Useilla ihmisillä on tavoitteena saan kropastaan jokunen kilo rasvaa pois..kiinteää lihaa tilalle. Moni tuskailee kuitenkin tuloksettomuuden kanssa. Liikkuminen on hanskassa ja syöminenkin terveellistä. Mutta kiinteytymistä ei tapahdu. Rasva ei vähene. Grrrrr!!!! Missä vika!!?


Kiinteytyminen on sitä, että lihaksen ja nahan välistä poistuu pehmeyttä, eli rasvaa. Kun liikutaan, energiankulutus kiihtyy. Jos kroppaa liikutetaan ja rasitetaan raskaiden painojen kanssa, jatkuu tuo energian kulutus vielä tunteja liikkumisen jälkeenkin. Rasvaa palaa. Mitä isompi lihasmassa ihmisellä on, sitä helpompi keho on pitää vähärasvaisena. Isot lihasmassat tarvitsevat paljon enemmän energiaa ja käyttävät siis ruokaa polttoaineena enemmän, kuin vähäinen määrä lihaksia. Sen vuoksi painoharjoittelu on perusteltua ”laihdutusliikuntana”.
No tämä lause on monelle tuttu juttu: ”Minä hassuttelen painojen kanssa aktiivisesti ja harrastan myös kohtuullisesti aerobista kestävyysliikuntaa, mutta silti rasvakerros vaivaa. Missä vika?”

ANNOSKOKO
Se on vastaus ainakin omiin kehon pehmeyskertymiin. Niin pitkään, kun söin huttua, söin myös liikaa. Liian isoja annoksia ja liian usealla santsauskerralla. Lautasmalli oli hanskassa, mutta siltikin. Jokaiseen lautasmallin lohkoon oli ladattu ihan liikaa tuottehia kokoiselleni, ikäiselleni ja sukupuoliselleni kuluttajalle.
Aamupalasämpylä..uijui...tahikka kaurapuuro mansikkahillolla. Ensinnäkin,kaupasta ostettava juustosämpylä tuoreena..onhan se oivariinin( www.valio.fi/tuotteet/rasvat/valio-oivariini-normaalisuolainen-hyla/ )kanssa murskaavan hyvää. Mutta mitä se on?...sen pitkulaisen, kohtuullisen ison mötkön kun ottaa kämmenelle ja puristaa....niin sehän menee pieneksi mytyksi...se on minun käsityskyvyn mukaan hyvän maun ohella oikeastaan tyhjää huttua, turhia kaloreita, muttei juurikaan rakentavaa. Ja kuinka monta niitä ihminen pystyykään siinä aamukahvin kanssa syömään...monta! Mutta jos maltat pysyä puolikkaassa, niin eipä vaan tunnu haittaavan!! Antaa mennä vaan, nautinnolla!!!
Kaurapuuro, mansikkahilloa ja maitoa..käsittämättömän herkullista ja todella helppoa lappaa liikaa suuhunsa!
Tai Kana-aurajuustopasta. Mitenkä paljon sitä kerkeää syömään, ennenkuin huomaa, että ei ole enää hyvä juttu tämä.
Ja siinä se vastaus olikin. Tyhjää, pieneksi puristuvaa huttua, joka on täynnä turhia kaloreita. Sisällöstä ei löydy juuri mitään rakentavia ainesosia tai vitamiineja(No kaurapuurosta kyllä löytyy vaikka mitenkä...mutta se on liian hyvää ja helposti suuhun huuhtoutuvaa huttua). Siellä saa aivot tulkita verenkierron viestejä kärppänä, mutta tulkittavaksi tulee vain: ”Eipä tässä kuule ole keholle oikein mitään...ei vitamiinea, ei hivenaineita, ei ravinteikasta...eli näläkähän tällä reppanalla täytyy olla!” Ja siitä aivot sitten hälyyttämään, että MIKÄÄN EI RIITÄ: LISÄÄ JUUSTOSÄMPYLÄÄ, PASTAA, PERUNOITA, JA TALKKUNAA KONEESEEN! Koneeseen, joka mitä ilmeisemmin on nälänhädän partaalla, koska mitään ravinteikasta siihen ei ole ladattu.

Nyttemmin olen jättänyt juustosämpylät vähäisemmälle huomiolle. Sen sijaan pureksin100% ruisleipää juuston , kinkun, suolakurkun, kurkun, tomaatin kanssa. Jälkiuunileipää kun yrittää käteensä puristaa, niin eipä vaan mene pieneksi mytyksi. Ei oo huttua se! Toinen, ihan vakiopalanen on se mantelileipä! Kananmuna, mantelijauhoa ja juustoraastetta. Paistetaan voissa pannulla....päälle voita, kinkkua, juustoa, suolakurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia...ihminen ei muuta tarviiskaan....se o niiiiin hyvää ja on proteiinit kohallaan! Eikä sitten muuta. Ei vaan aivot hälyytä, että otappa lissee. Sitten muutaman tunnin kuluttua ateria maistuu taas. Vaikka kebabia, jauhelihaa, kanaa... kasviksia pakasteena, tuoreena, sipulit, kaalit. Voissa pannulle ja lautaselle.
Ja määrä? Se annoskoko?
No se on aika pieni. Minun haluamiseen suhteutetulla mitta-asteikolla ainakin melko pieni. Eikä santsailla. Mutta, koska täysiarvoinen, ravinteikas ruoka tekee hyvän olon ja nälkä poistuu nopeasti, mutta turvotusta ei esiinny, niin on helppo pitäytyä sopivassa annoskoossa. Välipalaksi otan tutusti purkin rahkaa ja purkin ananasta. Se on jo sitten tosi iso annos. Mutta sopiva silti.

Tykkään tehdä kevätkääryleitä. Ne uppopaistetaan rasvassa...mutta ovat siitä huolimatta ravinteikkaita ja oivallisia syötäviä. Sisältö on helppo täyttää ravinteikkaasti ja täysarvoisesti: kanaa, kaalia suikaleina, sipulia, valkosipulia, aurajuustoa, sieniä...ja kääritään riisipaperiin.( www.trevesta.fi/tuote/16/313/riisipaperi)
Yksi sellainen ja salaattia joukkoon. Voi hyvällä omallatunnolla syödä ja nauttia. Mutta niitähän toki tekisi mieli ottaa useita, maku on niin ihana. Mutta, jos haluaa pitää sen ylimääräisen pehmytkerroksen kuosissa, niin sitten syödään yksi ja jätetään loput silmille. SE ANNOSKOKO ON MERKITTÄVÄ ASIA.
Ravinteikasta ruokaa syöden on helppo pitää annoskoot sopivina, sopivan pieninä. Huttua syödessä tulee helposti syötyä ihan liikaa ja ihan liian usein. Huttu on usein naamioitunut myös naposteltavaan muotoon. 

Löysin ihanan naposteltavan eilen Halpa-hallista.( www.hhnet.fi/Default.aspx )Kirsikkatomaatit napostelurasiassa. Kilohinta ihan samoissa hinnoissa kuin muutoinkin pakatuilla kirsikkatomaateilla, joten ei ku vuan. Ja olikin murskaavan maukasta ja raikasta. Makeaa napostelua ilman turhia kaloreita. Se mitä haluat, syöt tai teet, saa sinut haluamaan sitä aina vaan enemmän. Tosi helppoa matematiikkaa, jolla elämänlaatua pystyy parantamaan oleellisesti.

Jos haluat lisätä kasviksia ruokavalioosi, niin nappaat vaan napostelupurkista tomaattia...ja kohta keho oppii haluamaan sitä aina vaan enemmän, eikä hutulle jää tilaa. Ihan sama liikunnan kanssa. Kun haluaa sitä ja tekee sitä, se saa aina vaan haluamaan lisää. Ja olellisinta treenissäkin on se, että se on usein toistuvaa, säännöllistä ja tehokasta. Hyvä oravanpyörä on valmis. Ja sama ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Haluamista on syytä haluta! Se rentouttaa, piristää ja rauhoittaa!