Miksi lähdit tuohon dieetille? Mikä siihen sai motivoitumaan?
Näihin kysymyksiin olen vastannut joitakin kertoja kentällä. Moni ihminen juttelee painon pudotuksesta ja terveellisestä ruoasta treenien yhteydessä. Miettii, mitä kannattaa syödä ja mikä on riittävästi, muttei liikaa. Millä pärjää ja millä laihtuu. Millä voi kehittyä ja millä saada lisää massaa. Monenlaista tavoitetta, monenlaista ajatusta.
Laihtuminen on kuitenkin se yleisin keskustelun aihe. Usea valittaa keskivartalon olevan ongelma-alue. Muuten ollaan sinut vartalon kanssa, mutta maha ja vyötärönseutu on jotenkin omaan oloon ja silmään tarpeettoman pönäkkä tai tanakka. ”Mulla kertyy tähän keskelle aina...” ”Muuten ois ihan ok, mutta vyötäröä ei löydy..”

Ja siinä syy tähän 8 viikkoa kestävään ihmiskokeeseen. Ajattelin, että laitan tähän selkeästi sen, mitä voi syödä ja millä pärjää, jos liikkuu ja touhuaa normaalisti. Samalla testataan sitä, näkyykö se esim.sentteinä tai vaatteen erilaisena istuvuutena, kun normaalipainosta tikistetään vähän pois.
Myös se on aina mukavaa, mielenkiintoista ja innostavaa, kun tietää syövänsä hyvin. Tekevänsä valintoja, jotka ovat keholle hyväksi. Oikeita, hyviä ruoka-aineita sopivassa määrin.
Dieetti on kuitenkin eri asia, kuin mitä tähän asti ollaan tässä klopissa tai kentillä puhuttu. Tähän asti on keskitytty siihen, että syödään normaalisti ja hyvin. Tavallista, arkipäivän hyvää syömistä. Valitaan hyviä ruoka-aineita, syödään sopivia annoskokoja ja pidetään ateriavälit sopivina. Nyt kun sitä on harrastettu ja harjoiteltu, on helppo siirtyä astetta tiukemmalle linjalle. Ruoka-aineet, mitä kannattaa syödä on hanskassa, nyt vain pienesti nitistetään annoskoosta ja jätetään kaikki turha huttu pois. 

Normaaliin, ylläpitävään, nautinnolliseen ja kehoa & mieltä hellivään ruokavalioon kuuluu mielestäni myös sopiva määrä puhdasta huttua joskus. Mutta dieettiin ei kuulu esim. sortuminen suklaakakkuun juhlassa. Tai pitkän automatkan lakritsipussi. Dieetin aikana ei shoppailureissulla poiketa kahvilaan karjalanpiirakkaa ja munavoita teen kera maistelemaan. Dieetti on ”epänormaali tila”, joka kestää tietyn ajan ja jolla on selkeä tavoite ja se loppuuu joskus. Sen aikana ei kikkailla ja sooloilla, vaihdella ja lisäillä ja mietitä, että haittaaks se? Haittaa..kaikki poikkeaminen ja säätäminen, sooloilu ja lipsuminen haittaa.
Dieetti on dieetti ja sen jälkeen palataan tuttuihin, jo dieetilläkin noudatettuihin terveellisiin ruokailutottumuksiin. Palataan siihen, että annoskoot ovat hieman suurempia, ruoka-aineiden valinnassa on isompi repertuaari ja joskus voi tosiaan lipsahtaa huttuakin lautaselta suuhun. (Kunhan siltä lipsahtamisen tieltä palataan takaisin normaalipäivärytmiin.)
Itselleni dieetillä ei ole tullut nälkä. Nälkä sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta voi hyvä tavaton minulle on tullut monta kertaa todella massiivinen halu. HALU. Joten ei dieetti ole itselleni mikään tavattoman helppo asia.
Tuo halu ilmenee esimerkiksi niin, että kulhollinen karkkipäivän karkkeja tuoksuu nenään. Olen juuri syönyt broilerin rintafilettä ja herkullista salaattia. Mutta jotenkin sitä vaan alkaa HALUTA  jotain makeaa..ja ne lasten karkit. Uijuiii.. 

Tai jos tulen treenistä ja minulla on hyvä, proteiinijuomalla sopivasti tankattu olo. Kotona hyvin maustettu pastakastike ja sulalla voilla sivelty spagetti höyryää keittiössä.. Silloin myös HALUAN ihan valtavasti. Ei tunnu nälkää, mutta aivot viestivät kielelle asti, että ota tyttö, ota, sinä haluat sitä.
Lisäksi työhön uppoutuminen koneella pitkäksi aikaa saa saman HALUN nostamaan päätään. Joko niin, että siihen lukemisen, kirjoittamisen, rakentamisen, pyörimisen ja kuuntelemisen lomaan tekee mieli istuttaa kahvikupponen ja mantelileipä. Tai sitten niin, että on jokusen tunnin töihin uppoutuneena ja asian valmiiksi saatuaan kokee HALUAVANSA palkita itseään em. tuotteilla.
No..dieetti ei siis ole nuin vaan helppo juttu. Vai? Minulle se ei ainakaan ole helppo siinä mielessä, että se sujuisi pelkän päätöksen voimalla. Niin helppo, että päätän alkaa dieetin ja hups, pidän sen helposti. Ei, niin se ei kohdallani mene, vaikka haluaisin uskoa, että oma tahdonvoimani olisi niin järkähtämätön, että pelkän päätöksen avulla hengailen voittajana maaliin.
Mutta on se vaan helppoa!!!! ........- TÄH!?!? No onko se nyt helppoa vai eikö se ole? -On se!!!!
Se on silloin tosi helppoa, kun YLLÄPIDÄN motivaatiota kokoajan erilaisin keinoin. Itsestään dieetti ei minun elämääni uppoa ja lähde rullaamaan. Ei. Mutta kun teen tukitoimia ja motivoin itseäni, niin pystyn siihen ja jopa nautin siitä suunnattomasti! Ja yleensä se menee ihmisillä niin, että kun näkee vaivaa ja tekee työtä jonkin mielenkiintoisen asian eteen, jaksaa tehdä välitavoitteita ja vähän panostaa aiheeseen, niin myös tekeminen on palkitsevaa. Ja tulokset , ne ovat sitten myös sen mukaisia. Onnistuminen tavoitteissa on yleensä paljon todennäköisempää silloin, kun motivoi itseään ja ylläpitää mielenkiintoa, tekee työtä asian eteen. Onnistuminen vahingossa on harvinaisempaa. 

Olen ajatellut, että kyllähän minun TÄYTYY pystyä tekemään vartalolleni hyviä valintoja luonnostaan, vahingossa ja epähuomiossa. Ja se onnistuukin, nyt kun olen sitä vuosia opetellut ja no...lapsuuden kodista asti hyvät pohjat sille asialle saanut.
Mutta dieetti ei onnistu luonnostaan ja vahingossa. Eikä se rullaa itsestään, omatoimisesti ja vain ”asusta minussa”. Ei. Sen eteen minun on nähtävä vaivaa. Ystäväni Yliopistominkki näkee vaivaa maisterin opintojensa eteen todella ahkerasti ja opintopisteitä on kertynyt loistavasti. Ilman todellista panostamista maisterin papereista saisikin vain haaveilla. Tosin sama henkilö myös liikkuu ja pitää ruokavaliostaan huolta....eli joillekkin onnistuu moni asia kerralla. Hyvä niin!
No mikä se motivaattori on sitten, millä ylläpidän motivaatiota ja tiedän tekeväni dieettitulosta? Kaikki mahdolliset motivaatiokeinot kannattaa käyttää ja itseään pitää kokoajaan kartalla tavoitteista ja siitä, mitä tahtoo.
Minulla on liikunta-alan lehtiä joka puolella asuntoa. Niissä on motivoivia artikkeleita ja kuvia. Innostavia harjoituksia ja hyviä faktoja terveellisistä ruoka valinnoista. Jo niiden näkeminen motivoi, saatika, kun lukee jonkun innostavan artikkelin.

Ruokapäiväkirja ja aiheesta kirjoittaminen, toisten ruokapäiväkirjojen lukeminen, kuoritut porkkanat vesiastiassa, green tea, kellotus ruoka-ajoille, molkosan, proteiinijauhe, treenit, kävelylenkit, puntari(kerran viikossa), mittanauha, kaupan heviosasto, treenivaatteet..Hyvän kierteeseen on kiva ajautua. Kun aamupala on ravitseva, sopiva ja hyvä on helppo hörpätä päälle vähän molkosaania ja käydä kävelylenkillä. Lyhyelläkin. Tai taapertaa töihin omin jaloin. Tulee terve, hyvinvoiva olo. Kun syö porkkanaa ja treenissä tankkaa proteiinia, tulee vaan olo oikeista valinnoista, jotka taas johtavat valitsemaan lisempää oikein. Hyvän kierre on motivoiva.
Monesti itselläni sitä julmettua himoa vastustamaan autaa se jankuttamani ajatus: ”Minä tiedän miltä tuo maistuu, ei minun tarvitse ottaa”
Ja se toinen jankutus. Kun oikein tekee mieli ottaa jotain huttua tai ottaa liikaa. Silloin mietin, että ei se hyvä olo tule siitä liiasta, ei se hyvä olo tule tuosta mausta. Se hyvä olo tulee siitä, kun TIEDÄN, että tämä on riittävästi ja tästä kroppa tykkää. En tarvitse mitään enempää.
Se hyvä olo ei välttämättä tule heti. Ei lainkaan. Se halu huttuun tai liikaan voi piinata jonkun aikaa. Painonhallintaryhmissä on mitattukin se totuutena, että halu kestää 15 min. Ja alkaa sitten laimeta. Hävitäkseen pois. 15 min. Ei ole kummoinen aika, kun sitten alkaa jo voittaja- olo nostaa päätään. Se kannattaa kokea.
Liikunta edesauttaa valtavasti pitämään yllä motivaatiota. Se innostaa, tuo hyvää oloa ja tuulettaa ummehtuneita ajatuksia. Se poistaa nälän tunnetta ja himoa huttuun. Se innostaa valitsemaan terveellisiä ja kehoa rakentavia ruoka-aineita.
Jos oma paino ja olo tuntuu sopivalta kannattaa pitäytyä nykyisissä ruokailutottumuksissa. Jos taas tuntuu tyytymättömältä tai ”tää ei oo mun kroppa”-ololta, niin ruokavalinnoilla kannattaa tehdä asialle jotain.
Tähän on helppo todeta, että onpa turhamaista! Onpa jopa  turhaa! Mitä ihmettä, että joku lähtee panostamaan mokomaan nuin? Eikö ole sisältöä elämässä? Eikö ole mitään tärkeämpää?
Se tärkeys on jokaisen yksilön omassa mielessä ja usein myös elämäntilanteesta kiinni, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä. Jos turhamaisuus ja terveys tuntuu tärkeältä, niin elämässä ei ole ehkä juuri sillä hetkellä mitään murskaavaa surua tai mullistusta. On aikaa keskittyä iloisiin ja positiivisiin asioihin. Joku keskittyy silloin käsitöihin, taiteeseen, luovaan ilmaisuun, musiikkiin, leipomiseen, hyväntekeväisyyteen, palvomiseen, läheisiin....kuka mihinkin. Tälläkertaa minun valintani on ihmiskoe.

Itselleni tämä 8 viikkoa on ihmiskoe monessa mielessä. Katson omia tahdonvoimani rakenteita ja kehon reaktioita. Samalla tässä tulee ehkä vastauksia niille, joiden kanssa painonpudotuksesta ja keinoista ollaan keskusteltu. Yksi, uskoisin toimiva keino tiristää kropasta vähän rasvaa pois.