Syö mitä mielit. Arvostamalla terveeseen painoon.

Villikissa-ryhmän naisilla on hyviin ruokailutapohin upottavasta projektista jäljellä 1/3.

 Paino on pudonnut ja kehonkoostumus parantunut. Itsetuntemus lisääntynyt. Asioita, itseään, ruokaa, tekemisiään ja touhujaan on saanut miettiä huolella ja rauhassa.
 Osaamista ja sen tuomaa tulosta on nähtävissä monella saralla. Kuvista ja puntarista näkyy murskaavan mahtavia tuloksia, mutta silti parhaita ovat ne, mitä on tapahtunut pään sisällä.

Tällä viikolla viikkotehtävässä naiset pohtivat arvoja. Mitkä ovat niitä tekoja, valintoja, ajankohtia, ruoka-aineita jne. jotka vaikeuttavat omaa painonpudotusta? Missä alkaa sakkaaminen? Mikä alkaa aurata ensimmäisenä ja miksi? Mitkä ovat minun omat kuopat, joissa lähden luistelemaan? Syönko liian suuria annoskokoja?  Alanko siivuttamaan lisää, lappamaan liikaa, valitsemaan heikkoarvoista ja kikkailemaan muuten väärille raiteille?

Herkullisten ja rakentavien syömisten valitseminen on  helppoa, kun tietää miten ja millä.
Jotta paras mahdollinen kehonkoostumus olisi pitkäaikainen ja pysyvä, ei pelkkä ruokavalio kuitenkaan välttämättä riitä.
Sitä ei jaksa toteuttaa kauaa, jos motiivina on vain yksi asia. Motiiveja täytyy olla monta.
Tietoa ja ajatusta itsestä ja syödystä ruuasta. Sen vaikutuksista.

Paluu huonoihin tapoihin on vauhdikasta, jos ei näe arvokkuuksia. Itsensä huono kohtelu on ihanaa, jos se vain on VANHASTAAN TUTTUA, TAPA.
UUDEN opettelu on usein liian PELOTTAVAA, vaikka se olisi miten ihanaa ja tuottaisi paljon tyydytystä. Siihen ei uskalleta lähteä.

Jotta päästään pysyvyyteen, rutiiniin ja helppouteen, tarvitaan hyvien tapojen toistoa, toistoa ja toistoa. SEKÄ:  tekemisen ja valintojen arvostusta.

Jos  kevyttuotteet ovat mielestäsi hyvä juttu,  niin käytät niitä varmasti:
  "Jee. Saa makeaa, mutta ei turhia kaloreita!"
Useilla dieeteillä jopa kehotetaan käyttämään kevyttuotteita. Niitä arvostetaan. Silloin esim. light- juomista tai -juustoista ei pääse eroon.   Ei niistä halua eroon, kun ne ovat itselle tärkeitä ja niitä arvostetaan myös toisten taholta. Ehkä jopa siinä omassa painonpudotusyhteisössä tai PT:n toimesta.

Kun kevyttuotteet nähdään  myrkkynä, joilla  aineenvaihdunta, hormoonitoiminta ja jopa aivojen normaali toiminta sekoitetaan lahjakkaasti,(aivot käyttävät ravinnokseen glukoosia, eivätkä  ilahdu keinomakeutusaineista. Sekoittuvat kyllä niiden viesteistä.) niin kevyttuotteiden arvostus omalla ruokalistalla ja arvoasteikossa alkaa laskea.

Kun em. ajatusten  kanssa mennään vielä pidemmälle ja mietitään kevyttuotteiden vaikutuksia selluliitin lisääntymiseen, tulehduksen lisääntymiseen, hammasterveyteen jne. päästään tilanteeseen, jossa ollaan kiitollisia siitä, ettei niitä tuotteita tarvitse käyttää. Ei rimpuilla kieltäytymisen ongelmissa, vaan ollaan tyytyväisiä ettei tarvitse.

Joku hekumoi karkeilla.(tai leivoksilla, suklaalla, siiderillä, pastalla...vahvasti lyhytketjuisilla hiilihydraattihutuilla)  Mikäs siinä. se on ihan ymmärrettävää. Varsinkin pikkulasten kohdalla, joiden keskittymiskyky ja havainnointikyky on vielä melko lyhytjänteistä ja suoraviivaista jo elämänkokemuksenkin vuoksi. Lapsi arvostaa makeaa makua. Opittu jo äidinmaidossa. Ja that's it.

Aikuisen kohdallakin voi olla samanlainen, lapsekas ja jopa yksinkertainen ajatusmaailma karkkien kohdalla. "Tämä hyvä. Minä haluta." Yksinkertaista ja helppoa.

Aikuinen voi halutessaan miettiä asiaa pidemmälle.

-Miksi haluan makeaa?

• Nälkä.  Onko karkki tähän paras vaihtoehto?
• Tylsistyminen. Voisiko olla ihan työnteon puutetta? Ja voisiko sitä tekemällä saada paremman vasteen halulleen? 
• Huvi. Onko mahdollisesti aikuiselle muutakin huvia, kuin syöty oraalinautinto? Parempaa ja tyydyttävämpää?
• Hemmottelu. Sama kuin edellisissä.
• Palkitseminen. Sama kuin edellisissä.

-Miten karkki (hiilihydraatti/sokeri/glukoosi..viljat, sokerit, karkit, pastat, leivät, pullat)   minuun vaikuttaa?

•  ihon ja kehon vanhenemiseen
•  hormooneihin
•  lihavuuteen
•  sydän- ja verisuonisairauksiin
• 2-tyypin diabetekseen
•  hampaiden reikiintymiseen, eroosioon ja hammasmätään
• tulehduksiin jne. 

Sokeri/karkit/ hiilihydraatit vanhetavat ihmistä. Hollantilaisen Leidenin yliopiston ja Unileverin julkaisema tutkimus vuodelta 2013 kertoo karua kieltä siitä, miten sokeri vanhentaa ihmistä. 

Ihossa ja koko kehon valkuaisaineissa  tapahtuu sokeroitumista/karamellisoitumista, jota voi verrata liekitetyn creme burleen pintaan. (ei näytä kimmoisalta ja nuorekkaalta, kirkkaalta ja tasaiselta,  vaikka se  tytisi juuri ennen liekitystä vielä notkeana) Ihon kollageeniominaisuudet muuttuvat sokerin vaikutuksesta radikaalisti ja luonteikkuutta ja kimmoisuutta ylläpitävä kollageeni muuttuu jäykemmäksi, joustamattomammaksi. Elastisuus ja notkeus häviää. Ihosta tulee ohutta ja ryppyistä.

Akne ja atooppinen ihottuma ovat tulehdussairauksia. Korkea verensokeri kehottaa haimaa tuottamaan reippaasti insuliinia, joka edistää ja lisää tulehdustilaa. Tämä sama tulehdustila vaikuttaa ihon lisäksi rasvakudoksessa tapahtuvaan hiljaiseen tulehdukseen (mm. selluliitin lisääntymiseen). 

Ylimääräinen energia kertyy vartaloon rasvavarastoiksi. Keho turpoaa. Hampaat reikiintyvät, mätivät ja putoavat. 

Alkaa olla helppo kieltäytyä hutuista, kun asioita miettii hieman pidemmälle. Valinnat rakentavien ja kehoa hellivien aterioiden puolesta vahvistuvat ja hutut menettävät mielenkiintonsa.  

Maittavuutta voi saada rakentavista herkuista, joilla on taas esim. sokerinhuttuihin verrattuna ihan päinvastaisia vaikutuksia.

Siinä on terveellisen ruokavalion pysyvyyden avain: 

• Pysähdy, mieti ja KIRJOITA YLÖS ne ruokailutavat,asenteet, valinnat ja kohdat, jotka ovat mielestäsi sinulla huonoja. Mistä haluat eroon. Mitä et arvosta. Mitkä teot vesittävät oman projektisi? 
• Kirjoita sitten niiden huonoista vaikutuksista kehoon, mieleen, jaksamiseen, vireystasoon..Kirjoita joka asia, minkä vuoksi niitä et arvosta. Miksi pidät niitä huonona.
• Voit kirjoittaa myös niiden hyvistä vaikutuksista, jos löydät niitä.  Tutkaile ja mieti, kuika todellisia ne ovat?
• Kirjoita sitten niistä ruokailutavoista joita arvostat ja joita voit ajatella vaihtoehdoksi huonoille tavoille. 

Asioiden lokerointi auttaa. Kun hetkeksi pysähdyt ja pohdit. Massana ja kaaoksena ne vyöryvät päälle, mutta lokeroissa niitä on helppo käsitellä. Kokeile!

Jos olet kovettu pullan syöjä, niin vehnäjauho-voi-sokeri-kombo ei kovin suuresti kehoa helli.

Pullalle on olemassa paljon hyviä vaihtoehtoja, joiden maku on syvä, makea ja herkullinen, MUTTA keho ei saa niistä liian pitkää insuliinisuihkua, vanhentavaa sokerirasistetta,  ylimääräistä rasvakerrosta,  eikä rasitu muutenkaan.

Keho saa rakentavista herkuista kuitua, vitamiineja, kivennäisiä, hivenaineita, proteiinia, hyviä hiilihydraatteja , hyviä rasvoja ja  herkullista makua. 

T'ämän blogin yläreunan palkeista löytyy osiot:  herkut ja leivonta. Siellä on linkkejä ja vinkkejä rakentaviin ja maukkauisiin valintoihin.

Painonhallinnassa ja kehon koostumuksen parantamisessa kyse on siitä, mitä pidät arvokkaana. Mihin haluat keskittyä. Jos haluat muttaa kehon koostumusta ja vaikuttaa terveyteen positiivisesti, niin omiin arvoihin kannattaa syventyä. Arvojaan kannattaa toteuttaa käytännön valinnoissa. 

Jokainen voi vaikuttaa. Jokaisella on mahdollisuus. Hieman sama kuin tämän aamun tv-lääkäri sanoi: 

"Ei selkäkipu ole sairaus! Se on yleensä itse hankittu ja hoidettavissa oleva haitta. Ihmiset odottavat leikkauksia ja lääkkeitä, vaikka oma työ olisi avain terveyteen." 

(jos jokin rappeumasairaus on olemassa tms. niin sekin on ehdottomasti lihaskuntoharjoittelulla saatavissa parempaan kuntoon tai sairaus on työllä ainakin hidastettavissa).

Ruokavaliossa sama homma. Olisi jotenkin helppoa ja kivaa löytää "lihottava sairaus", joka leikkauksella tai lääkehoidolla korjattaisiin. Kun todellisuudessa hoitona ja korjauksena toimii OMAT VALINNAT JA TEOT. ARVOT. Itsensä voi hoitaa justiinsa niin timmiin tikkiin kuin itse haluaa. 

Jos valitellaan ja julistetaan ongelmia ja  jäädään odottelemaan terveyttä tai optimaalista kehonpainoa(tai tervettä selkää), niin odotellessa kuolema kerkeää tulla ennen terveyttä.  Jos me aletaan valita ja tehdä terveyden eteen itse hommia, niin se terveys voi keretä tulla ennen kuolemaa. 

Ja jos sinulla on selkävaivoja, niin OTA YHTEYS FYSIOTERAPEUTTIIN (Ajan voi  itse varata. Siihen ei tarvitse lähetettä.)  ja hoida asia ammattilaisen ohjeilla, aktiivisella harjoittelulla kuntoon. Sinun terveys on sinun käsissäsi. Oma valinta. 

Kuvat tekstissä ovat taas villikissojen lautasilta ja vartaloista: lähtötilanteesta ja NYT: kun on tehty töitä 14 viikkoa.

Aloita taas! Vaihtoehtoja löytyy. Kerran kokeiltu voi toisella yrittämällä viedä maaliin.

Villin Vihervoiman naiset ovat taittaneet matkaa uuden ruokavalion parissa n. 2kk.

Alkujännitys on haihtunut ja suuri määrä uutta asiaa on muodostunut tutuksi rutiiniksi, jota on helppo noudattaa. Ja ei ole. Vanhat tavat ovat jossain kohtaa tiukemmassa ja toisessa kohtaa helposti muutettavissa.

Aamun ruokavalinnat ovat monelle helppo asia. Hankaluuksia saattaa tuottaa juhlatilanteet, extempore-reissut, illanvietot, kiire jne.

Mutta. Ryhmässä on voimaa ja siellä saa kuulla hyvää kannustusta & vinkkejä, kun itsellä homma auraa. Koska porukassa on pitkään mukana olleita ja jo kauan hyvää ruokarytmiä toteuttaneita, niin kuulostaa innostavalta, kun heistä osa kertoo kokemuksiaan.

Miten vielä pari-kolme vuotta sitten aamulla tuli syötyä sämpylää, juustoa , jugurttia ja tuoremehua. Vähän samoja välipalaksi ja myös iltapalaksi. Välillä lounaaksi eväänä. Ja tuosta listasta jokainen voi katsoa, että aika pitkältihän se on SOKERIA. Hiilihydraattia päivä pullollaan. Ei ravinteita, ei rakennusaineita. Ei siis ihme, jos ylipaino on kertynyt.

Nyt pari vuotta ruokavaliota toteuttaneena samalla ihmisellä ei ole kaipuuta moisiin valintoihin, vaan hyvällä mielellä aamupalapöydän valtaa mantelileipä, tuoreet vihannekset ja juurekset, vesi, molkosan, lihaleikkeleet, marjat, raejuusto ja munat. Nuo valinnat eivät ole taistelua tai luopumista, vaan itselle tärkeä ja arvokas tapa. Ja tapaa on helppo noudattaa. Tavasta on hieman hankaluuksia luopua. Eli hyvistä, rakentavista ja herkullisista valinnoista on muodostunut rutiini. Tapa.
 Proteiini piristää. Hiilihydraatti rauhoittaa. Aamiaiselle kannattaa valita siis proteiinia.

Ryhmän naisille on alkanut muodostua hyviä tapoja, joista ei haluta luopua. Iso muutos tapahtuu yleensä aina ensimmäisenä kasvisten kohdalla. Se muutos on sahausliike, joka jää sille hyvälle terälle.

 Ensimmäiset pari - kolme viikkoa ryhmän naiset tuskailevat, ettei MILLÄÄN KERKEÄ JA VOI SYÖDÄ noin pajon kasviksia. Ja kuukauden-kahden päästä se sama tyrmistys kohdistuu julkisiin ruokapaikkoihin.  Sairaalat, koulut, ravintolat ym.
Naiset ovat silmät selällään siitä, miten vähän valmiisiin annoksiin saa kasviksia.  -Ja pyytävät extraa lisähinnalla...tai kaivavat omista jättikäsilaukuistaan parin litran pusseja tai rasioita,  joissa on valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja vihanneksia mukana. Varulta.

Paljon muitakin ihania rutiineja on muodostunut. Tarkoituksella ja työstäen, mutta kuitenkin jotenkin salaa. Herkuksi ja iloksi on muotoutunut letut isolla marjakasalla, sairas porrastreeni ystävän kanssa, edullisten kotimaisten kausituotteiden metsästys ja kahden kilon bileet.ym.ym.  Paljon uusia asioita, joista on tullut tuttua.

Asioiden hoitaminen ja omalle vastuulle ottaminen on ollut puheissa tuon tuosta. Vastuun siirtäminen ja välttely on isoin asia ruokavalion sakkaamisessa.  Hyviä tekosyitä on maailma pullollaan ja aina löytyy joku selitys. Siinä ei tarvita kovinkaan monimutkaista ajatusprosessia, kun tekosyy solahtaa suusta. Ennemminkin se rehellisyys ja vastuun ottaminen vaatii ajatusprosessia.

Siinä vaiheessa, kun itse herää huomaamaan kaikki ne mielettömät mahdollisuudet ja oman potentiaalin, on valmis tekemään ihmeitä omassa elämässään. Silloin pääsee terävin askelin ja ilolla tavoitteeseensa joka saralla. Niin kauan kun omaa vastuutaan pakenee, eikä usko siihen, että oman elämän vaikuttaja on ehdottomasti ITSE, asiat tapahtuvat hitaasti tai yleensä junnaavat paikallaan.

Usko omiin kykyihin ja osaamiseen voi hiipua monien eri asioiden vuoksi. Laihduttamisessa on se hankaluus, että sitä ei voi tehdä kovin nopeasti. Se vaatii pitkäjänteisyyttä. Sen mukana tulee aika helposti keskeyttäminen ja sitä kautta "epäonnistumisen tunne".

Sanon ryhmäläisille aina alussa, että kuvat otetaan joka viikko, mutta älkää tuijotelko tuloksia ennenkuin 2-3 kuukautta on kulunut. Niitä tuloksia ei aikaisemmin silmään juuri näy. MITÄ!!!?!?! TYRMISTYS!!!!!!?!?!

Kun viikon pitäytyy hyvällä ruokavaliolla, olo on kevyt ja energinen. Sitä on aivan vakuuttunut, että paino on pudonnut reilusti ja peilistä silmien eteen muotoutuu kuntoilulehtien kansikuvatyttö. MUTTA EI!!??!

Paino putoaa viikossa n. 400-1 000g. eikä se juuri kuvista  tai peilistä näy. Pettymys on aika iso. Tuntuu turhalta. Koko homma pelleilyltä. Silloin, tai viimeistään neljän viikon kuluttua on ihan sama sitten vaikka lopettaa koko painonpudotus ja jatkaa vanhoilla tavoilla, ku "Ei tästä ole mitään hyötyä. Ei tää toimi!"

Aika luonnollista. Pitkäjänteisyys on harvan ihmisen ominaisuuslistan top vitosessa. Mutta. Kun opetellaan uutta elämäntapaa, niin siihen pitkäjänteisyyteen voi oppia. Ja siitä voi jopa nauttia. Se voi tuoda mukanaan upeita asioita. Kun peili tai ylipäätään se kehonkuva ei olekaan se ENSIMMÄINEN asia, vaan odoteltava ja melkeinpä viimeinen. Onkin opeteltava ihan muita asioita ensin. On opeteltava huomioimaan ja arvostamaan itseään eri tavalla. Se on myös armollista.

 Ehkä huonoilla ruokavalinnoilla se elämä onkin keskittynyt siihen ulkonäköön ja peileihin...joita yrittää vältellä.  Ja nyt uusilla elämänhallintatyökaluilla keskittyykin oloonsa, vointiinsa, unen laatuun ja määrään, liikkumisen tuomiin fiiliksiin, omaan vastuuseen itsestään. Omiin kykyihin, mahdollisuuksiin ja vapauteen tehdä MITÄ VAAN. Vaikuttaa kaikkeen.

 Kun huomaa, että minun elämässä MINÄ OLEN se joka on kaiken toiminnan ja ajattelun johtaja.   Minä voin muuttaa kaikkia asioita haluamaani suuntaan.  "No ei sitä nyt kaikkeen voi!!!! Kyllä ympäristö vaikuttaa. On kuule olosuhteita, joihin ei voi vaikuttaa."

Juu juu. Niinhän sitä voisi kuvitella. Mutta ei. Joka asiaan voi vaikuttaa. Ei ehkä aina asioiden kulkuun, mutta SUHTAUTUMISEEN voi.  Kaikki muu on sitä tekosyytä.

Jos kädetön ja jalaton mies opettaa luennoillaan, että "On omalla vastuulla miten ympäristö itseen suhtautuu", niin kyllä se vähän sielua ravistaa.  "Ai että sinun vastuulla...??? Miten toiset sinua tuijottavat tai sinulle puhuvat? Sinunko se on vastuu?"

Ja kyllä, Mikael Andersson on sitä mieltä, että on ihmisen omalla vastuulla, miten ympäristö suhtautuu. Kun tekee mieli keksiä tekosyitä ja valitella oman elämänsä ongelmia, varaan varmasti aikaa katsoa Yle Areenasta dokkarin Mikael Anderssonista. Siinä saa perspektiiviä.

 Jos kädetön kaveri vetää leukoja renkaissa (!!!) ja kädettömyyden lisäksi  jalattomana hyppii trampalla päivittäin sen vuoksi, että olis mahdollisimman hyvässä kunnossa toimimaan itsenäisesti, niin kyllähän se potkii vähän omiin terveisiin raajoihin tsemppiä.

 Joutuu toteamaan omat syyt tekosyiksi.  Antaa myös intoa kaivaa omaa potentiaalia esiin. Jos saisi vaikka promillen tuosta Mikaelin harvinaislaatuisesta asenteesta esiin itsessäänkin. Kai se siellä jossain on syvällä!!?

Laihduttamisessa ja painonhallinnassa on se ilo ja etu, että vaikka olisit kokeillut montakymmentä kertaa eri ruokavalioita ja dieettejä, niin koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä edellinen määritä uutta!

 Meidänkin porukassa on aina ollut jokunen, joka on keskeyttänyt ja jättänyt ryhmän. Kiire tai tympääntyminen. Velvollisuuksien rasittavuus. Erilaisia syitä, miksi homma on alkanut korpeamaan ja keskeyttämisestä on muodostunut hyvä vaihtoehto.

Ruokavalion tai ryhmän lopettaminen ennen tavoitteeseen pääsyä ei kuitenkaan ole mikään sinua määrittävä asia. Voit onnistua jo seuraavana päivänä tai seuraavassa ryhmässä etenemään kohti tavoitetta!

Olet varmasti oppinut edellisistä ruokavalioista jotain uutta itsestäsi ja tavoistasi, joten olet taas askelen edempänä onnistumista. Jos olet keskeyttänyt ruokavalion tai jonkin ryhmän, voit aloittaa uuden taas.

Siitä painon pudotus on hieno juttu. Kukaan ei ole tuomittu kulkemaan ylipainossa. Kenenkään ylimäärä ei ole pysyvää. Siihen voi vaikuttaa itse ja JOSSAIN KOHTAA, JOLLAIN KEINOLLA sen pudottaminen onnistuu, jos itsellä siihen on tahtotila.

Etsi erilaisia keinoja. Itse olen ryhmien kannalla, mutta myös yksilövalmennus tai ihan vaan omia aikojaan ruokavalion viilaaminen voi olla täysin sinulle sopiva keino!

Tällähetkellä TVssä mainostetaan  isolla kampanjalla Keventäjät-valmennusta. Se on jo todella kauan Suomessa toiminut vaihtoehto, jolla osa on päässyt hyviin tuloksiin.  Varmaan ihan jokaiselle tuttu on myös FitFarm.  Optimal Performance on hyvin julkisuutta saanut painonhallintaan, terveisiin valintoihin ja lihaskasvuun innostava yritys. Kiloklubi on netissä toimiva painonhallintapalvelu ja näitä netistä löytyy paljon lisää. Personal Trainereita ja painonhallintapalveluita on enemmän, kuin suomeen saapuvia maahanmuuttajia ja kreikkaan siirtyviä rahavaroja yhteensä. Etsi itsellesi sopivin.

Jos olet kokeillut ruokavalioita ja ryhmiä, etkä vielä ole löytänyt itsellesi sopivaa ja toimivaa, niin sukella rohkeasti harrastuksen pariin ja etsi itsellesi sopiva! Jokainen on lukenut,  ja varmasti myös netistä ja tv:stä katsellut, onnistumistarinoita. Kuka tahansa voi onnistua. Kun se sopiva tahtotila ja oikeat keinot juuri sinulle naksahtavat kohdalleen, se on menoa.

Toivotonta tapausta ei ole olemassakaan. Voi olla takana kymmeniä maaliin päätymättömiä aloituksia, mutta se ei määritä sinun seuraavaa onnistumistasi! Se seuraava voi olla napakymppi.

Jos tuntuu, ettei kroppa ole omassa painossaan tuttu ja joudut välttelemään peilejä tai ainakin mallaamaan kovasti, jotta olisit tyytyväinen näkemääsi, niin lähde kokeilemaan painonhallinnan harrastamista.  Se vie kropasta ylimääräistä rasvakudosta pois, mutta samalla se tuo elämään paljon, paljon muutakin sisältöä ja oppia itsestä.

Villikissojen eräs villeimmistä lauloi viime viikolla tsemppejä toiselle. Toistan samat Kuningasidean sanat tähän:

Hei sisko älä luovuta vielä!
 Me ollaan vihdoin oikeella tiellä.  
Matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää!
 Mä otan sut vaikka reppuselkään. 


Kuvat ovat taas Villikissojen lautasilta ja vartaloilta.

Villikissoilla on kiiltävä karva ja reissunaisen luonto!

Villiä Vihervoimaa-ryhmän Villikissat starttasivat järisyttävällä buustilla maanantaina!

Villikissat koostuvat täysin uusista mirreistä ja niistä misuista, jotka ovat olleet ennenkin ryhmässä..tai parissa..tai kaikissa!

Mahtava kombinaatti, jossa koko porukka kokkaa ja murskaa, pilkkoo ja pureksii, blendaa ja paistaa, sekoittaa ja maistaa.  Ja oivalluksia, ajatuksia, ideoita satelee niin, ettei kukaan jää kyllä ilman virtaa ja vinkkejä.

Treenejä, ruokia, ajatuksia. Uusia juttuja ryhmän puolesta ja uusia ja uusiutuneita ryhmäläisiä!

Kuten tässä taannoin kirjoitin, on hyvä, että projektilla on alku ja loppu. Sillä keinolla tutunkin tavan ylläpito säilyy tehokkaana ja innostavana. Aloittaminen puhtaalta pöydältä on aina yhtä jännittävää, innostavaa ja voimaannuttavaa.

Vaikka edellisen projektin jäljiltä olisikin jo hieman turnausväsymystä, niin uudessa projektissa sitä huomaakin olevansa  taas täysin tuore ja uusi taimi!  Se hampaaton ekaluokkalainen, joka hymyilee suu auki, reppu selässä täyttä naurua!

Ja oikeastaan vasta uutta aloittaessaan huomaa sen järjettömän ison muutoksen ja opin, mitä edellinen projekti toi! On todella MUUTTANUT ELÄMÄNTAPAANSA ja uusi projekti alkaakin ihan eri portaalta, paljon ylempää.

Voi olla ylpeä  opitusta ja samalla uudesta innostunut.

Se mikä oli tuttua edellisen projektin lopussa, saakin nyt uudet värit ja uuden, tehokkaamman aloituksen uudessa projektissa.

Ja mikä riemu, kuin huomaa senkin, että aidosti pystyy auttamaan ja jakamaan kokemuksiaan uusille Villikissoille. Kertomaan, että "Juu...Ensin on aika työ syödä kasvikset, mutta kohta ne menee raakana ykkösellä alas. Ja sitten ei osaa enää olla ilman."

 5 kk:ssa oppii TODELLA PALJON JA PYSTYY MUUTTAMAAN ELÄMÄNTAPAANSA MERKITTÄVÄSTI. Osa jatkaa samalla tiellä omin nokkineen, koska ryhmästä siihen saa varmat keinot.

 Osa haluaa harrastaa uudestaan aina  uudessa ryhmässä, koska uusimmat tuulet ja kujeet löytyvät  ryhmästä ja uudesta porukasta.

Entä sitten, kun sen 5 kk:n aloittaa uudella buustilla....MIKÄ SE MUUTOS ONKAAN! Vahva kuin kasvisten tuoma vihervoima!

Joten tässä vinkki kotilaihduttajille! Tee aikataulu ja suunnittele projekti. Tee aloitus ja lopetuspäivämäärä ja etene sen mukaan.

Alku ja loppu.

Elämän hyvien asioiden syklitys tuo niihin lisää syvyyttä ja intohimoa.

Innokkaalla, suloisella ja järisyttävän tehokkaalla vauhdilla eteenpäin! Villikissat reissaa ja karva kiiltää!

Postauksen kuvat ovat Villikissojen keittiöistä ja kulhoista.

 Ja kyllä!! Siinä on 2 desiä suklaapehmistä ateriana laihiksella! Sitä voi syödä joka päivä meidän porukassa  ja aina vaan rakentuu, vahvistuu ja hoikistuu. Vähän niinku näillä letuillakin:

Niin. Ja nämä passaa helpostikin syödä saman päivän aikana...mutta toisen kanssa on muistettava lisäksi syödä vielä JÄLKKÄRI! Ja näiden lisäksi tietysti vielä 4 muuta ateriaa päivässä.