Kriisiä, shokkia, pettymyksiä, draamaa, synkkyyttä, pelkoa ja suuria tunteita. Näitä osuu jokaisen kohdalle toisinaan.. toisille useammin, kuin toisille.
Itse olen naurettavuuteen asti draaman kuningatar, mutta myös ”ei huolta huomisesta”-prinsessa. Voin draamailla tunteitani mahtaviin sfääreihin, kun innostun ja toisaalta..Suhtaudun melkein kaikkeen katoavan kansanperinteen mukaan: ”Asioilla on tapana järjestyä”. 

 Jos tulee kohdalle joku omasta mielestä ”USKOMATON VÄÄRYYYSSSS!!!!” niin ajattelen hetken draamailtuani, että joo..näin sitten. Kyllä tämä tästä. Jonkun takia tämä nyt sitten menee näin ja parempaa on luvassa justiin tämän tapahtuman takia. Jään jännittyneenä odottamaan hienoja uusia käänteitä.
Huomioitavaa on se, että kun alkaa hautoa päässään jotain myttyä..epäkohtaa, vääryyttä, surua, tyhjyyttä, ristiriitaa tai vihaa, niin se kasvaa ja voimistuu. Samalla tuo mokoma tunne imee muun voiman kehosta ja mielestä. 

Varmasti moni voi allekirjoittaa sen yksinkertaisen seikan, että hautomalla asiat lisääntyvät, kasvavat ja suurentuvat. Jos ihmistä mytistää ja kriisi vie voimia, niin joskus siihen on kai hyvä upota. Pohtia ja surra, vaikeroida, valittaa, vihata, suuttua, sääliä ja synkistellä. Mutta sitä tilaa päähänsä ei liene syytä päivittää kovin pitkäksi aikaa.
Taas kerran tullaan siihen tosiasiaan, että ihminen voi hyvin tehdessään jotain. Kun ihminen voi vaikuttaa asioihin, hän tuntee hyvää oloa. Siksi, myös mytistely on jossain vaiheessa aiheellista pistää sopivaan laatikkoon ja pohtia toimenpiteitä sen taltuttamiseksi. Lokeroi ja pilkkoo synkkyyden ja suuttumuksen osiin, polttaa tuhkaksi ja heittää tuulen kuljetettavaksi.  ”Aha. No miten muka”!?

TOIMINTA, TARTTUMINEN, TEKEMINEN, ASIOIDEN HALLINTA. Se virittää ja tuo uskoa. Luottamus ja usko omaan tekemiseen ja huomiseen. Se tuo valoisuutta. Jos parisuhde on solmussa, työpaikalla tehtäviä kasassa, liikunta jäänyt retuperälle ja mummoakin pitäisi muistaa käydä katsomassa..maailma on täynnä tekemättömiä tai heikkolaatuisesti sujuvia asioita.. Niiden kasaaminen omille harteilleen pysyvästi on kova rasti.
Vaihtoehtona mytistelylle ihminen voi toimia..Tilaa ajan parisuhdeterapiaan ja menee sinne vaikka yksin, jos kumppani ei suostu. Tekee töissä sen, mitä kerkeää ja delekoi sen mitä pystyy. Pistää lenkkarit jalkaan ja hakee postin juosten. Kirjoittaa mummolle kortin. Sitten keittää kahvit ja lukee hyvän pätkän aikakauslehdestä tai romaanista. Tekemisestä tulee virtaa ja uudet ajatukset tunkevat lukemisen kautta mytistelyn tilalle. Ratkaisumalleja alkaa puskea ovista, ikkunoista ja liesituulettimista. Myös ne hyvät ja innostavat asiat kasvavat hautoessa. Ne on niitä munia, mitä pesässä kannattaa pitää!

Liikunnasta ja syömisestä voi tulla joko huono-omatunto( Yksi ärsyttävimmistä ja turhimmista tunteista.Onneksi tälle voi tehdä paljonkin) tai sitten se voitaja-olo. Jos huoltoasemalla tai kahvilassa kuorrutemunkki houkuttaa, mietin sen kohdalla usein että ”Tuleeko minulle tuosta hyvä olo?”
Tuleeko se hyvä olo siinä linjaston ostotilanteessa, puraistessa sitä pursuavaa mönjää, kuorrutteen lohkeillessa rinnuksille..Vai siinä vaiheessa kun seos valkoista jauhoa, sokeria ja rasvaa on imeytymässä elimistöni käyttöön. Vai silloin, kun verensokeri on tapissaan ja insuliini alkaa hädissään sitä tasata, joka taas saa aikaan uuvuttavan väsymyksen elimistössäni.
Tiedän jo tuon hetkellisen ajatuksen aikana, että valitsen kuitenkin sen ruisleivän, mikä on täytetty paistetulla munalla, pekonilla, kinkulla ja juustolla, salaatilla, kurkulla ja tomaatilla...jopa kurkkusalaatilla.(Vesannolla söin tällaisen kurkkusalaatilla ryyditetyn pari viikkoa sitten! Uijui, oli hyvä!) Koska siitä tulee se hyvä olo. Se MAISTUU herkulliselle, se tuo kroppaan paljon hyvää ja lisäksi siitä valinnasta tulee se vahva voittajaolo..”Minä tein itselleni oikeutta, minä valitsin kropalleni hellivää ja voimistavaa”.

  • lenkkipolulla punehtuneet raikkaat posket
  • hapetetut keuhkot
  • ravittu kroppa ja aivot
  • ”ohut” ja toiminnallinen olo kropassa
  • hikimärkä selkä ja pusero
  • treenin vuoksi lihasten ”tunteminen”
  • oikea, hyvä väsymys.
Hienoja tunteita ja oloja. Liikunnasta ja oikeasta ravinnosta saatuja! Vaihtoehtona ehkä:
  • jauhoturvotus
  • tahmeat karkkilaarit
  • sokeripöhö
  • samea iho
  • ummehtunut toimimattomuus
  • uupumus
  • synkkä mieli
  • väsymys
Näitä ei kai kukaan toivo itselleen.
 Mutta ei toisen hehkutus ja ylistys innosta liikuntaan ja ravintoon. Jokaisen täytyy löytää omat syynsä liikkua ja syödä hyvin. Itse löydetty, eletty ja koettu. Siitä se lähtee. Joskus vertaistuesta on kuitenkin hyötyä ja voi löytää itselleen nasevia pointteja. Minun omat syyni ovat tässä:
  • Himo: Kroppa tykkää siitä, että sen adrenaliinitasot nousevat, endorfiinit purskuavat ja maitohappo hyökyy aaltoina. Happi pihisee keuhkoissa ja silmissä sumenee. Vartalo nauttii ja kertoo, miten se tykkää liikkeestä. Ja toisaalta, kun kroppa on totutettu treeniin se alkaa voida pahoin ilman treeniä. Tulee kipuja ja kolotuksia, tulee tuskainen olo. Useat kentällä keikkuvat ihmiset sanovat, että kotona huomautellaan tähän tapaan, jos treeni jää välistä: ”Olisit menny sinne kentälle, kun kerran sinun pää ja kroppa ei voi olla ilman. Olet ärsyttävän rauhaton ilman treeniä!”
  •  Tavaroiden kantaminen: On hienoa kantaa raskaita kauppakasseja, siirrellä pressuautotalleja, arkkupakastimia, hirvenruhoja, pianoja ja leikkimökkejä, koska VOI. Vaikka nainen saa olla prinsessa tai tyttönainen, niin se, että pystyy ja jaksaa kantaa oman meikkilaukkunsa on hyvä asia!
  •  Tasapaino: Liukkaat talvikelit, pitkä minkkiturkki ja korkeat korot. Kun kaupungin keskustassa luiskahtaa kadulla mahalleen, on ainut vakavasti otettava mahdollisuus lähteä huiskimaan rintauinnin vetoja ja  potkuja. Sitten asiallisesti kommentoi kaatumisesta huolestuneille kyselijöille:” Ei minulle sattunut, treenaan vaan tässä työmatkalla illan uintiharkkoihin” Vaihtoehtoisesti tässä tilanteessa: Olen treenannut ja liikkunut niin, että kehoni hermottaa nopeasti lihakset toistensa kanssa yhteistyöhön vaativissa ja nopeissakin tilanteissa..Ja vältän kaatumisen..
 
  •  Mieli: Ilman liikuntaa olisin luultavasti lataamossa, vakavasti masentuntu, voittopuolisesti synkkämielinen, surullinen..tai ainakaan en saisi liikkua näin vapaasti ”avohoidossa” kaltaisteni parissa kentällä! Liikunnan vuoksi aivot tuulettuvat säännöllisesti ja ilo, onni, innostus, rakkaus ja muut ihanat tunteet valtaavat mieltä jatkuvalla syötöllä.
  •  Turhamaisuus: Liikunta muokkaa vartaloa, kiihdyttää aineenvaihduntaa, tehostaa energiankulutusta, tuo virtaa, kirkastaa ihoa, vahvistaa kehontuntemusta, enentää elastisuutta ja auttaa ylipäätään ihmistä viihtymään kehossaan ja rakastamaan sen toiminnallisuutta ja siihen kohdistuvaa hyvää!
  • Paini: Minulla on ystävä, vahva. Hänen kanssaan aika useinkin tulee otettua matsia. On hieno painia, kun tietää, että vaikka selkä on tatamissa, niin sieltä voi vielä vaan yrittää kammeta ylös ja niskanpäälle. Vaikkei mainittavia meriittejä tällä vapaaottelurintamalla juurikaan ole palkintokaappiini kertynyt, niin tunne vahvasta vääntämisestä on hieno! Ja ei, en käy painisalilla.
Juodaan raikasta vettä ja tehdään jokunen happihyppy. Mietitään itselle ne syyt, mitkä saavat liikkumaan, syömään hyvin ja innostumaan. Ja pysytellään niissä.Entä jos niitä syitä ei vaan löydy?..Kokeile edellisen kirjoituksen HIKEÄ JA HENGÄSTYMISTÄ. Se on turmiollisen toimiva keino koukuttaa itsensä liikuntaan.
Eilen tarvitsin nopeasti syömistä, hyvää syömistä. Ja voi, mitä herkkua sitä saikaan aikaan!! Se on kyllä hienoa, että tuota ravinteikasta ruokaa ja leipomuksia..niitä ei tarvitse tuhrata..ne valmistuvat tosi, tosi nopeasti!!!


 Pilkoin sipulia sopiviksi suupaloiksi, murskasin veitsellä useita valkosipulinkynsiä, pilkoin paprikaa, siivutin kaalisuikaleita. Pistin kasvikset pannulle voin/rypsiöljyn kera ja perään pakastealtaan kebabsuikaleita. Lisäsin vielä pakastealtaan thai-kasvissekoitusta. Muutama minuutti pannulla. Mausteeksi soijakastiketta ja osterikastiketta.Siihen vielä pari ruokalusikallista Creme Fraichea. Tämä lautaselle, raejuustoa ja kurkkusalaattia joukkohon. Älyttömän hyvää.