maanantai 17. helmikuuta 2020

Vähemmän murehtimista

Joskus päässä saattaa pyöriä useita asioita, joihin pitäisi tarttua, mitkä tulisi muistaa, joista täytyisi huolehtia ja joita kuuluisi työstää.

Toisinaan tätä piinallista tekemättömien asioiden listaa pyörittelee päässään vuorokaudet ympäri. Univaikeudet ja rauhattomuus haittaavat arjesta nauttimista.



Nämä tekemättömät työt, muistettavat asiat, sovitut tapaamiset ja mieltä kaihertavat ajatukset ikäänkuin availevat ihmisen mielessä ovia, jättäen ne apposen auki. Ihmisen mieli on sen vuoksi rauhaton, eikä rentoutuminen meinaa onnistua.

Näitä ovia voi sulkea tietysti sillä, että tekee tekemättömät asiat valmiiksi. MUTTA. Elämässä tulee kokoajaan uusia asioita muistettavaksi, joten ovia aukeaa kokoajaan lisää, kaikkia ovia ei saa koskaan kiinni pysyvästi. Elämä kun on valmista yksilön kohdalla vasta sitten, kun tuhkat on kolattu uunista purkkiin.

Jotta kuolemaan asti ei tarvitsisi odotella mielen ovien sulkeutumista ja  rentoutumista,  niin käytetään  ovien sulkemiseen tutkittua tietoa ja psykoterapian ammattilaisten vinkkejä.

Ensisijainen työkalu ovien sulkemiseksi on klassinen ja tuttu LISTAN KIRJOITTAMINEN.



On huomattu, että asioiden kirjoittaminen kalenteriin tai muistilapulle sulkee mielen avoinna olevat ovet, jolloin mieli rentoutuu. 




Uni on tärkeää ja sen varmistamiseksi on hyvä tehdä voitavat asiat. Listan kirjoittaminen on yksi rauhallisen yöunen varmistaja, huolten poistaja. Moni tuntee varmasti HUOLIPÄIVÄKIRJAN.  Se toimii ovien sulkijana, listaamisen periaatteella. Kannattaa kokeilla, jos nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset ja aamuyön unenpuute heikentävät laadukasta yöunta.
 
Tässä muutama linkki huolipäiväkirja-aiheesta (Googlettamalla näitä löytyy runsaasti lisää):

1. Älä anna huolten valvottaa
2. Unta etsimässä, huolipäiväkirja
2. Muistipuisto, huolipäiväkirja

Listojen ja huolien kirjoittaminen siis sulkee mielen auki olevat ovet ja rauhoittaa elämään hetkessä, nauttimaan elämästä.

Listoista vähän lisää kertoo mm. psykoterapeutti Ronnie Grandell kirjassaan Itsemyötätunto. Hänen mukaansa kannattaa ylläpitää kahta listaa. Toiseen kerätään kaikki huolestuttavat asiat ja hoidettavat tehtävät. Toiseen taas kirjoitetaan vain ne asiat, mitä täytyy tehdä tiettynä päivänä.

Lista voi sijaita puhelimessa, läppärillä, ruutupaperilla tai kauppalistan takana, toteutuksella ei ole väliä, kunhan keskeneräiset asiat on lueteltu.

Lyhyelle listalle siirretään tehtäviä pidemmältä listalta aina kerralla kolme kappaletta. Silloin mielestä saa suljettua kaikki muut asiat ja vain nuo kolme tehtävää ovat työstössä.


Kun ihminen keskittyy kerralla hoitamaan vain yhtä asiaa kunnolla, tapahtuu tutkitusti vähemmän virheitä ja ongelmanratkaisukyky paranee. Grandell kertoo Harold Pashlerin tutkimuksesta, jonka mukaan multitaskaaminen laskee suorituskykyä verrannollisesti siten kuin Harvardin yliopiston opiskelijan ongelmanratkaisukyky putoaisi 8-vuotiaan tasolle.



Jos on kaipuu lisätä elämään liikuntaa, kasviksia, säännöllistä ruokailua, lepoa tai jotain muuta, minkä katsot edistävän hyvää oloasi, kannattaa nekin nostaa listalle. Monesti omia ruokailutottumuksia ja säännöllisen liikunnan puutetta moititaan ja soimataan itselle ja asia kaihertaa mieltä, mutta silti niitä on vaikea saada järjestettyä elämäänsä.

Kun listassa/kalenterissa lukee: "Syö porkkana", se edistää kasvispitoisuutta ruokavaliossa mukavasti. Ja tottakai sekin tuo tyydytystä, kun porkkana on syöty ja listalla olevan asian voi viivata tehdyksi.





(Kuvat Pixabay: Mohamed Hassan,Gerd Altman, 
Karolina Grabowska, LUMEN, Rita E, Alexas Fotos )

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Hyvinvointi alkaa, kun häpeä poistuu

Ruokavalioista ja laihdutusryhmistä kysellään säännöllisesti. En ole halunnut niitä enää vuosiin tarjota, vaikka se lähtökohtaisesti kuuluu toimialaani. Miksi ?

Kun vahtii itseään häpeän säännöillä, ei itsensä kuuntelulle ole mahdollisuutta. Omaan itseensä tutustuminen jää varjoon, kun toteuttaa ulkopuolelta tulevia ohjeita, kieltoja, suosituksia, annoskokoja, aikatauluja ja erinäisiä sääntöjä.

Niin kauan kun säännöt ja kiellot sekä niiden noudattamiseen/noudattamatta jättämiseen liittyvä häpeä sisältyvät ruokailuun ja vartalonkuvaan, on vaikea tietää, mitä itselle kuuluu, mitä oma keho ja mieli tarvitsee?



Miten hyvinvointia ja vaikka nyt sitten laihdutusta  pitäisi lähestyä, jos ulkopuolisen ohjeita ja sääntöjä ei tarvita?



Ensimmäinen ohje on se, että itselleen tulisi puhua tästä päivästä lähtien, elämän ehtoopuolelle asti, kauniisti. Rehellisesti ja kauniisti. Tulisi päättää, ettei enää soimaa, arvostele, häpäise, alista, pilkkaa, ivaa ja tylytä itseään. Koskaan.

Se on varmasti hyvä päätös, tuli elämän ehtoopuolen viimeinen minuutti nyt tai vuosien kuluttua.



Hyvinvointiin ja siihen laihtumiseen tulee tässä kahden säännön OHJEISTUS:

1. Puhu itsellesi kauniisti tästä päivästä alkaen, AINA (häpeän poistaminen)

Voi olla alussa jopa yllättävän vaikeaa, mutta rutiinin oppii kyllä kohtuullisen nopeasti ja tuloksia alkaa tulla sen myötä monella elämän osa-alueella.

2. Lopeta ulkopuolelta tulevien sääntöjen, kieltojen ja ohjeiden noudattaminen.
 (häpeän poistaminen)

On toki mukavaa ja hauskaa suorittaa tehtäviä. Sen voi käydä toteamassa syksyllä ekaluokkalaisten ensimmäisellä kouluviikolla. Oppimisen into kuuluu ihmisluonteeseen. On ihanaa opetella erilaisia sääntöjä, aikatauluja, koostumuksia ja ravintosisältöjä, rakennella purnukkasarjoja eväitä varten ja hommata tietoa ja intoa vertaisryhmistä.

Mutta sen lisäksi, että se on hauskaa se on myös helppoa.  Ja mitä palkintoja helppo tuo? Kuinka moni iloitsee helppoudesta? Ja mitä sillä helppoudella väistellään? Vaikeutta?




Niin. Toisen luomien sääntöjen toteutus on helppoa verrattuna siihen, että pitäisi tutustua aidosti itseensä. Se on vaikeuden lisäksi vähän pelottavaakin. Joutua katsomaan itseään rehellisesti.

Olisi hauskaa ja helppoa katsoa itseään sporttisten sääntöjen läpi, jotka ulkopuolelta on määrätty.



Meillä on kansainvälisiä ja kansallisia ohjeistuksia terveydestä, ruokailusta ja liikunnasta. Muun muassa Terveyden  ja hyvinvoinninlaitos tutkii, seuraa, edistää ja ohjeistaa ihmisiä monella tapaa. On Sotea ja Kansanterveystieteen & kliinisen ravitsemustieteen yksikköä, ynnä muuta.

Nämä instanssit ovat aina vahvasti myös rahaa ja valtaa. Se ei poista niiden hyviä puolia, mutta se antaa perspektiiviä sille, kuinka orjallisesti näiden suuntaan kannattaa kumarrella.




Yksilön kannalta tärkeää on tutustua itseensä.

Ruokaympyrä, toistuvat lehtiartikkelit ja tutkimukset kertovat, että ihminen tarvitsee kasviksia ruokavalioonsa tämän verran, D-vitamiinia ja rautaa purkista tuon verran ja proteiinia noin ja hiilihydraattia näin ja rasvoja nuin.

Sanoisin, että ihan kiva, mutta kuuntele itseäsi. Tässä yltäkylläisyyden mahdollistamassa maassa ja ajassa meillä on valtavasti valinnan mahdollisuuksia, joten itsensä kuunteleminen on avain.



Yksilön tulisi unohtaa kokonaan nämä säännöt ja ohjeet ja vapauttaa itsensä AJATTELEMAAN OMILLA AIVOILLAAN JA TUNTEMAAN OMALLA KEHOLLAAN.


Pelottava vastuu. Mitä jos siellä onkin minua vastassa ihan eri tyyppi, kuin se, jota arvostan? Jos olenkin ihan läpimätä? En minä osaa tunnistaa oikeita valintoja!


Niinpä. Häpeä ja Pelko.

Siinä kaksikko, jonka varaan on helppo rakennella vaikka minkälaista uhkaa. On parempi pelätä, hävetä ja soimata itseään valinnoista kuin tutustua itseensä ja kuunnella, mitä oikeasti olen ja mitä oikeasti haluan? Parempi vaan heittää vitsiä lasten pussista kähvelletyistä irtokarkeista ja donitsista, "jonka mä oon just nyt niin ansainnut."




Unohda sanat liikaa ja liian vähän ja herätä itsesi kuulemaan se, mitä nyt haluat ja USKO SIIHEN.

Jos kaipaat nyt kasvisuutejuomaa, joka myös  CocaColana tunnetaan, niin juo sitä. Jos kaipaat kolme viikkoa putkeen joka aterialla lihapiirakan kahdella nakilla ja päälle kaksi omenaviineriä, niin syö ne.

 Usko itseesi ja kehoosi. Se on oikeassa. Älä usko  kaikkia muita. Sinussa on kaikki  tieto valmiina, jos vain kuuntelet. Välillä voi nousta mielen sopukoista peikko, joka huutaa: "Ei! Et saa!! Sinä teet väärin. Voi häpeä, sinähän lihot. Voi häpeä, sinä et ottanut kasviksia! Voi häpeä, sinä syöt ihan mitä sattuu!"



"Mitä, jos mä lihon?"

Niinpä! Mitä sitten? Ei voi tietää, jos ei kokeile sitäkin, että lihooko! Ja jos lihoo, ni mitä sitten? Sen tietää vain kokeilemalla ja tutustumalla itseensä?

Harva kysyy laihdutusohjeita  ostaessaan, että "Mitä, jos mä laihdun?"





Entä jos makaroonimössö ja pulla ei maistu? Entä, jos keho huutaa kasviksia, perinteistä arkiruokaa, hedelmiä ja marjoja? Sama juttu,  totellaan kehoa.
Ei kielletä, hävetä eikä pelotella. Syödään sitä, mitä keho ja mieli haluaa.

Entä, jos ongelmana on ylensyönti? Moni sanoo, ettei syö koko päivänä mitään, mutta illalla alkaa mättäminen, jolle ei tule loppua. Sehän on kauhean väärin ja häpeällistä. Ja hirveetä ja pahaa ja kaikkea semmosta, mitä pitää soimata, ivata ja piilotella.

Samoin kuin se, että oma arkiaktiivisuus on lähinnä päätteellä istumista, eikä liikunta nappaa. Ja siihen vielä lisäksi häpeällinen totuus, että silti annoskoot on jatkuvasti valtavia ja pizza on ainoa tuttu ravintoympyrä. Tämäkin on häpeän huippu?




Niin kauan, kun ruokailua(ja ihan samalla tavalla LIIKUNTAA) varjostaa HÄPEÄ JA KIELLOT, se ei palvele itseä.

Anna itsellesi lupa mättää häpeilemättä. Anna itsellesi oikeus syödä pizzaa hyvällä halulla ja istua päätteellä koko työpäivä ja siihen vielä vapaa-aikakin päälle.

"Tämä on mun tapa ja mä teen näin, eikä tähän ole kenelläkään  mitään sanomista, vähiten mun omalla soimaajapuoliskollani, joka olkapäällä kokoajaan muistuttaa!"

"Niin, mutta jos joku muu pitää mun tapaa huonona?"
Antti Holma, Häpeä podcastissa (kohdasta 59.20) tähän on hyvä vastaus: "KETÄÄN EI KIINNOSTA!"





Jos on pitkään elänyt niin, että omaan kehoon,  ruokaan ja liikuntaan liittyy arvottamista, kieltoja, sääntöjä ja pakkoja, niin siitä voi olla aluksi vaikea päästä eroon.

Yleisimpiä arvottamisia lienevät herkutteluun ja  määrään liittyvät säännöt ja kiellot. Joku ei pysty sallimaan itselleen tiettyjä herkkuja lainkaan tai määrä on ainainen sivallusten aihe. Toinen arvottaminen liittyy liikuntaan. Monen puheissa vilahtelee "PITÄISI" -sana.

Herää kysymys: MIKSI?  -EI PIDÄ!




Liikunta on YKSI osa-alue elämässä ja sitä ilman tulee toimeen. Jos se ei nappaa, niin jätä väliin.  Nauti muista harrastuksista.  Jos joskus tulee esiin, että kehosi haluaakin liikuntaa, niin liiku sitten! Mutta älä soimaa, häpeä ja ideoi sääntöjä liikunnasta turhaan. Toteuta sitä, mitä itse koet hyväksi. Jos se ei liity liikuntaan , niin hyvä. Se ei silloin liity.




Mitä sitten tapahtuu, kun antaa itselleen luvan syödä tasan sitä, mitä haluaa, ilman että kieltää vahtii ja häpeää? Mitä sitten tapahtuu, kun antaa itselleen luvan liikkua tai olla liikkumatta, oman kehon tarpeen mukaan?

Sitten, kun rehellisesti on vapaa häpeästä ja säännöistä, alkaa tutustua itseensä ja kehoonsa aidosti. Silloin kykenee kuuntelemaan kehon viestejä. Silloin, kun ruokaan ja liikuntaan ei enää liity oikeaa ja väärää, häpeää tai ylpeyttä, sääntöjä ja kieltoja, silloin keho on meille tuttu ja voimme tarjota sille sitä, mitä se aidosti haluaa, sen määrän, mitä se aidosti haluaa.

Kun toteuttaa aitoa halua, ilman ulkopuolista painetta, keho ja mieli  voivat hyvin.




Itseensä tutustuminen on aina  hyvä teko. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen Eevi Minkkisen koko upean podcast-sarjan kuuntelemista,  joista poimin tähän kaksi, aiheeseen oivallisesti liittyvää, linkkiä:

Erilaisista minätiloista, Eevi Minkkinen

Häpeästä, Eevi Minkkinen




PS. Jos oma ulkonäkö ei miellytä ja miltei pakkoliikkeinä suu muodostaa moitetta milloin mistäkin , niin vika on peilissä ja vaatteissa.

Joka ikiseen vartaloon on olemassa kauniisti istuvia, oman näköisiä vaatteita. Etsi ne. Kierrä ja kaarra niin kauan, että löytyy itselle mieluisaa päälle puettavaa, joka näyttää hyvältä. Ei yritetä ahtautua liian pieniin tai isoihin kolttuihin ja kankaisiin, jotka ei ollenkaan ole mukavia. Silloin EI VOI NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ, jos pukeutuu johonkin "sinne päin" vaatteeseen.

Ensin valitaan hyvin istuvat ja ihanat alusasut, ei mitään kauhtuneita ja rispaantuneita nimettömiä ja speedoja. Valitaan asut, jotka tukee, kannattelee ja piristää, näyttää ihanalta. Siihen päälle aletaan ladata sitten kerroksittain kaikkea ihanaa. Alle slimmiä ja napakkaa, josta tulee teppevä olo ja päälle vaikka jotain kevyttä ja liehuvaa. Ihania värejä, istuvia malleja ja kauniita kuoseja.

Ja muistetaan, että nuoruus voi olla sen verran raadollista, että silloin lähtee mukaan arvosteluun ja arvottamiseen, mutta aikuset voivat jo aidosti päättää, että puhun itselleni kauniisti,   AINA! Eikä enää koskaan rumasti.

Jos huomaat moittivasi itseäsi vaikka
1. laiskuudesta
2. kiukusta
3. väsymyksestä
4. töhöttämisestä jne. LOPETA HETI. SILLÄ:

1. rento kiireettömyys
2. omien rajojen tunnistaminen
3. kehon kuuntelu
4. aikaan saavuus

EI OLE MOITTEEN AIHE!!!!

Kaikki riippuu  katselukulmasta. Katsellaan sieltä hyväksynnän ja lempeyden kulmasta,  eikä moitteen ja soimaamisen kautta.


torstai 26. tammikuuta 2017

Jojo-laihduttaja ja ruokariippuvainen tasapainoon addiktiolla?


Ruokaryhmiä vetäessäni olen kohdannut ihmisiä, joilla on omasta mielestään korjattavaa ruokailussaan. He ovat tyytymättömiä ja siksi haluavat lähteä muuttamaan asioita ryhmän tuella.

Ryhmissä työstetään erilaisten viikkotehtävien muodossa ruokarytmiä, hyviä valintoja, minäkuvaa, unen tärkeyttä, liikuntaa, itsetuntoa, rajojen asettamista, arjen hallintaa, kiitollisuutta, järjestystä, rentoutta, tyytyväisyyttä, onnellisuutta, turhamaisuutta, omaa tietä, terveyttä, sairautta jne.

Osa löytää työkalut siihen, mitä elimistö ja oma elämä kaipaa. Ruokailusta tulee nautinto, kiitollisuuden aihe ja terveyttä tukeva normi. Paino pysyy luontaisesti järkevänä ja kehonkoostumus rasvan, lihasten ja nesteen suhteen terveenä.


Mutta jos homma on niin helppoa, niin miksi ihmeessä on ihmisiä, joille liika sokeri/suola/rasvanapostelu on uuvuttava ja kehoa pahoinpitelevä ongelma? Miksi joku syö aina yli annoskoon ja kulutuksen?  Miksi kaikilla hyvinvointivaltiossa elävillä ei ole terveyden suhteen optimaalinen kehonkoostumus, jos terveellinen ruokailu ja liikunta on niin helppoa? Muutama työkalu ja vartalo on hyvässä kunnossa. Miksi se ei toimi kaikille?



Ehkä RUOKARIIPPUVUUS on selitys? Suvi, kertoo Anna-lehden artikkelissa oman tarinansa. Hän kertoo, miten jojo-laihduttaminen oli hallinnut miltei koko hänen elämäänsä, kunnes hän oivalsi, että hänen on tartuttava riippuvuuden hoitoon.  Hän kertoo artikkelissa "hoitokeinot", jotka eivät taida yllättää ketään. Järkevä rytmi, ei ruokaa TV:n ääressä, hyvät valinnat jne. jne.




Entä jos on jo kokeillut tuota kaikkea, eikä oma jojoilu silti lakkaa? Paino saattaa pudota, kun tarttuu työkaluihin, mutta työkaluista kiinni pitäminen on silti työlästä, mahdotonta ja lipsuilevaa?  Tiedostettu on hyvän rytmin ja valintojen tuoma ihana vaikutus oloon,  MUTTA SILTI homma ei toimi. Vanhat, huonot tavat palaavat säännöllisin väliajoin joka tapauksessa. Riippuvuus kalvaa.



Ruokariippuvuudesta on  paljon tietoa, jota voi kiinnostuessaan käydä tutkimassa. Jos tuntuu, että omassa elämässä tekee valintoja, joista ei koidu hyvää itselle ja ympäristölle, kannattaa asiaan tarttua. Tutkia ja pohtia, mitä sille voisi tehdä. Ehkä jojoilun taustalla on ruokariippuvuus, jota voisi työstää?
Hyviä, kuvaavia toipumistarinoita aiheesta löytyy projektin sivuilta lisää.


Ruoka-ja riippuvuusprojekti kirjoittaa riippuvuudesta näin:

"Riippuvuuden tunnistamisessa on tärkeää tarkastella riippuvuuden aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä.
 Toipumisen kannalta on oleellista ymmärtää mihin tunnetiloihin sairastunut on hakenut lohtua tai mielihyvää. Ihminen voi käyttää ruokaa, päihteitä tai pelaamista täyttämään henkistä tyhjiötään, turruttamaan negatiivisia tai pelottavia tunteitaan, selvitäkseen sietämättömästä ulkoisesta tilanneesta, hoivatakseen kokemaansa traumaa tai hylkäämistä, tai auttaakseen itseään selviytymään sosiaalisissa tilanteissa. Riippuvuutta aiheuttavan aineella tai toiminnalla on siis jokin tarkoitus riippuvaiselle."


On hyvä selvitellä itselleen miksi ja mitä tunnetiloja käsittelee ruokailutottumuksillaan. Mitä tyhjiötä täyttää, mitä traumaa hoitaa ja mihin tarkoitukseen ruokariippuvuutta käyttää.


Alkoholismi on varmasti kaikille tuttu sana, kun puhutaan  riippuvuudesta. Alkoholismin taustalla on osaltaan samat mekanismit, kuin minkä tahansa muun addiktion. Tunteiden lisäksi kemiallinen riippuvuus on vahva ja mitä nuorempana addiktion on aloittanut ja mitä pidempään ja runsaammin on jatkanut, sitä enemmän on aivokudosta tuhonnut. Siksi hoitaminen on hyvin hankalaa. Tuhottu aivokudos on vienyt mennessään paljon. Puhumattakaan tunteiden käsittelemättömyydestä, mitä alkoholin käyttö on aiheuttanut. Kehitys monella saralla on saattanut jäädä sille tasolle, milloin alkoholin käyttö on aloitettu. 



Selviytymistarinoitakin on. Alkoholismia voi hoitaa. Sairauden voi saada hallintaan. Usein kuultua on, että  alkoholiaddiktio vaihdetaan toiseen. Tullaan riippuvaiseksi uskosta, lenkkeilystä tai jostain muusta addiktoivasta. Usko voi olla julma ja vahingoittava riippuvuus, eikä lenkkeilykään liiallisena edistä terveyttä. 


Joten en tiedä onko toiseen addiktioon siirtyminen terve tapa reagoida vaikeisiin tilanteisiin, joita edellisellä addiktiolla on koettanut  paeta? On varmasti järkevämpää kohdata asiat ja selvittää ne, eikä paeta uuden addiktion pyörteisiin. Mutta jos toinen addiktio on mahdollisesti lievempi ja terveempi ja voi siten vaimentaa alkuperäistä addiktiota ja johdattaa ihmisen kohti asioiden hyvää käsittelyä, niin voisiko TOISEEN ADDIKTIOON siirtyminen olla yksi keino hoitaa itseään? 



Jos oma ruokailu on kohtuullisella tolalla, mutta siinä on pientä viilattavaa, niin jo tämän blogin "RUOKAVALIO" -välilehdeltä löytyy hyviä työkaluja rytmin ja annoskokojen suhteen.  Tämän blogin muilta välilehdiltä löytyy jokunen hyvää tekevä resepti kokeiltavaksi, omaa arkiruokaa piristämään. 


Jos koet, että jotain pientä ruokariippuvuutta omissa tavoissa on havaittavissa, niin lienee hyvä lukaista edellinen teksti tästä blogista ja pohdiskella omaa itseä sitä kautta. Ehdottomasti myös  RUOKARIIPPUVUUS-sivustoa kannattaa selailla.  Sieltä löytyy vaikka mitä ja myös testi kyseisestä aiheesta. 

Jos ruokariippuvuus on vain tekemisen puutetta ja pientä turhautuneisuutta, niin uskallan suositella TOISEN ADDIKTION ottamista elämään.
                           
 Kevyt addiktio kevyen ruokariippuvuuden tilalle: 
  • Opiskele! Ala opiskella jotain ihanaa. Opiskelu on kuin pääsisi jatkuvasti availemaan aarrearkkuja ja lahjapaketteja.  Opiskele. Se on ihanista ihaninta. Addiktioista parhain. Opiskele vaikka  espanjan kieli. Kun osaat 20 sanaa, voit jo keskustella. Kun voit keskustella, voit oppia lisää. Kun opit lisää, se tuo intohimoa ja kun tulee intohimoa se tuo  elämään jotain uutta. Mitähän espanjan kieli voikaan tuoda? Kieliä voi opiskella mainiosti yksinään kirjojen, äänitteiden ja internetin kautta.  Esim:  ESPANJAN KIELEN ALKEISKURSSI, YLE  tai espanjankielen alkeet netissä  ¡Enhorabuena! ¡Felicidades!
  • Matematiikka, taloushallinto ja verotus. Siinä kolmikko, jonka haltuun ottaminen tuottaa yhtäaikaa mielihyvää ja massia. Aritmeettisen sarjan summakaava, nettokorkokanta ja diskonttaus. Kun matemaattinen addiktio iskee ja riippuvuuden hyödyntää oman talouden järkevään järjestelyyn, niin etu on melkoinen. Matematiikka on kuin jännittävä ja kiinnostava peli. Ja pelaaminen on riippuvaiselle houkutin. Kun osaat yhden kaavan, voit jo yhdistellä. Kun osaat yhdistellä, voit kasvattaa korkoja ja oppia lisää. Kun opit lisää, se tuo intohimoa ja kun tulee intohimoa, se tuo elämään jotain uutta. Talouslaskentaan löytyy harjoituksia ja materiaalia taas mielin määrin. Ala veroguruksi ja oman elämäsi sijoitusmeklariksi. Köyhäily on kivaa ja sillä voi vaikka rikastua!
  • Joogaa kotona. Nappaa matto lattialle ja sukat pois jalasta. Nauti.  Maistuu riippuvuudelta. Youtuben avulla pääset Adrienen jooga-oppiin.  Youtubesta löytyy joogaa mielin määrin.  Jos olet pikanapostelija, niin tässä suomenkielinen pikaherkku: 5 min. Aamujooga. Sama oppimisen ihanuus liittyy tähänkin addiktioon. Kun osaat liikkeen tai kaksi, voit jo yhdistellä. Kun osaat yhdistellä, voit oppia lisää. Kun opit lisää, se tuo intohimoa ja kun tulee intohimoa se tuo elämään jotain uutta. Mitähän kaikkea uutta jooga elämään voikaan tuoda?
  • Opettele soittamaan Ukuleleä tai kitaraa. Musiikin vaikutus on maaginen. Kun opit soinnun, voit jo soittaa yhden kappaleen. E-mollilla voi soittaa kanoottilaulun!
    Fiilistely. Se on yksi elämän tarkoitus. Musiikin avulla, varsinkin itse soittamalla VOI FIILISTELLÄ huolella! Avaa tämä addiktio ja päästä peto irti. Rockway antaa työkalut muusikolle youtube-kanavallaan, opettamalla kitaransoiton alkeet.

    Ukulenny opettaa helposti Ukulelen salat, joista ei voi olla innostumatta. Ukulele on soitin, jonka soittaminen nostaa elämänlaatua kolmanteen potenssiin, eikä virnettä naamalla voi estää. Ihana elämänhuume Ukulele! Hinta n. 30-100 euroa  ja pääset fiilistelemään auringonpaiste kasvoillasi.  Opettele soittamaan ja katso mitä se sinulle tuo. Soitin kuin karkki! 💖 Ei mikään turha lause ruokariippuvaiselle!
Palapelit, askartelu, kutominen, kyykyt, runot, letit, sudokut ...Ota mieleinen addiktio haltuun ja ryhdy riippuvaiseksi. Siitä terveyskin tykkää. Näihin kaikkiin harrasteisiin on oiva apu ja innostaja myös puhelimeen ladattavat erilaiset ohjelmat App-storesta. Harrastus kulkee mukana siellä, missä puhelinkin!

Jos tuntee itsensä avuttomaksi, menettää toivonsa. Avuttomuuden ja toivottomuuden oravanpyörä on uuvuttava. Älä ole avuton, tartu toimeen.

                                                     
 






maanantai 9. tammikuuta 2017

Tee testi ja onnistu!

Jos vuoden alku houkuttaa tarttumaan terveellisempiin elämäntapoihin, testaa itsesi. (alempana tekstissä linkit testeihin)


Voit saada hirveästi tsemppiä elämäntaparemonttiin valmennuksista ja ruokavalioista, mutta todellisen työn teet Sinä itse ja sen vuoksi on hyvä tuntea tarkemmin tyyppi, kenen kanssa olet tekemisissä.


Onnistuminen on ihan yhtä mahdollista yksin, ryhmässä tai valmentajan opeilla, mutta kaikissa pätee sama homma: SINÄ olet muutoksen kohde ja SINÄ olet tekijä. Siispä tutustuminen SINUUN on ykkösasia. Silloin onnistut siinä, mihin haluat päästä, mikä on sinulle tärkeää.



  1. PERSOONA
  2. TUNTEET
  3. HAAVEET
Kun nuo kolme asiaa ovat hanskassa, voit käyttää kaiken tahdonvoimasi luonnollisella tavalla tavoitteidesi saavuttamiseksi.



Sen lisäksi, että testien tekeminen on hauskaa ja virkistävää, on tuloksiin perehtyminen mielenkiintoista. On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään millainen ja kuka minä olen tänään. Mistä haaveilen, mikä tuottaa minulle iloa?



Nämä testit ovat hauska välipala arjessa. Samalla ne voivat olla tsemppaava työkalu kohti uusia seikkailuja. 

Varaa kupponen kuumaa ja rauhallinen hetki omaa aikaa. Tutustu siihen ainoaan ihmiseen, joka voi tehdä sinun elämästäsi täyteläisen seikkailun, tai vastaavasti marmattavan raahautumisriitin. Mikään itsen ulkopuolinen ei vaikuta elämässämme vallitsevaan onneen. Tyytyväisyys ja onni rakennetaan ja houkutellaan esiin itse. Onnellisuus on vain ja ainoastaan oma VALINTA.


Valittamiseen, epäkohtien bongailuun ja tyytymättömyyteen kykenee jokainen. Se on helppoa, yksinkertaisen puuhaa. Tyytyväisyys ja onni vaatii jo vähän ajattelua. 



Itsetuntemusta, elämäntaparemonttia ja ajattelua virkistämään siis:

  1. PERSOONA-testi: 
     Persoonallisuustesti
  2. TUNTEET- testi: 

  1. HAAVEET-peli: 


 Anna-lehden artikkelissa sanotaan: "Pilvilinnojen rakentelu ja taivaanrannan maalailu ovat terveen mielen leikkiä. Ja jos niin haluaa, ovat ne ensimmäinen askel muutokseen."
-lue koko artikkeli tästä: Haaveilu.

"Mutta eikö olisi paljon helpompi tarttua elämäntaparemonttiin ammattitaitoisessa valmennuksessa ja maksaa siitä, niin motivaatiota olisi enemmän?" Kyllä. Se on yksi vaihtoehto. Ihan hyvä tie.  



Mutta kolme mukavaa askelta kannattaa ottaa haltuun joka tapauksessa: Persoona, tunteet ja haaveet. 
Tahdonvoimaa on helpompi käyttää, kun tietää minkälaisen persoonan kanssa on tekemisissä ja mistä tyyppi haaveilee. (testien tulokset kannattaa laittaa ehkä talteen. Joskus voi sitten sopivalla hetkellä, ehkä vuosien päästä, tarkastaa onko mahdollisesti kasvua tapahtunut.)


Anna palaa ja roihuta!


maanantai 10. lokakuuta 2016

Käytös mitä ei vahvisteta, vaimenee

Kolumniteksti on ajankohtainen vuoden ympäri, joten laitetaan se tännekin talteen:

Laihdutus on helppoa. Kun opetellaan syömään tarpeeksi paljon, riittävän usein, oikeita annoskokoja ja hyviä valintoja. Lisäksi tarvitaan itsetuntemusta.

Moni valittaa sokerinhimoa ja samalla vahvistaa sitä useilla teoilla.
Säännöllisen ateriarytmin unohtaminen on sokeriaddiktion vahvistamista. Hörnitään kupponen kahvia ja riipaistaan keksiä tai sämpylää päälle.
Kun ruho ei saa säännöllisesti hyvää ravintoa, alkaa aivoille tulla viestiä hätätilasta, jossa matala verensokeri vaatii nopeita ja näyttäviä liikkeitä suklaapatukan muodossa. Sokeriaddiktiota vahvistaa myös puhe. Kun jaksaa kerrata, miten suklaa on vastustamatonta tai irtokarkit itselle se juttu, vahvistuu addiktio.
Myös tapasyöminen vahvistaa sokeriloukkua.  Oikeasti ei tee mieli, mutta työkaveritkin syö ja munkki on kuulunut kaveripiiriin jo vuosia.


Käytös mitä emme vahvista, menettää voimansa.
Kun yhdenkin kerran poikkeat tavasta, vaimennat addiktiota ja sokerihimo alkaa väistyä. Kun jätät kahvipullan ottamatta tai irtokarkkipussiin kätesi työntämättä. Vaikka haluaisit helppoa ja välitöntä mielihyvää sokerin kautta juuri nyt, älä toteuta mielihalua. Kokeile miltä käytöksen vaimentaminen tuntuu.  Keventynyt kroppa ja tasainen verensokeri on yleensä paljon palkitsevampi kuin sokerilla kehoon aiheutettu insuliinimyrsky.

Käytöksen vaimentamiseen on kaksi keinoa. Ensimmäinen on se simppeli: KIELTÄYDY.  Kun tekee mieli ottaa huttua, et ota. Turpa kiinni. Tämä radikaali toimenpide on erittäin vaikuttava. Voittajafiilis iskee nopeasti.
Toinen vaimentamismalli huonolle käytökselle on se, että vaihdetaan tapa parempaan. Ei menetetä ja luovuta, vaan saadaan ja otetaan.
Mieti mitä todella haluat? Listaa ylös tekoja sen saavuttamiseksi. Lähde toteuttamaan niitä määrätietoisesti.
Jos sinulla ei ollut aiemmin aikaa lukea tai laulaa, niin nyt on. Luovu hutusta ja ota tilalle laulu. Aina kun aiot napata huttua, nappaa suuhusi “Karjalan Marjaana” ja anna raikua.
Kirja, geokätköily, perhe, kuoro, espanjan kieli, sudoku, ulkoilu, käsityöt, taide, vapaaehtoistyö.
Sano oikeille asioille kyllä. Väärille ei.
Itseään täytyy kohdella kuin  koiranpentua: Ole määrätietoinen ja johdonmukainen.
Aikuinen ymmärtää, että  halutessaan jotain, täytyy jostain mahdollisesti luopua. Se mitä halutaan, tuo mukanaan paljon uutta hyvää. Se mistä luovutaan, vie mukanaan paljon sellaista mikä oli rasite.
Helppo ei tarkoita samaa kuin hyvä. Työn kautta saatu tulos on yleensä paljon parempi ja tyydyttävämpi kuin ilmaiseksi saatu. Näe hieman vaivaa ja vaimenna huono käytösmalli pienin askelin, ottamalla tilalle jotain, mikä on sinulle arvokasta. Aloita nyt.