maanantai 11. helmikuuta 2013

Aspartaami vs. aamuaerobinen?

2. helmikuu 2013


Katselin Jutta ja puolen vuoden superdieetit – ohjelmaaLiv- kanavalta. Viikon 5 ohjelmassa oli loistava painonpudottaja Laura, jonka asenne oli iloinen, innostunut, ahkera ja vastuullinen. Hän teki töitä sekä ateria että treenipuolella kovasti. Ei syytellyt toisia tai etsinyt itsensä ulkopuolelta vastuunkantajaa. Hän puhui siitä, miten oli itse syönyt kilot ruotoonsa ja itse ne myös pudottaa. Parisuhde näytti olevan rakastava ja kunnioittava molemmin puolin. Ihanaa katseltavaa siltäkin osin. Ja FitFarmin porukka oli taas innostava.


Painoa oli pudotettu jo hurja määrä ja ohjelman aikana painoa putosi hurjasti. Tavoite oli rankka ja ihan siihen Laura ei päässyt, mutta huikeaan tulokseen kyllä.

Pari asiaa jäi mietityttämään itseäni ja sama kysymys nousi hieman hämmentyneenä myös Pornovartalot-ryhmän jäsenillä. Miksi Laura sanoi, että hänellä on jatkuvasti mieliteko makeaan? Vaikka hän on jo vuoden pitänyt dieettiä päällä, niin silti. Makean himo on jatkuva ja kieltäytyminen herkuista on työlästä.

Se jäi todella mietityttämään ja kun ajatus on pyörinyt jossain tuolla takaraivossa ihmetyksenä muutaman päivän, niin olen omaan mieleeni saanut asialle tyydyttävät vastaukset. Jotka taas motivoivat jatkamaan Pornovartalot-ryhmän kanssa hyvällä ladulla. Ne vastaukset tulevat seuraavassa tekstissä julki ja ovat omia päätelmiäni sen perusteella, mitä olen lukenut, kuullut ja opiskellut. Pohdintaa.

Sokerin sanotaan olevan addiktoiva aine. Rottakokein on tutkittu, että se on koukuttavampi kuin kokaiini. Ei siis ihme, että moni syö karkkeja, keksejä, pullaa, jäätelöä ja muita makeita herkkuja ”huomaamattaan” ja ”huvikseen”. Sekä tarkoituksella ja suunnitelmallisesti. Perjantaipussi ei ole harvinaisuus perheissä tai parisuhdeviikonlopuissa. ”Pitäähän elämästä pystyä nauttimaan”

Koukuttavana aineena sokeri saa ihmisen puolustelemaan syömistään. Ja pelko siitä, että joutuisi luopumaan tästä omasta ”huumeesta” on niin iso, ettei halua edes miettiä totaalikieltäymystä vaikka vain kuukaudeksi-pariksi.

Mutta kokaiinistakin voi päästä irti vieroituksessa. Samoin sokerista. Niin, ettei sitä tee mieli. Ei haaveksi sokeriherkuista jatkuvasti. Karkkipäivä -idea on kiva. Silloin sokerista voi nauttia kerran viikossa, hyvällä omallatunnolla, itse valittuina tuotteina. Siitä voi rakentaa mieltymystensä mukaan hyvän ja laadukkaan herkkuhetken ja that's it. Elimistö ei siitä varmasti rappioidu. Varsinkin, kun alle syö hyviä kuituja niin insuliinikaan ei pääse tykittämään liian kovin panoksin kehon puolustusmekanismeja. Karkkihetki voi olla ihan hyvä asia. Kun se on harvinainen, eikä sillä rasiteta kehoa jatkuvasti.

Makeanhimosta voi päästä eroon ja se on aika helppoa. Mielestäni kannattava projekti. Elimistön ja hyvinvoinnin puolesta. Pornovartaloryhmästä pari kommenttia aiheesta:

1.” Kävin juhlissa, joissa hyvä leipuriystävä oli tehnyt todella ihania herkkuja. Yleensä syön ja nautin, mutta nyt katselin ja ajattelin vain: ”On ne kyllä kauniita”. Mutta yhtään ei tehnyt mieli.”
   











2.”Katselen mielelläni vaikka lehtien tai reseptikirjojen herkkuleipomusten kuvia, niiden esteettisen ulkonäön vuoksi. Kun ne on niin kivan näköisiä. Ei tee mieli syödä. En näe edes ”suklaapainajaisia”, kuten alussa.”

Joten oman kokemuksen ja pornovartalot -ryhmän kokemuksen & kertomusten vuoksi tämä Lauran lausuma vieläkin vaivaavasta makean himosta jäi pyörimään ajatuksiin. Samoja kommentteja makean himosta on ollut myös muilla FitFarmin laihduttajilla ohjelmassa....??

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ehkä dieetti on niin tiukka, että näillä ihmisillä on kokoajaan nälkä päällä, jolloin mieliteot ryntäävät harmaan aivomassan syövereihin tiiviimmin...? Ehkä näin onkin? Ehkä ateriavälit kasvavat niiiiin pitkiksi näillä laihduttajilla, että se hinku sokolaatiin ja muihin makeisiin herkkuihin sitten vain iskee pitkänkin sokerivieroituksen jälkeen..?

Siltikin se kuulostaa erikoiselta. Toinen oma mutu-ajatukseni herkkuhimon yllä pysymiseen on LIGHT-TUOTTEET. FitFarmin ohjelman laihduttajista osa on julistanut ja naureskellut jääkaapin ovellaan sitä, miten on KOUKUSSA PEPSI-MAXIIN. Light-tuotteeseen.

Tästäkin on ollut televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä monia asiaohjelmia. Nykyaikaisista, sokerin tilalle tulleista, kalorittomista makeutusaineista. Iloinen asia on se, että ne näyttäisivät tukevan laihduttamista sen vuoksi, etteivät sisällä kaloreita. Ikävä asia on se, että ne koukuttavat vielä pahemmin kuin sokeri ja ”huijaavat” aivoja ja elimistöä monella tapaa. On tutkimuksia, missä kerrotaan aspartaamin aiheuttavan dementiaa ja muita erittäin ikäviä sairauksia. Aspartaami oikein työntyy aivoihin..eikä se kuulosta lainkaan hyvältä.
Vaikka tällä ”sokerin korvikkeella” halutaan tukea laihduttamista, niin usein huomataan, että elimistön kyky toimia normaalisti pikemminkin sokeutuu, sotkeentuu ja häiriintyy näiden light-tuotteiden ansioista. Laihdutus hidastuu, jopa estyy. Ja sitten etsitään syytä tekemättä jääneistä ”aamuaerobisista”. Vaikka todellisuudessa kalorimäärät dieetillä ovat niin pienet, että kehon tulisi polttaa sitä läskiä vaikka sohvalla makaamalla.

Mutta mikä sen läskin palamisen estää ? Mietintämyssyt sauhuaa, mutta syytä ei oikein osata sanoa...

Ehkä se light-tuotteiden sisältämä fenyylialaniini on yksi syy....???? Ehkä. Wikipedia kertoo fenyylialaniinista mm. seuraavaa:
Veren korkea fenyylialaniinipitoisuus vahingoittaa aivojen kehitystä lapsilla, mikä johtaa kehitysvammaisuuteen.

Synteettinen, aivoja rappeuttava aine aspartaami on pelottava jo nimenä. Aspartaamin hajotessa elimistössä vapautuu fenyylialaniinia, minkä takia sillä makeutetut elintarvikkeet tulee varustaa varoituksella sisältää fenyylialaniinin lähteen. Fenyylialaniinista lukeminen saa aikaan vastenmielisiä tunteita. Se ei ole mikään ”ihmisen paras ystävä”.

Ehkä tosiaan nämä light-tuotteiden synteettiset aineet saavat tuon sokerihimon säilymään ihmisessä? Koska oma ja ryhmän kokemus on se, että kun käytetään hyvää, rakentavaa ruokavaliota ja makeutukseen ripaus AITOA SOKERIA, silloin, kun sitä tarvitaan, niin himo makeaan poistuu. Ryhmässämme on sääntönä, ettei light-tuotteita käytetä. Eikä keinotekoisia makeutusaineita. Ei keinotekoisesti makeutettuja proteiinijuomia, -patukoita, -mehuja, -limsoja, -rahkoja. JOS haluaa makeuttaa, niin SOKERILLA, sen mitä makeuttaa!! Ja proteiinipatukoita & rahkoja löytyy sokerilla makeutettuinakin!!!!(vaikka nykyään sen eteen joutuu pienesti ponnistelemaan, että niitä löytyy).

Ehkä siis light-tuotteet pitävät yllä addiktiota makeaan? Ehkä ne lisäävät makean himoa entisestään? Ehkä ne myös osaltaan estävät kehon normaalin toiminnan rasvan polttamisen suhteen?Näyttäisi myös joidenkin tutkimusten mukaan siltä, että light-tuotteet huijaavat kehoa ja aivoja niin paljon, että rasvan polttaminen vaikeutuu, kun käytetään light-tuotteita.

MUTTA PITÄÄHÄN MAKEAA SAADA!!! Eihän se oo mitään elämää, jos ei saa makeaa! ”Minä kyllä käytän light-tuotteita silläkin uhalla, että aivot rapautuu, muisti menee, elimistö sekoilee ja läski säilyy.”


Ei siinä!!! Itsekin olen juonut joitakin vuosia sitten pepsi-maxia PÄIVITTÄIN!!!!!! Miksihän? No koukuttavan hyvää!! Makeaa!! Mutta ei kaloreita!!! Työnsin kehooni suun kautta synteettistä solumyrkkyä ilolla.(ehkä liian kova ilmaus, mutta käytän tätä ihan vain mielikseni!!!)

Mutta entä nyt? En käytä!! En suostu! Jos joudun joskus jotain makeaa juomaan, niin sen täytyy olla SOKERILLA makeutettua!!!!

Mutta en minä kaipaa makeaa juomaa!! Vesi ja Molkosan on tähän asti käynyt mainiosti!!!! Minun ei vaan tee mieli makeita juomia. Ja se ”pitäähän ihmisen syödä makeaa, herkutella joskus!!” On kyllä totta. Mutta elämä ja asiat on niin suhteellisia tässäkin. Toiselle elämän suurin katastrofi on se , että viime kesänä oli älyttömästi itikoita!!!! Tai se, että nyt on lunta ja pakkasta. Tai se legendaarinen koirankakkasota keväisin. Irrallaan pihoissa kuseksivat kissat...on niin paljon suurta vääryyttä elämässä...Niin paljon, ettei oikein kerkeä nauttia hyvistä asioista..kun voi etukäteen pelätä sairauksia ja vääryyksiä. Niihin voi oikein upota ja sukeltaa.

Sama se on tuon sokerinkin kanssa. Se oikeastaan kannattaa kokeilla itse. Joskus. Luopua ylimääräisistä makeisista, makeutuksesta ja sokeroidusta elämästä hetkeksi. Ja huomata miten nopeasti varsinaisesta makeuttamisesta vierottuu. Miten makealle ja suorastaan imelälle maistuu porkkana ja paistettu sipuli!!!! Kaali!!!!! Ja miten hammastahnaa voi joutua vaihtamaan, kun se on niin ”sokerista” ja imelää, ettei tykkää edes hampaisiin sitä tyrkätä....tai miten ylipäätään maut jalostuvat, kun niitä ei kyllästetä liialla sokerilla. Ja jos sokerin välttelyä jatkaa pidempään, huomaa pian, miten keho alkaa haluta ihan erilaisia herkkuja, kuin aiemmin. Tai himot kohdistuu entistä enemmän niihin hyviin kohteisiin. Kummallisen nopeasti vanhakin koira oppii uusia temppuja!!! Huikea aikuisen agility!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti