Treenaamisen ohjelmoinnista on käyty paljon keskustelua. Miten kehitystä tapahtuu ja mikä tuntuu kiinnostavalta, mikä taas jopa tylsältä.. Kuinka paljon liikuntaa on hyväksi ja mikä menee yli..mikä ei taas vaikuta.
Fyysisessä harjoittelussa toimii tieteellisesti tutkitut perusteet. Anatomian & fysiologian mukaisesti ihmsivartalon ominaisuuksia pystytään fyysisellä ja psyykkisellä harjoittelulla kehittämään, lisäämään ja kasvattamaan asteittain paremmiksi.

Kiireellä saadaan aikaiseksi lihasvammoja, väsymystä, tapaturmia, innottomuutta ja ylikuntoa. Paljon muutakin. Yleensä negatiivisessa valossa näkyviä asioita.
Meillä on monenmoisia tavoitteita. Yksi tärkeimmistä lienee usealla terveys, toimintakyky ja hyvinvointi. Pystyminen. On ihanaa pystyä kantamaan kauppakassit, akku, heinäpaali, mikroaaltouuni ja aggregaatti paikasta toiseen rivakasti, ilman apuvoimia. On ihana juosta paikallisbussin perässä pitkällä askeleella, kun hengästyminen on paljon vähäisempää, kuin aiemmin, huonompikuntoisena. On ylevää kumartua nostamaan koirankakka siihen tarkoitettuun pussiin vahvalla selällä ja suorastaan sähköistä singahtaa ylös sängystä nopeasti vatsalihaksilla, jos joku kutittaa polvesta tai jalkapohjasta.

Laihtuminen, kiinteytyminen, lihaskasvu..ne ovat myös usealla tavoitteena. Yksi isoimmista tavoitteista on myös (tämä sama asia on yhtäaikaa liikunnalle sekä syy että seuraus....) MIELENVIRKEYS. ILO. PIRISTYMINEN. RENTOUTUMINEN. RAUHOITTUMINEN.VILLIINTYMINEN...MIELEN TEHOHOITO!!
 
No annappa sitten henkilökohtainen resepti, että MITÄ, KUINKA PALJON, MITENKÄ MONTA KERTAA, KUINKAKOHAN PITKÄÄN, JA MILLÄ TAVOIN SITÄ SITTEN PITÄS, ETTÄ OLIS VARMANA HYVÄ, TOIMIVA, TULOKSELLINEN JA ETENEVÄ, ETEVÄ?
Perusasioina meille on annettu mm. liikuntapiirakka.(http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka )UKK-instituutin oivallinen ohje terveysliikunnan peruspilareista.  Kestävyyskuntoa, eli hengitys-verenkiertoelimistön kuntoa tulisi harjoittaa useana päivänä viikossa ja reilut 2 tuntia reippaasti..tai 1, 5 tuntia rasittavasti. Lihaskuntoa ja -hallintaa tulisi harjoittaa pari kertaa viikossa.
Mutta liikunnassa pätee toki nämä samat asiat, kuin kaikessa muussakin. Jos olet totuttautunut syömään litran jäätelöä joka ilta, niin eskimotikku nostaa tunteita yhtäkovin, kuin silakka valaanpyytäjän käsiharppuunassa. Jos vetäiset 400g. pussin irtokarkkia illassa, niin puuha-pete karkkirasian kaivaminen 20g. On mellevää, kuin keinosiementäjä pöytäpuutarharuukkuun kurpitsan siementä työntämässä. Jos juot pullon väkevää viinaa joka perjantai, niin tilkka konjakkia kahvin kanssa ei tee vielä kaanaan häitä.
Muutama asia harjoittelun ohjelmoinnista yleispätevästi toimii, jos tavoitteena ei ole jokin tietty kisakunto tai jokin tietty, laskennallinen tulos.
  • Treenaa aina mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kovaa.
 
Niin, että endorfiinit ja oksitosiinit purskavat elimistöön hyökyaaltona, koukuttaen koko kehon, mielen ja emotiokeskuksen. Mutta treenaa kovaa ja paljon vain, jos tunnet iloa treenistä. 
 
  • Treenaa, jos et tunne itseäsi väsyneeksi.
  • Jos tunnet itsesi laiskaksi, treenaa!!!!
Väsymys ja tyhjät lihakset on eri asia, kuin laiskuus ja vetämättömyys.Tunnistat ihan vamrasti oikean väsymyksen.
  • Kun et enää tunne iloa ja odotusta treeniä kohtaan. Lepää.
Lepää myös silloin, kun huomaat, että kroppa painaa, tuntuu väsyneeltä ja raskaalta, sitä on hankala ja työläs liikuttaa ja innostaa.

Joo joo! Kaikkihan nuo nyt tietää. Mutta mikä on OPTIMAALINEN treeni mulle?? Millä minä kehityn parhaiten!?!?!
Toistuva, jatkuva, päivittäinen liikkuminen rasittavalla teholla. Sopivasti lihashuoltoa ja lepoa. Hyvä ravinto. Kun liikkuu intesiivisesti, vaihtelee ärsykkeitä ja katsoo PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ tuloksia, niin silloin huomaa...silloin huomaa kehityksen. Jos liikut 2 kuukautta tehokkaasti..aamulenkki, lihaskuntotreeni kuulalla, kävelylenkki ja kuntopiiri....sitten unohdat koko homman, kun tulee kesän grillijuhlat, konsertit ja teatteriretket...silloin harjoittelusta ei juurikaan ole hyötyä..kunto ja lihasvoima kun ei tahdo varastoitua pitkiksi ajoiksi.
 


(Tätä meillä on usein..Pizzaa..aina ku pitää jotain ravinteikasta ja hyvää ja nopeasti, niin sillon aina tätä)
Back to the basics. Kun liikunnasta tulee elämäntapa ja keho ja mieli haluaa ja semppaa sinut lenkille, ryhmäliikuntatunnille, koiran kanssa agilitykentälle, moottorishan kanssa metsään, pallon perään palloilusalille...silloin harjoittelusta on hyötyä ja se on optimaalista. Jatkuva, elämäntapa.
 
Repäisyt, tehojaksot, innostuneet välipyrähdykset..niistä on hetkelliseksi riemuksi, mutta elämäntavaksi muodostunut himo liikkumiseen antaa parhaat tulokset toimintakyvylle.
Mutta mikä minulle on parasta? Kaksi tuntia putkeen junppaa? Vai tunti tehokkaasti? Kolmen tunnin totaalilärvit vai puolen tunnin intensiivi-setti?
Vaihtelevuus ja erilaiset ärsykkeet ovat tehokkaimpia!!! Jos kehon ja mielen toleranssia liikunnalla on kasvatettu vuosia siten, että joka viikko tulee liikuntaa yli 10 tuntia ja rasittavuus taso on asteikolla yhdestä-kahteen, aina se kaksi...niin silloin kolme kertaa viikossa kevyesti rasittavaa liikuntaa ei kehitä.
 
Minä uskon, että jokainen on oman kroppansa seppä...TUNTEE JA TIETÄÄ kyllä mitä keho tarvitsee kehittyäkseen. Kun kuuntelee. Ensin hankitaan se elämäntapa vaikka sillä, että takerrutaan lenkkikenkiin joka arkipäivä ja käydään pieni lenkki kevyesti....sitten lisätään pituutta lenkkiin, kun tuntuu, että jalka vaan rullaa ja rullaaa.....jne. Toleranssi kasvaa ja ärsyke sen mukana.
 
Kilpailuihin valmistautuminen on vähän eri asia, koska silloin yleensä katoaa se järki päästä ja himo tehdä liikaa ja liian nopeasti kasvaa. Haluaa järkyttävän hyvään kuntoon järkyttävällä nopeudella ja teholla. Tässäkin olisi hyvä edetä pienin askelin. ..Fyysisessä suorituksessa on aina mukana iso kombinaatti... nivelet, nivelsiteet, jänteet, lihakset(tahdonalaiset ja tahdosta riippumattomat!), luusto, hermosto, aistijärjestelmä(näkö-asento- ja liiketunto!!), motorinen ohjaus, refleksinomainen toiminta..ja emootiot, psyyke...

Kun lähdetään liikkeelle perusasioista ja tehdään sen verran mitä pää kestää, niin yleensä tuo koko paketti tulee mukana...Mutta jos ei kuunnella päätä, kehoa ja sitä iloa ja himoa liikuntaan..vaan tehdään silloinkin kun keho on tyhjä, olo ei ole treenistä odottavan iloinen...niin silloin saatetaan kyllä kasvattaa vielä lihasta ja jopa hengitys-verenkiertoelimistön kuntoa...mutta miten on ...pysyykö nivelet mukana...pysyykö hermosto mukana...vaurioitetaanko aistijärjestelmää? Saadaanko aikaan tapaturmia ja vammoja? Meneekö emotikeskus häiriötilaan ja prakaako psyyke?
 
Ihminen on luotu liikkumaan.Vielä 50-luvulla ihmisen arkipäivä koostui ainakin maa- ja metsätiloilla jatkuvasta, kovasta fyysisestä rasituksesta. Ja ihmiset kestivät sen hyvin. Minä luulen, että harva liikkuu nykyaikana liikaa. Keho kestää yllättävän paljon ja varsinkin, kun sen toleranssia nostetaan järkevästi, pikkuhiljaa kestämään enemmän. Kehon ja itsensä kuuntelu on avainasemassa tässä. Ehkä edelleen olen sitä mieltä, että ihminen mielummin on hakemassa sitä ”tosi jees”...”aika kiva”....”oli hienoo”..”ihan nasta”....”Hyvin jaksoin”-fiilistä....jolloin keho ei ainakaan kuormitu liikaa. Enemmänkin se kestäisi. Ryhmäliikunnassa tulee piiskattua itsestään irti hyvässä porukassa vähän enemmän, kuin uskookaan. Se on se ryhmäliikunnan voima. Jos pääsi ja perheesi tykkää, että olet kentällä pari-kolme tuntia/ ilta, niin ole!! Kehityt. Jos pääsi ja perheesi tykkää, että ”se olis yks tunti ja sitte tulet viihyttämään välillä läsnäolollas meitä kotia!!! ” Niin tee tehokkaasti ja täysillä. Kehityt!!!!!!!!
 
Kehittyä ja edistyä voi monenlaisella harjoituksella, monenlaisilla harjoitusmäärillä ja tehoilla. Paras ohjelmoija olet sinä oman kehosi ja pääsi kanssa.
Mitä huttua tää nyt oli!???! Ei MITÄÄN UUTTA!!! Missä ne ohjeet!!!?!?!?!?!?!?....nii...nii..noku...noku...no...noku ...ei se oo tämän kummempaa...
 
Kuntosaliharjoittelua aloittavien asiakkaiden kanssa minä testaan aina asiakkaan maksimit ja teen ohjelmat sen mukaan, suoraan laskennallisesti..koska kuntosaliharjoittelu on mielestäni muuten ihan haahuilua....pakkakoneesta & irtopainoilta toiselle ponnahtelua päämäärättömästi. (paitsi niillä, joilla se on selkärangassa ja elämäntapa, jotka tietävät mitä siellä tehdään ja joiden keho tietää ..eli jotka osaavat kuunnella kehoaan sen lajin parissa!!!!!!!) Kun sitten on aikansa vääntänyt ohjelmoidusti, alkaa ymmärtää kehoaan ja lihasryhmien toimintaa, painojen vaikutuksia..sitten voi jo tehdä tuntumalla. Kuunnellen.
 
Liikuntapiirakka, kehon kuunteleminen ja elämäntapa. Tulokset tehdään pitkällä jänteellä..joskus pitkiä, tylsiä sarjoja..joskus sähäköitä ja tulisia...joskus ihan tavallista tallausta sopivalla mitalla....pitkäjänteisesti mutta vaihtelevin ärsykkein.