asenteestani.
 
 



On pohdiskeltu, edetty harppauksin, kompuroitu ja käyty kuopissa, mutta noustu ja jatkettu riemumielin.







Tekemisestä on vaikea kertoa lyhyesti, koska aihe ja joukko on niin innostava, että suu vaahdossa en haluaisi lopettaa tilitystä ollenkaan.  Siksi ajattelin, että antaa kuvien puhua puolestaan. Jätetään tilitys pois. 4 kuukautta on matkattu, kuukausi on vielä jäljellä.





Ihan oikeat naiset ovat tehneet tuollaista tulosta!!! -ei kuvamanipulaatiota tai mainoskikkailuja, vaan IHAN OIKEAT NAISET. Töissä käyvät, arkea elävät ja elämästä nauttivat. Naiset, joiden elämään on tällä matkalla tullut iloja, suruja ja kaikkea sitä, mitä elämässä voi sattua.





Sekin on moneen kertaan todettu: Kun kerralla sattuu ja tapahtuu paljon. Kun mullistuu ja möyryää ja muuttuu, niin on hyvä, että YKSI ON JA PYSYY: Hyvä ruokavalio ja itsensä arvostaminen ja hyvin kohteleminen!!



Joukossa on 30 naista, joista osa on viitsinyt antaa kuvansa julkaisuun, motivoimaan kotilaihduttajia. Jokainen pystyy ja voi.



Onnistuminen vaatii oikeat työkalut, vastuullisen asenteen itsestään, sopivasti tsemppiä ja oikeita ohjeita, luottamusta ja TEKOJA.
Joskus ravistelua omaan vastuuseen.

 
 


 Ei syiden ja selitysten etsimistä itsensä ulkopuolelta, vastuun siirtämistä aina johonkin muualle.  Onnistumisen edellytys on sen tiedostaminen, että MINÄ vaikutan MINUUN. Minä olen vastuussa teoistani, valinnoistani ja asenteestani.

(Tätä voi toistaa tekstissä joka välissä,  itselle monta kertaa joka päivä ja silti se meinaa joskus olla hukassa..."sukka on mytyssä, itikoita, vettä sataa, paska lapsuus, liian kuuma, liian synkkää, liian kirkasta, liian vähän virtaa, sekin, tuokin, nekin...Syitä löytyy aina. Mutta ei tarvita kuin yksi nykäys omaa vastuuta, ni ne syyt on tekosyitä ja toiminta tuloksiin voi alkaa.)

Jos tuntuu, että lapsuus, nuoruus, mennyt ihmissuhde tai nykyisyys on paskaa, niin muista, että ihminen on osa luontoa ja toimii samoin: Paskassa on paras elinvoima!



 
Osasta on montakin kuvaa eri suunnasta. Innostamaan.


 
 
 
 


Olo ja mieliala nousee, kun oma keho alkaa tuntua sopivalta ja meno kepeältä.



Kun vaatteet sujahtavat sopivaan kroppaan vaivatta, eikä tukalaa oloa tule hankittua lautasen ääressä.




Kun kasvisten villi vihervirta auttaa jaksamaan hankalissakin paikoissa ja kroppa vastaa pyyntöihin entistä kevyemmin.





Kun soukan ulkonäön lisäksi sokeriarvot, verenpaineet, maksa-arvot, hormonitoiminta, kolesteroliarvot, aineenvaihdunta, unen määrä ja laatu, jaksaminen, virran määrä ja liikunnan riemu ovat optimaaliset, ei voi kuin hehkua tyytyväisyyttä.


Jokaisen aikuisen päivään kuuluu monia kuoppakohtia, jolloin fiilis ei ole parhaimmillaan. Tässä hetkessä oleminen, aistiminen ja juuri tämän hetken tiedostaminen auttavat ymmärtämään, ettei koko elämän kuulukaan olla yhtä ilotulitusta.

Heikommalla hetkellä huristellaan vähän pienemmällä vaihteella. Hyreksitään hiljalleen ja odotellaan, josko se olo siitä taas muuttuu kohta erilaiseksi. Tuppaa muuttumaan päivässä jopa satoja kertoja! Pienen vaihteen sietäminen ja ymmärtäminen on  elinvoimaa lisäävää. Kun tietoiseen oloon lisätään tietoisuus omasta kehosta, on tasapainoinen fiilis valmis.




Terveelliset ja hyvät teot omalle keholle lisäävät itsetuntoa ja hyvinvointia. Tasapainoa ja vastuullisuutta.

Mikään sairaus ei pahene sopivalla liikunnalla, oikeilla ruokavalinnoilla ja terveellä unella. Eikä mikään terve ihminen niistä saa itselleen haittaa. Joten back to the basics-toimii kaikessa.


-RUOKA
-LIIKUNTA
-LEPO



Niistä on raakaherkut tehty!!!!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tuloksia,ruokavalioita ja Frisee



Kaikkien aikojen koneet, eli raakaherkkutytöt ovat pudottaneet 10 viikon aikana vajaat 200kg  painoa yhteensä. Yksittäisiä -10kg:n suorituksiakin on useita. Lähtökohdista ja tavoitteista riippuen kilomäärät ovat erilaiset, mutta tulokset näkyvät. Työ todellakin näkyy kropassa ja olossa.

 Osa pudottajista lähti mukaan ylläpitämään hyvää ja tiukkaa kuosia. Osa pudottajista on saavuttanut juuri itselleen sopivan painon ja osalla on vielä matkaa lopputulokseen painon kannalta.

Osalla matkaa on mielen kannalta ja osalla varmuuden. Elämäntapamuutos ruokailun osalta kestää mielestäni sen 3-5 vuotta. Että asia on varmasti sisäistetty tyytyväisyydellä ja ne valinnat tulevat ilolla ja luonnostaan. Niiden eteen ei tarvitse taistella, vaan ne koetaan etuoikeudeksi. Lopulta tuo itse kilojen karsiutuminen onkin se pieni osa tätä koko terveellistä elämäntapaa.
Vanhasta luopuminen on aina prosessi ja upeakin uusi on ensin opeteltava ja sisäistettävä.  


Rasva palaa kupeilta ja se näkyy. Se näkyy kuvista silmiin ja olemuksesta, keskustelusta ja mielialasta.


Ryhmän etu on keskustelu. Yhdellä ryhmäläisistä voi olla joskus  päivä, jolloin haluaisi toivottaa painonpudotuspuheet, ruokavalion ja ryhmäläiset kohti kuuminta kuumaa. Ja silti ryhmä on se, jossa toivotuksen voi sanoa ääneen! -ja sarvipäiden valtakuntaan toivotetut ryhmäläiset semppaavat ja kommentoivat niin, että kohta turailuunsa pettynyt on taas koipi korkealla menossa eteenpäin.

Hyvällä ruualla ja terveellisillä valinnoilla on helppo saada mieliala nousuun. Sama se on tietysti toisinpäin: Huttu ja surkeat valinnat saavat aikaan fyysisiä oireita ja surkean fiiliksen.
Irtokarkkiövereillä ja pizzaorgioilla mehustelevat ovat usein niitä, joilla rasvakilot eivät vielä näy, mutta iho, turvotus ja yleinen jaksaminen on veriarvojen ja insuliinin vuoksi myös ulkopuolelle nähtävissä. Rasvakilot voi huhkia pois, mutta verenkiertoa ja ihoa ei voi huijata. Se muistaa. Ja mitä enemmän ikää tulee, se muistijälki toistaa myös menneitä.


Ryhmässä on lueteltu ihan pokkana myös ne kaikki tutut selitykset: "Liian kova makeanhimo/Synttärit/Anoppi suuttuu, jos ei syö pullaa/ Eihän nyt kukaan syö 3 kg. kasviksia vuorokaudessa/ Töissä on liian kiire/ Vaikea suhde vanhempiin/ Täytyyhän nyt joskus nauttia!/ Lomamatkalla oli pakko syödä..."


Ja kyllä. Ne on ihan aitoja selityksiä. Joihin yksin painoa pudottaessaan yleensä hukkuu. Apua ei yksin tunnu löytyvän. "Toiset onnistuu projekteissaan ja ne ei edes halua huttua...mutta mulla tää ei vaan onnistu??"

Jos laihduttaessa sanot jollekin, että nyt tekis mieli munkkia, niin kaveri usein sanoo, että "Ota tietysti. Kyllähän sun nyt täytyy!"....harvemmin kukaan muistuttaa tai tukee: " MITÄ SIITÄ SAAT?? Kuinka pitkään ja missä vaiheessa se HYVÄ OLO SIITÄ MUNKISTA TULEE?? Ja mitä muuta siitä seuraa? Onko se oikeasti niin hyvä? Missä kohtaa se ihanuus on parhaimmillaan, vai onko se vain ajatuksena kaunis?  "


Ryhmässä taas kyseenalaistetaan ja mietitään. Ryhmä on voimaa. Ja ne onnistumiset ja ideat, mitä ryhmästä löytyy...Niitä juhlitaan ja hehkutetaan joka suunnasta ja pitkään. Ryhmä myös vaatii. Jokainen tekee samaa työtä ja tietää, että ne muutamat peliliikkeet on jokaisen tehtävä. Sopivasti odotuksia ja tsemppiä ja eteenpäin potkimista. "Ja kukaan ei koskaan kämmää tai epäonnistu!"
-EIPÄ!!!! On eräänkin kerran tullut sitä kantapään kautta-koulua. Mutta yksin painoa pudottaessaan niihin kompastumisiin uupuu. Sitä ei vaan enää jaksa, osaa eikä usko.
Ryhmässä kuopasta pomppaaminen on itsestäänselvyys ja oikeastaan vain tehonlisääjä.


Lyhyt kuukauden lomamatka terveelliseen ruokavalioon on ihan kiva.  Niinhän matkat on. Asuminen pysyvästi on eri juttu. Se on muutos aiempaan elämään ja selkeästi haastavaa. Sopeutuminen eri kulttuuriin ja tapoihin ei tapahdu hetkessä.
Elämäntapamuutos on aina vaativa ja pitkäkestoinenkin projekti! Se on LUOPUMISTA entisestä ja askel uuteen.  Eikä luopuminen ole koskaan ihmiselle kovin mieleistä. Varsinkaan, kun se tuttu ja turvallinen on lempeää, pehmeää, mössykkää, huttua ja makeaa, rasvaista, suolaista, pastaa, viiniä, karkkia, pullaa, siideriä ja sohvan sylissä lököttämistä.  Ja vaikka mitä ummehtavaa muuta.


Jokainen on kuullut tapauksista, joissa väkivallan uhrina elävä puoliso ei vaan osaa lähteä. Hän
 "narkkaa sitä raippaa" (Jenni Vartiaisen sanoin)  ja antaa jopa lastensa elää samassa pelossa ja jää, koska ELÄMÄNMUUTOS ON VAAN NIIN ISO JUTTU. Vaikea. Vaikka tilanteessa on pahuutta ja surua, tuskaa, pelkoa ja jopa hengen menetyksen vaara, niin MUUTOS tuntuu silti liian raskaalta. Jäädään, kun ei pystytä luopumaan vanhasta.

Jos muutos on vaikeaa hankalasta tilanteesta turvalliseen, niin entä sitten huttu-hempeys-sokerisesta ruokavaliosta pois oppiminen.....Ei ole yksistään helppoa. Se vaatii aika paljon. Mutta se vaatimus on kaikkien mahdollista toteuttaa.  Ruokavalion muutos ja aktiivinen elämä on kyllä IHANAA, muttei tule nappia painamalla, vaan OPETTELEMALLA. Opettelemalla uutta ja opettamalla se lähipiirikin siihen uuteen.
 -Ei ole välttämättä perheen muulle väelle helppoa, jos se "tiski- ja pyykkikone" onkin lenkillä, eikä nakkikastiketta vääntämässä. Mutta sekin roolituksen muutos kannattaa. Muutos on AINA KEHITTYMISTÄ. Etu ja ilo. Koko porukalle. Itsenäisyyttä, osaamista, tehtäväjakoa ja vahvuutta jokaiselle. 
Ystäväpiirissäkin joudutaan ehkä yhden ihmisen muutoksen takia myllerrykseen. Jos kaveri on ihan eri tasolla innostuksensa ja virtamääränsä kanssa, eikä jaksa jäädä niihin karkki-siideri-leffa-baarit yms. touhuihin, vaan valitsee pitkät yöunet ja päälle pitkän aamulenkin. Elämänmuutos ei ole pikkujuttu.  Se tuottaa paljon erilaisia kysymyksiä ja ajatuksia, kun yksi joukosta ei syö tai juo totuttuun tapaan. Ihastusta, kateutta, hermostusta, loukkaantumista, kannustusta. Muutos on iso juttu yksilölle ja ympäristölle.


Loukkaantuminen, äkkäily ja selitykset on hyväksi.
Kun niitä kohtaa ja  jaksaa jankuttaa  aina vaan, löytää lopulta oikean tien. Oma viiteryhmä joko painonpudotusryhmässä, ystävän kera tai PT:n kanssa auttaa.

 Ensin keksii uusia syitä, miksi ei nyt voi valita virtaa ja voimaa tuovia ruokia, vaan taas tuli sorruttua huttuun tai liian isoon annoskokoon.  Mutta toistojen avulla lopulta uskoo sen saamansa vastauksen:  "Sinä voit itse valita. Ulkopuolinen ei laita sinun suuhun mitään. Sinun syömiset on anopista, ristiäisistä, kiireestä, väsymyksestä, stressistä ja kavereista huolimatta  IHAN OMA PÄÄTÖS JA TEKO."


Voit valita ihania ja virtaa tuovia tai voit valita sen tutun mössön ja hutun. Se näkyy ja tuntuu olossa, ihossa, kupeilla ja kasvoilla.

Suututtaahan se. Sitä haluaisi kuulla ne tutut: "Kyllä sä voi ottaa! Pitäähän välillä nauttia! Nyt sä oot ansainnut huttua."


Mutta. Ryhmässä mietitäänkin sitä kautta, MIKSI ihmeessä ottaisi sokerista huttua, joka on kunnon myrkkyä...? Mitä sokerista saa: Väsymystä, uupumusta, harmaan ja valuvan ihon, turvotusta, samean ajatuksen, unettavuuden, ylimääräisen pehmikekerroksen kroppaan ja morkkiksen. Hyvin, hyvin usein se huttuherkku syödään huonolla omallatunnolla. Ja huonolla omallatunnolla syöminen ei ole koskaan järkevää. Ruuasta ja herkuista pitää saada nauttia. Joten mietitään syödessä, mistä minä AIDOSTI nautin. Alusta loppuun. Valinnasta viimeiseen suupalaan ja puoli tuntia syömisen jäkeenkin.

Käsitellään ja pohditaan, että MISSÄ se hutun ja makean herkun hehku on? Mikä se on? Missä se tuntuu? Miltä se tuntuu? Mitä siitä saa? Milloin? 

Kun niitä hieman miettii, toteaa ettei se sokerinen huttu ole kovinkaan palkitseva asia. Missään vaiheessa.  Mietitään, että mitä se vehnäjauhosta ja vedestä tehty pasta tuo kehoon, mieleen ja oloon?
Kuinka suuri ja kestävä on se mielihyvä, mitä siitä jauhomössöstä itselleen saa?


Välillä rakennellaan aarrekarttaa, mietitään vapautta, omaa paikkaa maailmassa ja varsinkin siinä omassa olossaan elämistä. Tyytyväisyyttä. Kun muuttaa elämäntapaansa, muuttuu itse.


 Ja se vihervirran määrä. Sitäkin on alussa vaikea ehkä sietää. Se sohvalla muumiona aiemmin maannut möykky jaksaakin vihervirran ansiosta siivota saunan, keittiönkaapit ja ulkovaraston ja on jo käynyt juoksemassa pitkän lenkin. Rallatellen silittelee kauluspaitoja ja tamppaa sen jälkeen koko talon matot....?? MIKSEI SE VOI VAAN SYÖDÄ SIPSIÄ SOHVALLA MUN KANSSA!?!?!??!



Suosin ryhmää ehdottomasti laihdutuksessa! Siinä asioita tulee käsiteltyä monelta kantilta ja saa erilaisia näkemyksiä. Joku voi kysyä ja pohtia sellaista asiaa, mitä ei olisi itse osannut edes ajatella. Joku pohtii JUSTIIN SAMAA asiaa, mitä itse. On hienoa, kun huomaa, että nää on ihan samat jutut kaikilla. En olekaan friikki, jolle tää on hankalaa. Näissä joutuu ensin kamppailemaan jokainen. Mutta oppii sitten.  Ryhmässä myös ohjauksen tasoa voi tarkkailla monen silmin. Voi vakuuttua sen toimivuudesta tai pahimmassa tapauksessa toimimattomuudesta. Ryhmä tukee monessa asiassa.


Jos et halua kuulua ryhmään, mutta tarvitset tukea painonhallinnassa, ole aktiivinen ja huolellinen.
PT:n valinnassa kannattaa olla todella tarkkana. Sinä ja valmentajasi olette parhaimmillanne hyvä tiimi, mutta pahimmillaan PT on vain rahastaja, joka on tulostanut sinulle netistä eettisesti ja moraalisesti kyseenalaisen ruokavalion, jolla kehosi saadaan sekoitettua ja elimistö kurjaan tilaan.

Netistä löytyy pilvin pimein ilmaisia ruokavalioita, joilla paino saadaan laskettua. Nopeastikin. Tsekkaa eri vaihtoehtoja. Jos ne tuntuvat sinusta sopiville, kokeile. 


Pitkä projekti kannattaa tehdä osaavassa seurassa ja jos haluat valmentajan tai ryhmän, mieti omat tavoitteesi tarkasti. Valitse ryhmä sen mukaan.



Onko tavoitteesi vain pudottaa rasvakilot ja jatkaa sitten muuta arkea ja unohtaa kuuri. Ottaa ehkä  myöhemmin tulevat lisäkilot taas kuurilla alas.

Tässä yksi esimerkki, jollaisia osa PT:sta myy ihan vakavalla naamalla. Ja vaikka tämä on Fitfarmin Jutan pikadieettiohje, niin yllättävän paljon  PT:t myyvät tätä "henkilökohtaisena ruoka-ohjelmana" pidempään käyttöön juuri sinulle: SUPER-JUTAN DIEETTI.



Tuo dieetti ei ole vaarallinen kertaluontoisena kokeiluna, mutta arveluttava ja ihan liian vähillä ravinteilla ryydytetty(ei ryyditetty) kurjistuttaja pidemmän päälle. Kaloreita on vähän ja laihtumista varmasti tapahtuu, mutta kuten ohjeessa sanotaan: pikastartti. Ei elämäntapa todellakaan.
 Jos oikea ammattilainen rakentaa sinulle ruokavalion treeniä ja laihtumista varten, niin se ei ole tuollainen. Älä maksa sellaisesta, mitä tuossa linkissä näet.


Jos haluat sellaista dieettiä käyttää, kokeile sitä ilmaiseksi tuolta kiloklubin sivuilta. Näitä ruokavalioita kyllä löytää vaikka kuinka tuolta netin aarreaitasta. Kokeile, mutta älä liian pitkään.
Saahan kaalikeittodieetit, vissydieetit ja lentoemäntädieetitkin kiloja pois ja niitäkin voi hetken kokeilla. Mutta ei niistäkään kannata maksaa, eikä niiden ohjeita jakavaa valmentajaa kannata kuunnella. Hän ei jaksa paneutua työhönsä, eikä välttämättä osaa sitä.




Jos ostat palvelua, vaadi siltä tasoa. Kyse on terveydestäsi. Kehon tulee säilyä kunnossa ja ravittuna ja ruokavalion tulee olla järkevä! Ja sen tulee todellakin olla MAISTUVA, IHANA JA HYVÄÄ MIELTÄ TUOVA JO VALMISTUSVAIHEESSA, saati herkutellessa. Laihdutuksessa ei ole tarkoitus riuduttaa ja sairastuttaa.


Laihdutus elämäntavaksi vaatii monipuolisen ja tasapainoisen suhtautumisen kaikkeen ruokaan. Toki bataattihampurilaiset, pizzat ja kebabit on herkkua. Naurisranut ja pihvit ovat juhlaa. Laihdutus pitää olla herkutteluista parasta!
Sokeri kertyy aikuiselle todella helposti vartaloon, eikä solu sitä kykene bensiinikseen juuri käyttämään. Mutta hunaja on jo eri maata.


Ruokavalion tulee sisältää myös makeita herkkuja, sillä ihmisellä on aistijärjestelmä, joka kykenee aistimaan 5 erilaista makua.
(mutta nuo proteiinipatukat on pääosin pahvinmakuisia, kummallisilla keinoaineilla makeutettuja lisäainemönttejä. Ei niitä voi hyvällä tahdollakaan herkuksi sanoa. Saati terveelliseksi. )

On olemassa todella, todella paljon makeita herkkuja, joista on keholle rakentajiksi, bensaksi ja tervehdyttäjäksi. Sipuli paistettuna, porkkana, punajuuri jne...Ja noiden makeiden herkkujen lisäksi on vielä erilaiset raakaherkut, joissa voi olla kaakaota, kaakaovoita, kookosta, hunajaa, pähkinää ym.. Kaikkea ihanaa, mitä keho tarvitsee ja kykenee käyttämään ihon, luuston, veren, solujen, aivojen, lihasten, nivelten jne. hyvinvointiin. Maku on suussa sulava ja teho valtava.


Kaikkien aikojen kone-ryhmän  ruokavalioon kuuluu esim. suklaakakkua tai salmiakkia, toffeeta, juustokakkua, snickersiä, bountypatukoita tai marjajuustokakkua. Joka päivä.

Jos tarkoitus on "pikamatkustaa" laihdutukseen lomareissulle ja saada hetkessä rasvaa pois, voi kyllä kokeilla vaikka millaisia kituuttavia pikadieettejä ja onnistua.
 Kaalikeittodieettihän on ihan kuningas. Tai vaikka tuo linkittämäni: "punnitaan kurkutkin"-dieetti.
Mutta onko tarkoituksesi rakentaa omaan elämään uudet raamit ruokailujen suhteen? Haluat syödä aina hyvällä omallatunnolla?
Silloin muutos ei ole vain "lomamatka ja pikavisiitti tai Au-pair-matka" terveisiin ruokailutottumuksiin, vaan silloin mullistat oman elämäsi ja omat tapasi ja LUOVUT vanhoista. Se on iso juttu, kivistävä ja tuskainenkin...Mutta hyvin palkitseva.


Hyvä ruokavalio antaa virtaa, voimaa ja iloa. Se tuottaa fyysisesti ravinteikkuudessaan todella paljon hyviä asioita kehoon. Veriarvot, sydän, keuhkot, lihakset, aivot. Niitä ravitaan kunnon ruualla ja ne ilmoittavat, kun ne ovat tyytyväisiä. Jaksat paremmin, nukut syvempää unta, olet vireä ja aktiivinen, olet ylpeä valinnoistasi, ihosi hehkuu ja kasviksilla tasapainotetun hormonitoiminnan vuoksi olet tasapainoinen ja oma itsesi. Opit olemaan oma itsesi myös muualla, kuin ruokavalinnoissa. Kun oppii ymmärtämään oman vastuun ja vapauden olla omaa mieltä ja syödä sitä, mikä on itselle hyväksi, oppii ottamaan vastuun muillakin osa-alueilla.

Psyykkinen puoli ja itsetunto sekä itsetuntemus kasvavat suuresti aina elämän luopumisen aikoina ja muutoksessa. Se on painonpudotuksessa ehkä palkitsevinta. Huomata itsessään vahvuudet ja tasapainoisen rauhan. Oppii tekemään oikeutta itselle ja arvostamaan sitä. Samalla oikeutta tulee tehtyä aina myös kanssaihmisille.


Syö hyvin, nauti ja laihduta. Löydä oma polkusi ja ole siitä ylpeä. MEILLÄ ON VAPAUS VALITA!


Sitten parit ihanat raakaherkkuvinkit, joita tässäkin kuvina näkyi Kone-tyttöjen lautasilla:

-Raaka Snickers
-Bounty-patukat (Nekin, jotka eivät ole tottuneet raakasuklaan makuun, rakastuvat tähän ikihyvikseen, koska kaakaovoin sijaan käytetty neutraali kookosöljy ja mantelimaito tekevät suklaasta maitosuklaisen hyvää.  Jos kookos ei ole suosikkisi, jätä täyte pois kokonaan. Tai korvaa se lucumatoffeella!!!!)

"No söisinhän minä terveellisesti, jos joku laittaisi ne ruuat minulle!"

 EI HÄTÄÄ! Saarijärveläisille ja kaikille täällä liikkuville siihen on vastaus: FRISEE!

Krisse kyllä tekee jokaiselle terveelliset herkut A:sta Ö:hön ja enemmän. Keskustasta löytyy siis:
Keittoravintola · Smoothie- ja mehubaari · Salaattibaari  Frisee, jossa on jokaiselle valmiit ruuat, välipalat, herkut ja lisäksi näiden tekotarpeetkin. Paikalla on ravintovalmentaja Kristiina niitä tekemässä ja neuvomassa asiakkaita, joten mikään selitys ei enää kelpaa epäterveellisille valinnoille.



Niille, jotka eivät jaksa syödä kovin terveellisesti, mutta painon pudotus kiinnostaisi: Seuraavaksi esittelen  varmasti toimivan dieetin, joka on aika monelle makumaailmaltaan tuttu.  Tässä syödään 6 ateriaa päivässä, kuten järkevää on ja annoskoot on laskettu sen mukaan, että laihtumista tapahtuu.

Jokaiseen ateriaan tulee lisätä 500g. kasviksia/ juureksia. Ei keveyden vuoksi, vaan RAVINTEIDEN JA AINEENVAIHDUNNAN takia. Eli jokaiseen kuuteen ateriaan se 500g. juureksia/kasviksia joukkoon. Kypsänä ja tuoreena, paloina, pyreenä, keittona, patana..jne.

Toimii kuin kaalikeittodieetti ja lyhyen aikaa suoritettuna on yhtä turvallinen! Ja tätä ei ole kopioitu netistä. Tämä on laskettu ja rakennettu ihan  aidosti sinulle, joka et vielä ole valmis vaihtamaan makumaailmaa raakaherkkuihin, munakkaisiin, pizzaan, purilaisiin tai kesäkurpitsapastaan.

Sokeri ja viljat, leivät, pastat, kastikkeet ....tuovat varmasti mukanaan uupumusta, väsymystä, ihon harmautta ja turpeaa oloa, eikä sitä vihervoimaa saa optimaalisesti käyttöön, mutta laihtumaan tällä kyllä pystyy.

PETRAN PULLA-SIPSIDIEETTI:


 
 
 
 







perjantai 30. tammikuuta 2015

Vihervoimaa

Jos on painon hallinta helppoa, niin on se sitten toisesta kulmauksesta vilkaistuna vaikeaakin.


Meidänkin ryhmän naiset syövät joka päivä suklaakakkua tai konvehteja. Ranskalaisia, vähän pizzaa ja hampurilaisia, pataruokia, paistoksia, pihvejä ja kyljyksiä...Rankkaa. -No ei se ole.

Mutta MITEN SE PUDOTUS ON NII HIDASTA!!!!?!?! Eikö nyt jo viikossa näy tulokset? Millon mä oon sitten tiukassa tikissä, häh? Joko huomenna?

Olisi niin mukava, kun se viikon ylläpidetty uusi tapa veisi -10kg. rasvakudoksesta pois.

Ei se vie. Se vie ehkä -100g tai jopa -500g. Enemmänkin. Riippuen lähtötilanteesta ja remontin tasosta, se voi viedä vaikka -3 kg. Mutta sitä tahtia laihdutus ei järkevissä mittakaavoissa etene. Rasvakudoksen järkevä pudottaminen on melko pitkä projekti. Ei hätähousujen hommaa.

Liian lyhyessä ajassa ja nopeassa vauhdissa ei uudet tavatkaan juurru vielä rutiiniksi. Tapojen rutinoituminen ajan kanssa on ihanaa uuden oppimista ja huumaavaa rakastumisen tunnetta siihen uuteen ja jännään. Lopulta rakastumisesta tulee rakastamista. Aletaan ymmärtää, että tulee niitä tylsempiäkin päiviä ja vastoinkäymisiä, mutta silti tuo hyvä ruokarytmi on aina vaan kultainen ja hyvää tekevä. Luotettava ja voimaannuttava. Suorastaan turva.  Sitä oppii todella  arvostamaan, mitä enemmän tuntee.

No mikä siinä sitten on ihanaa, jos se kerran on niin pitkä reitti? Se on vähän sama, kuin kaikessa OIKEIN IHANASSA. Täytyy hieman nähdä vaivaa ja kestää se, että asia ei tapahdu kiireellä hötkyämällä. Työstämiseen, opetteluun, tutustumiseen, ajattelemiseen ja tekemiseen menee aikaa.

Kun sen ajan käyttää nautiskellen ja uteliaana itseään opetellen, uusista ajatusmalleista nauttien, alkaa tulla tulosta. Ensin se -300g..sitten -300..sitten taas -300...jne...kohta on kilo. No sitten on jo -2 kg...muutama viikko lisää, niin on jo -5kg. Pudotus on melko hidasta, mutta palkitsevaa.

Ryhmän upeat naiset ovat käännelleet reilun viikon ajan mahtavia aterioita lautasillaan ja upeita ajatuksia mielissään.
Upeimpia ovat ne hetket, kun jokin vaivalloiseksi ja hankalaksi koettu onkin osattu ajatella ihanaksi!!!!! Ja se on vielä jaettu toisille. Ei ole jääty junnaamaan ajatukseen, missä jokin on mahdotonta, vaikeaa, tylsää, raskasta ja liian haastavaa. On lähdetty ratkaisemaan asiaa. Pohdittu, että olisiko kenties ITSESSÄ ratkaisu. Ei niin, että valitetaan asian olevan jotain tiettyä, vaan mietitään, voinko MINÄ kenties vaan ajatella asian  ihan toista kautta!


 Esim. Eräs ryhmän upeista Raakaherkuista kertoi, että ruuan valmistaminen eväsrasioihin pitkän työpäviän jälkeen seuraavaa pitkää työpäivää varten vei aikaa illalla niin paljon, ettei "vapaa-aikaa" tuntunut löytyvän enää oikein ollenkaan.

 Liikkua kerkesi jonkin verran ja töitä tehdä, mutta yhtään hengähdyksen paikkaa ei vuorokauteen yöunen lisäksi tuntunut jäävän. Onhan tuo nyt tosi raskasta! -Eli syy tarttua valmisruokiin ja lopettaa hyvä ruokavalio? Helpostikin joku olisi valmis heittämään hanskat hankeen ja manaamaan koko ruokavalion LIIAN RASKAAKSI JA VAIKEAKSI! "Mä lopetan!"

Mutta mitä tekee todellinen nainen. Raakaherkkujen raakaherkku. -Oikeastaan se helläherkku. Hän ajattelee toisin.  Nyt kuulemma ruuan valmistus on sitä VAPAA-AIKAA JA RENTOUTUMISEN HETKI! (Elämässä voi valita ikuisen marmatuksen ja tyytymättömyyden. Tai sitten voi valita tyytyväisyyden.)

Temppu ja miten se tehdään. Ohje suoraan juuri tältä ryhmän naiselta, joka sen on tehnyt:
  Keittiöön rauhoittava tunnelmavalaistus, hyvä musiikki soimaan ja mieluinen kirja vielä seuraksi. Sitten vaan pannulle ja uuniin ruokaa kypsymään. Ruuat valmistuvat... ja rasioihin evästä lastaamaan.  Sen kaiken rauhan ja mukavan oleskelun lomassa!

Muita upeiden naisten huomioita ryhmässä:  Ruokavalion myötä uni on syvää ja iho hehkuu. Elimistö tuntuu pursuavan virtaa ja ajatukset kulkevat raikkaina ja selkeinä. Jo nyt turvotusta on poissa (Ensimmäisellä viikolla yli 30 naista pudotti keskimäärin 1,2 kg. painostaan) ja vaatteet tuntuvat sujahtavammilta päällä. Ei hermostunutta kaapilla ramppaamista, kun tietää milloin ja mitä syö. Ei nälkää, vaan tankkaamista herkuilla. Ei väsyttäviä ja hermostuttavia verensokerin laskuja ja insuliinisuihkuja. Tasapainoinen, tyytyväinen ja jopa ylpeä olo. Niin paljon ihania asioita, että väkisin nostaa suupieltä korviin.

Ja kieltämättä on polleaa seurata naisten ateriakuvia. Vielä kun niissä on kommentteja, että "Oli hieman kiire"....ja silti  silmille pomppaa topchef-michelintähtiruokakuvia!

 Eli makoisan, ravitsevan, virkistävän ja rasva-aineenvaihduntaa buustaavan ruuan tekemisen ei tarvitse ei olla vaivalloista, hidasta tai vaikeaa. Vaan ilo ja riemu. Helppoa ja nopeaa.   
Ai niin! JA HALPAA!

Lanttu on alle euron kilo, punajuuri ja porkkana ei myöskään hinnalla pröystäile.  Kasviksista ja hedelmistä kun koostaa herkkuja ja laittaa hieman munia, kalaa ja lihaa joukkoon, niin annoksen hinta ei juuri pyörrytä, mutta maku hurmaa!

Jos ryhmä ei tällä kertaa innostanut sinua mukaan, mutta kehon koostumus kaipaa muutosta, niin jokaiselle kotipudottajalle tulee nyt helppo vinkki: Lisää joka aterialle(6 ateriaa päivässä)  n. 500g. vihervoimaa, hedelmähehkua ja porkkanapuhtia, niin olet jo pitkällä!!!


Raakaherkku-tyttöjen ateriakuvilla herkutellaan tässäkin tekstissä.

(Ja vielä vinkki jokaiselle kookosöljyn ystävälle, joka haluaa olla RAAKAHERKKU: Voitele itsesi kookosöljyllä ja pue sitten sydänvillasukat jalkaan. Tarjoile kuumana.)