keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Älykästä ja ystävällistä

Jon Kabat Zin kirjoittaa otsikon sanojen liittyvän ARVOSTELEMATTOMUUTEEN. Arvostelemattomuus on älykästä ja ystävällistä!

Laihduttaminen on vaikeaa, jos sisäinen arvostelija pitää ankaraa messuaan joka liikkeestä ja valinnasta. Sisäinen arvostelija syö motivaatiota ja tärvelee monet ilahduttavat ja itsetuntoa rakentavat projektit.

Moni tiedostaa asian, jos se liittyy toisiin ihmisiin. Ihminen pyrkii luonnostaan siihen, ettei arvostele toisen valintoja tai tapaa elää. Tapaa toteuttaa ihmisyyttään. Juoruilu on eräs arvostelun muoto, mutta jokainen sitä harrastanut tietää,ettei se tuo mitään hyvää kenenkään oloon. Se ei rakenna, vaan hajottaa ja suttaa. (Ja nimenomaan arvostelijaa, ei sen kohdetta) Siksi ihminen mieluusti pyrkii arvostelemattomuuteen. Mutta kun tämä sama arvostelemattomuus tulisi kohdistaa itseen, tehtävästä tuleekin vaikea. Kun täytyisi lakata sättimästä ja vähättelemästä itseä.

Mitä arvostelu ja sättiminen on? Se on yleensä yksinkertaistavaa ja mustavalkoista. Usein vihaista ja loukkaavaa. Ankaraa ja tuomitsevaa. Arvostelemattomuus sitä vastoin on lempeyden osoittamista. Ymmärrystä ja hyväksyntää.

Näillä saadaan paljon hyvää aikaan itsessä ja ympäristössä.


Sisäinen herja alkaa lentää melko ripeästi elämän pyörteissä. Sisäinen arvostelija löytää listallisen huomautettavaa: liian vähän unta, liian paljon sokeria, liian pitkät aamu-unet, liian myöhään valvomista, liian vähän liikuntaa, liian paljon rasvaa, liian kiire, liian laiska, liian sitä ja tätä. Sisäinen arvostelija nostaa noukkaansa jo siinä vaiheessa, kun edes hetken harkitsee uutta projektia tai harrastusta. " Ei tästä kuitenkaan mitään tule" "Minä en voi oppia/onnistua."

Niin käy tosi usein laihduttajan kohdalla. Ehkä vielä useammin, kuin muiden "harrastusten" kanssa. Sisäinen häirikkö saa mahtavan fiiliksen ja alistavan murskapallon heti ensi sekunneista lähtien. Joku ei uskalla edes lukea laihdutus blogeja, -lehtiä tai sivustoja, koska sisäinen arvostelija aloittaa huutelunsa heti: "Mitä SINÄ siellä roikut lueskelemassa?? SINÄ MUKA!!! Anna kuule niiden rauhassa laihduttaa ja treenata, joilla on kykyä ja selkärankaa!!! Ei SINUSTA ole kuitenkaan mihinkään. Sinä jaksat sen 2 päivää..tai korkeintaan 2 viikkoa ja repsahdat entisille surkeille raiteilles heti sen jälkeen."


Sisäinen arvostelija on se suurin "koulukiusaaja" ja motivaation tappaja. Tuolla ensimmäisissä lauseissa sanotaan: Arvostelu on yksinkertaistavaa ja mustavalkoista, ankaraa, tuomitsevaa ja loukkaavaa.

Siksi sisäinen arvostelija kannattaa vaientaa.

On huomattavasti parempi suhtautua itseensä (ja samalla se on suoraa vaikutusta myös ympäristöön) LEMPEYTTÄ OSOITTAEN! HYVÄKSYEN.

Sillä pohjalla jokainen projekti mihin tarttuu, ONNISTUU.   Olet itse oman onnesi seppä. Tai oman onnesi tiellä. Ne ovat vanhoja viisauksia. JA TÄYTTÄ TOTTA.

Pätee kaikessa mihin ryhdymme. Kaikessa, mitä elämä meille tarjoilee. Voimme valita joka käänteessä vammautumisen tien. Suru voi vammauttaa pysyvästi, jos siitä rakentaa katkeruuden pehmeän peitteen päällensä. Epäonnistuminen tai vastoinkäyminen voi nousta mykistäväksi seinäksi ympärillemme. Sitä voidaan helliä kuin satujen prinsessan linnanmuuria, kasvattamalla päälle katkeruuden ja marttyyriuden ruusutarhaa. Oma "kohtalo" tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja pahimmalta kaikista. Toiselle se on sairaus. Puolison sairaus. Onnettomuus. Pettymys. Kuolema. Lapsettomuus. Tapaturma. Ero. Työstressi. Potkut. Uniongelmat.

Psykiatrit Thomas Holmes ja Richard Rahe ovat tehneet taulukon asioista, jotka järkyttävät ihmistä. He ovat pisteyttäneet hyvinvointiin vaikuttavat stressiteijät järjestykseen. Suurimmasta pienimpään. Tästä taulukosta huomataan, että hyvin moni asia on ihmiselle vaikea ja stressiä tuottava. (sellaisetkin, joista uskomme äkkiseltään aiheutuvan vain iloa) Vaikka ihmiset eivät koe elämäntilanteita samalla tavalla, niin voimme uskoa, että sisäisellä arvostelijalla riittää urakkaa. Se jaksaa jankuttaa kovalla äänellä ja paljon. Tilanteessa kuin tilanteessa. Uskotellen samalla, että "kellään muulla ei ole näin vaikeaa."

SRRS-asteikko(Social Readjustment Rating Scale):

Tapahtuma/ Pistearvo                                  
  • Puolison kuolema /100
  • Avioero/73
  • Asumusero/65
  • Vankilassaoloaika/63
  • Läheisen perheenjäsenen kuolema/63
  • Sairaus tai vamma/53
  • Avioliitto/50
  • Työstä erottaminen/47
  • Sovittelu, yhteenpaluu avio- tai avoeron jälkeen/45
  • Eläkkeelle jääminen/45
  • Muutos perheenjäsenen terveydentilassa/44
  • Raskaus/40
  • Seksivaikeudet/39
  • Perheenlisäys/39
  • Yrityksen liiketoiminnan uudelleenjärjestely/39
  • Muutokset henkilökohtaisessa taloustilanteessa/38
  • Läheisen ystävän kuolema/37
  • Alan vaihtaminen/36
  • Muutos avioliiton riitojen määrässä/35
  • Yli 8 000 euron lainan ottaminen/31
  • Velan ulosotto/30
  • Vastuualueiden muuttuminen työssä/29
  • Lasten muuttaminen pois kotoa/29
  • Vaikeudet appivanhempien kanssa/29
  • Erinomainen henkilökohtainen saavutus/28
  • Puoliso lopettaa tai aloittaa työt/26
  • Koulun lopettaminen tai aloittaminen/26
  • Asuinolosuhteiden muutos/25
  • henkilökohtaisten tottumusten ja tapojen muutos/24
  • Ongelmat esimiehen kanssa/23
  • Muutokset työskentelyajoissa tai -ehdoissa/20
  • Asuinpaikan muutos/20
  • Koulun muutos/20
  • Muutos vapaa-ajan tottumuksissa/18
  • Muutos kirkollisissa aktiviteeteissa/18
  • Alle 8 000 euron lainan ottaminen/18
  • Muutos nukkumistottumuksissa/16
  • Muutos sukutapaamisten määrässä/13
  • Muutos ruokailutavoissa/13
  • Loma/13
  • Joulun aika/12
  • Vähäinen lain rikkominen/11

    Pisteytys: 
  • 150 TAI vähemmän: 37% riski sairastua kahden vuoden kuluessa
  • 151-299 : 50% riski sairastua kahden vuoden kuluessa
  • 300 tai enemmän: 80% riski sairastua kahden vuoden kuluessa.
  Taulukko kertoo siis stressitekijöitä aiheuttavista asioista ja stressin vaikutuksista terveyteen. Asioita on paljon. Asioita, jotka voivat vammauttaa. Joihin voi jäädä kiinni. Joista sisäinen arvostelija voi soimata loputtomasti.

Se miten suhtaudumme elämän tuomiin asioihin on oma valintamme. Varsinkin euroopassa meillä on VAPAUS päättää itsestämme, kehostamme ja elämästämme. Myös ajatuksistamme. VAPAUS!!!!


 Voimme jäädä marttyyrina hieromaan itseämme säälillä ja myötätunnon kerjäämisellä. Voimme päättää, että tässä oli se piste, johon oma kiitollisuuteni loppuu. Nyt en enää jaksa. Nyt alan katkeraksi.
Se on valinta. Omaan surkeuteen keskittyminen voi viedä huomion pois siitä, että elämä kohtelee kaikkia ympärillä olevia omalla tavallaan ja naapurin naapurissa joku pieni lapsi voi joutua kohtaamaan elämän  ilman vanhempia. Joku sairastuu keskushermostolliseen sairauteen. Toiselle annetaan elinaikaa rakkaidensa kanssa enää pari viikkoa. Joku ei koskaan voi saada lasta. Joku kohtaa päivittäin väkivaltaa ja alistamista. Toinen saa yllättäen potkut työstään. Vietnam-Kambotsha-alueen pikkutyttöjen elämä vanhempiensa myymänä bordelleihin on asia, joka jää meidän  "oman surun ja katkeruuden" rinnalla pieneksi?  

 SRRS-asteikosta huomataan, että on olemassa paljon asioita, jotka aiheuttavat stressiä. Miten sitten voidaan pitää laihduttamista lainkaan tärkeänä. "Sehän on ihan noloa, itsekeskeistä."
Taas SISÄINEN ARVOSTELIJA nostaa päätään!!!!  

Elämän arvostaminen on kiitollisuutta siitä, mitä elämä on meille kullekin tarjoillut. Myötämäkeä ja vastamäkeä.(Vastamäki on AINA osoittautuva myötämäeksi, kun sitä saa katsella hieman kauempaa. Joku tietää tämän jo vastamäen kohdalla ja pystyy näkemään sen hienouden jo siinä paikassa. Huomaa sen vielä hienompana kauempaa)  Elämän arvostaminen on sitä, että tehdään hienoja asioita. Niitä, mitkä tuntuvat tärkeiltä ja iloisilta. Laihduttaminen on hyvä, tavoitteellinen ja terveyttä edistävä asia. Se onnistuu varmasti jokaiselta sitä haluavalta. Se on myös arvokas ja tärkeä tavoite. Ilojen ja surujen keskellä tulee voida ELÄÄ. Jähmettyminen ei ole ratkaisu. Elämä voi kyllä jähmettää väkisin. Voi tulla hetkiä, jolloin elämä jähmettää totaalisesti. Mutta se on valinta, jääkö jähmeyteen kellumaan.  Siksi: LAIHDUTUS ON HYVÄ ASIA. ARVOSTETTAVA JA TÄRKEÄ. Jos sinun elämäntilanteesi on sellainen, että siihen on mahdollisuus. 



Kukaan toinen ei voi laihduttaa puolestamme, mutta kukaan toinen ei myöskään voi lihottaa meitä puolestamme. Olemme itse oman kehomme hallitsijoita. Painon pudotus onnistuu, kun alamme kuunnella tilanteita ja hetkiä lempeästi. Huomammme kiittää itseämme onnistuneista valinnoista ja tutkailemme asioita oppimisen kannalta niistä tilanteissa, missä valinnat eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan.

Meillä tulee olemaan mahdollisesti miljoonia hetkiä, joissa voimme oppia ja iloita. Ne mitä pidämme epäonnistumisina, ovat todellisuudessa hetkiä, jotka eivät ole haitallisia, vaan MAHDOLLISUUS OPPIA. Lempeys itseä kohtaan on rikas asia. Sitä lempeyttä voi harjoittaa tietoisesti. Jooga, meditaatio ja itsetutkiskelu auttaa meitä elämään hetkessä. Se vapauttaa paljon tyhjää ja turhaa negatiivisuutta, antaen tilaa lempeydelle.

Ollaan myös laihdutuksen kanssa lempeitä. Uskotaan omaan onnistumiseen, sillä se on IHAN JOKAISELLE TÄYSIN MAHDOLLINEN SEIKKAILU!!! ONNISTUMINEN. Ei muuta, kuin tartutaan toimeen. Tästä blogista, nettivalmennuksista, personal trainereista, ryhmistä, ystävistä ym.  voi olla apua käytännön asioissa, joten ei muuta, kun  eteenpäin.

2 kommenttia:

  1. Tuohon asteikon nro 1:een liittyen; jouduitko käyttämään mitään mieltä tasaavaa lääkitystä kun miesystäväsi kuoli ja millä tavoin reagoit kuolintietoon? Kuka sinulle siitä ilmoitti ja millä tavalla kertoen tieto saatettiin sinulle? Tuliko sulle ns. sekoamisen tunnetta välittömästi tai pelkäsitkö, että tulet hulluksi sillä hetkellä tai myöhemmin?

    VastaaPoista
  2. Vielä yksi kysymys.. olen sama henkilö joka on laittanut kaikki nämä kommentit tässä tunnin sisällä. Mikä on nykyinen suhteesi kristinuskoon? Muistan ne ajat kun kävit Saarijärven helluntaiseurakunnassa ainakin joitain kertoja silloisen kumppanisi kanssa. Olisi ilo nähdä sinut siellä jälleen! :)

    VastaaPoista