Ruokavalioista ja laihdutusryhmistä kysellään säännöllisesti. En ole halunnut niitä enää vuosiin tarjota, vaikka se lähtökohtaisesti kuuluu toimialaani. Miksi ?
Kun vahtii itseään häpeän säännöillä, ei itsensä kuuntelulle ole mahdollisuutta. Omaan itseensä tutustuminen jää varjoon, kun toteuttaa ulkopuolelta tulevia ohjeita, kieltoja, suosituksia, annoskokoja, aikatauluja ja erinäisiä sääntöjä.
Niin kauan kun säännöt ja kiellot sekä niiden noudattamiseen/noudattamatta jättämiseen liittyvä häpeä sisältyvät ruokailuun ja vartalonkuvaan, on vaikea tietää, mitä itselle kuuluu, mitä oma keho ja mieli tarvitsee?
Miten hyvinvointia ja vaikka nyt sitten laihdutusta pitäisi lähestyä, jos ulkopuolisen ohjeita ja sääntöjä ei tarvita?
Ensimmäinen ohje on se, että itselleen tulisi puhua tästä päivästä lähtien, elämän ehtoopuolelle asti, kauniisti. Rehellisesti ja kauniisti. Tulisi päättää, ettei enää soimaa, arvostele, häpäise, alista, pilkkaa, ivaa ja tylytä itseään. Koskaan.
Se on varmasti hyvä päätös, tuli elämän ehtoopuolen viimeinen minuutti nyt tai vuosien kuluttua.
Hyvinvointiin ja siihen laihtumiseen tulee tässä kahden säännön OHJEISTUS:
1. Puhu itsellesi kauniisti tästä päivästä alkaen, AINA (häpeän poistaminen)
Voi olla alussa jopa yllättävän vaikeaa, mutta rutiinin oppii kyllä kohtuullisen nopeasti ja tuloksia alkaa tulla sen myötä monella elämän osa-alueella.
2. Lopeta ulkopuolelta tulevien sääntöjen, kieltojen ja ohjeiden noudattaminen.
(häpeän poistaminen)
On toki mukavaa ja hauskaa suorittaa tehtäviä. Sen voi käydä toteamassa syksyllä ekaluokkalaisten ensimmäisellä kouluviikolla. Oppimisen into kuuluu ihmisluonteeseen. On ihanaa opetella erilaisia sääntöjä, aikatauluja, koostumuksia ja ravintosisältöjä, rakennella purnukkasarjoja eväitä varten ja hommata tietoa ja intoa vertaisryhmistä.
Mutta sen lisäksi, että se on hauskaa se on myös helppoa. Ja mitä palkintoja helppo tuo? Kuinka moni iloitsee helppoudesta? Ja mitä sillä helppoudella väistellään? Vaikeutta?
Niin. Toisen luomien sääntöjen toteutus on helppoa verrattuna siihen, että pitäisi tutustua aidosti itseensä. Se on vaikeuden lisäksi vähän pelottavaakin. Joutua katsomaan itseään rehellisesti.
Olisi hauskaa ja helppoa katsoa itseään sporttisten sääntöjen läpi, jotka ulkopuolelta on määrätty.
Meillä on kansainvälisiä ja kansallisia ohjeistuksia terveydestä, ruokailusta ja liikunnasta. Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinninlaitos tutkii, seuraa, edistää ja ohjeistaa ihmisiä monella tapaa. On Sotea ja Kansanterveystieteen & kliinisen ravitsemustieteen yksikköä, ynnä muuta.
Nämä instanssit ovat aina vahvasti myös rahaa ja valtaa. Se ei poista niiden hyviä puolia, mutta se antaa perspektiiviä sille, kuinka orjallisesti näiden suuntaan kannattaa kumarrella.
Yksilön kannalta tärkeää on tutustua itseensä.
Ruokaympyrä, toistuvat lehtiartikkelit ja tutkimukset kertovat, että ihminen tarvitsee kasviksia ruokavalioonsa tämän verran, D-vitamiinia ja rautaa purkista tuon verran ja proteiinia noin ja hiilihydraattia näin ja rasvoja nuin.
Sanoisin, että ihan kiva, mutta kuuntele itseäsi. Tässä yltäkylläisyyden mahdollistamassa maassa ja ajassa meillä on valtavasti valinnan mahdollisuuksia, joten itsensä kuunteleminen on avain.
Yksilön tulisi unohtaa kokonaan nämä säännöt ja ohjeet ja vapauttaa itsensä AJATTELEMAAN OMILLA AIVOILLAAN JA TUNTEMAAN OMALLA KEHOLLAAN.
Pelottava vastuu. Mitä jos siellä onkin minua vastassa ihan eri tyyppi, kuin se, jota arvostan? Jos olenkin ihan läpimätä? En minä osaa tunnistaa oikeita valintoja!
Niinpä. Häpeä ja Pelko.
Siinä kaksikko, jonka varaan on helppo rakennella vaikka minkälaista uhkaa. On parempi pelätä, hävetä ja soimata itseään valinnoista kuin tutustua itseensä ja kuunnella, mitä oikeasti olen ja mitä oikeasti haluan? Parempi vaan heittää vitsiä lasten pussista kähvelletyistä irtokarkeista ja donitsista, "jonka mä oon just nyt niin ansainnut."
Unohda sanat liikaa ja liian vähän ja herätä itsesi kuulemaan se, mitä nyt haluat ja USKO SIIHEN.
Jos kaipaat nyt kasvisuutejuomaa, joka myös CocaColana tunnetaan, niin juo sitä. Jos kaipaat kolme viikkoa putkeen joka aterialla lihapiirakan kahdella nakilla ja päälle kaksi omenaviineriä, niin syö ne.
Usko itseesi ja kehoosi. Se on oikeassa. Älä usko kaikkia muita. Sinussa on kaikki tieto valmiina, jos vain kuuntelet. Välillä voi nousta mielen sopukoista peikko, joka huutaa: "Ei! Et saa!! Sinä teet väärin. Voi häpeä, sinähän lihot. Voi häpeä, sinä et ottanut kasviksia! Voi häpeä, sinä syöt ihan mitä sattuu!"
"Mitä, jos mä lihon?"
Niinpä! Mitä sitten? Ei voi tietää, jos ei kokeile sitäkin, että lihooko! Ja jos lihoo, ni mitä sitten? Sen tietää vain kokeilemalla ja tutustumalla itseensä?
Harva kysyy laihdutusohjeita ostaessaan, että "Mitä, jos mä laihdun?"
Entä jos makaroonimössö ja pulla ei maistu? Entä, jos keho huutaa kasviksia, perinteistä arkiruokaa, hedelmiä ja marjoja? Sama juttu, totellaan kehoa.
Ei kielletä, hävetä eikä pelotella. Syödään sitä, mitä keho ja mieli haluaa.
Entä, jos ongelmana on ylensyönti? Moni sanoo, ettei syö koko päivänä mitään, mutta illalla alkaa mättäminen, jolle ei tule loppua. Sehän on kauhean väärin ja häpeällistä. Ja hirveetä ja pahaa ja kaikkea semmosta, mitä pitää soimata, ivata ja piilotella.
Samoin kuin se, että oma arkiaktiivisuus on lähinnä päätteellä istumista, eikä liikunta nappaa. Ja siihen vielä lisäksi häpeällinen totuus, että silti annoskoot on jatkuvasti valtavia ja pizza on ainoa tuttu ravintoympyrä. Tämäkin on häpeän huippu?
Niin kauan, kun ruokailua(ja ihan samalla tavalla LIIKUNTAA) varjostaa HÄPEÄ JA KIELLOT, se ei palvele itseä.
Anna itsellesi lupa mättää häpeilemättä. Anna itsellesi oikeus syödä pizzaa hyvällä halulla ja istua päätteellä koko työpäivä ja siihen vielä vapaa-aikakin päälle.
"Tämä on mun tapa ja mä teen näin, eikä tähän ole kenelläkään mitään sanomista, vähiten mun omalla soimaajapuoliskollani, joka olkapäällä kokoajaan muistuttaa!"
"Niin, mutta jos joku muu pitää mun tapaa huonona?"
Antti Holma, Häpeä podcastissa (kohdasta 59.20) tähän on hyvä vastaus: "KETÄÄN EI KIINNOSTA!"
Jos on pitkään elänyt niin, että omaan kehoon, ruokaan ja liikuntaan liittyy arvottamista, kieltoja, sääntöjä ja pakkoja, niin siitä voi olla aluksi vaikea päästä eroon.
Yleisimpiä arvottamisia lienevät herkutteluun ja määrään liittyvät säännöt ja kiellot. Joku ei pysty sallimaan itselleen tiettyjä herkkuja lainkaan tai määrä on ainainen sivallusten aihe. Toinen arvottaminen liittyy liikuntaan. Monen puheissa vilahtelee "PITÄISI" -sana.
Herää kysymys: MIKSI? -EI PIDÄ!
Liikunta on YKSI osa-alue elämässä ja sitä ilman tulee toimeen. Jos se ei nappaa, niin jätä väliin. Nauti muista harrastuksista. Jos joskus tulee esiin, että kehosi haluaakin liikuntaa, niin liiku sitten! Mutta älä soimaa, häpeä ja ideoi sääntöjä liikunnasta turhaan. Toteuta sitä, mitä itse koet hyväksi. Jos se ei liity liikuntaan , niin hyvä. Se ei silloin liity.
Mitä sitten tapahtuu, kun antaa itselleen luvan syödä tasan sitä, mitä haluaa, ilman että kieltää vahtii ja häpeää? Mitä sitten tapahtuu, kun antaa itselleen luvan liikkua tai olla liikkumatta, oman kehon tarpeen mukaan?
Sitten, kun rehellisesti on vapaa häpeästä ja säännöistä, alkaa tutustua itseensä ja kehoonsa aidosti. Silloin kykenee kuuntelemaan kehon viestejä. Silloin, kun ruokaan ja liikuntaan ei enää liity oikeaa ja väärää, häpeää tai ylpeyttä, sääntöjä ja kieltoja, silloin keho on meille tuttu ja voimme tarjota sille sitä, mitä se aidosti haluaa, sen määrän, mitä se aidosti haluaa.
Kun toteuttaa aitoa halua, ilman ulkopuolista painetta, keho ja mieli voivat hyvin.
Itseensä tutustuminen on aina hyvä teko. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen Eevi Minkkisen koko upean podcast-sarjan kuuntelemista, joista poimin tähän kaksi, aiheeseen oivallisesti liittyvää, linkkiä:
Erilaisista minätiloista, Eevi Minkkinen
Häpeästä, Eevi Minkkinen
PS. Jos oma ulkonäkö ei miellytä ja miltei pakkoliikkeinä suu muodostaa moitetta milloin mistäkin , niin vika on peilissä ja vaatteissa.
Joka ikiseen vartaloon on olemassa kauniisti istuvia, oman näköisiä vaatteita. Etsi ne. Kierrä ja kaarra niin kauan, että löytyy itselle mieluisaa päälle puettavaa, joka näyttää hyvältä. Ei yritetä ahtautua liian pieniin tai isoihin kolttuihin ja kankaisiin, jotka ei ollenkaan ole mukavia. Silloin EI VOI NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ, jos pukeutuu johonkin "sinne päin" vaatteeseen.
Ensin valitaan hyvin istuvat ja ihanat alusasut, ei mitään kauhtuneita ja rispaantuneita nimettömiä ja speedoja. Valitaan asut, jotka tukee, kannattelee ja piristää, näyttää ihanalta. Siihen päälle aletaan ladata sitten kerroksittain kaikkea ihanaa. Alle slimmiä ja napakkaa, josta tulee teppevä olo ja päälle vaikka jotain kevyttä ja liehuvaa. Ihania värejä, istuvia malleja ja kauniita kuoseja.
Ja muistetaan, että nuoruus voi olla sen verran raadollista, että silloin lähtee mukaan arvosteluun ja arvottamiseen, mutta aikuset voivat jo aidosti päättää, että puhun itselleni kauniisti, AINA! Eikä enää koskaan rumasti.
Jos huomaat moittivasi itseäsi vaikka
1. laiskuudesta
2. kiukusta
3. väsymyksestä
4. töhöttämisestä jne. LOPETA HETI. SILLÄ:
1. rento kiireettömyys
2. omien rajojen tunnistaminen
3. kehon kuuntelu
4. aikaan saavuus
EI OLE MOITTEEN AIHE!!!!
Kaikki riippuu katselukulmasta. Katsellaan sieltä hyväksynnän ja lempeyden kulmasta, eikä moitteen ja soimaamisen kautta.
