tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pääpaheista viides

Ravinteikkaan ruokavalion noudattaminen voi tuntua joskus tylsältä, rajoitetulta ja mahdottomalta. Ruokailu sujuu aamulla ja vielä päivälläkin, mutta illalla iskee hinku pistellä nassuun sitä ja tätä. Harmittaa. Ylimääräistä energiaa kertyy ja hutut tuovat väsyneen olon. Taas samassa pisteessä. Eikö tälle voi tehdä mitään? Olenko minä epäonnistuja laihduttamisessa? Minä en vaan pysty laihtumaan?


  • Kyllä. Asialle voi tehdä paljonkin.
  • Ei. Et ole epäonnistuja.
  • Kyllä. Sinä pystyt laihtumaan.
Rasvakudoksen vähentäminen on reipashenkisiä tekoja keittiössä ja syvällistä ajatustyötä.(Keittiöpäällikkö Kari Aihisen luotsaama "Kaappaus keittiössä"-ohjelma on motivoiva ja sympaattinen ruokailun terästäjä. Suosittelen lämpimästi seuraamaan tätä ohjelmaa. Kokonaisvaltaisesti positiivinen ja innostava. )

 Elämäntapojen muutoksessa tulee vastaan kynnyksiä, joiden ylittämiseen joutuu miettimään erilaisia ratkaisuja. Uhrimieliala ja "Miten mä en voi mitään herkkuja syödä?!!" - tyylinen fiilis voi iskeä tietyin väliajoin uudestaan ja aina sille on löydettävissä myös taltuttavat työkalut. Niistä työkaluista yksi, köyhdyttäminen on käsittelyssä seuraavaksi.

Yltäkylläisyys voi laiskistaa ja lisätä tyytymättömyyttä sekä kohtuutonta vaatimustasoa. Runsaus ja liiallisuus voi nostattaa oikuttelua ja uhriutumista.
Pätee moneen asiaan.(mm. raha, valta). Pätee myös syömiseen/ruokaan.


Olet syönyt pitkän aikaa järkevästi ja hyvillä valinnoilla. Monipuolisesti, eli yltäkylläisesti. Silloin voi tyytymättömyys yllättäen iskeä.


Runsaat, herkulliset ja värikkäät kasvikset ihanien lisäkkeiden, pääruokien ja herkkujen kanssa tuovat tullessaan terveyttä, tyytyväisyyttä ja hyvää oloa, MUTTA välillä yltäkylläisyydessään myös tyytymätöntä pettymystä.
Saati, jos olet syönyt hallitsemattomasti ja liian runsaasti  pääasiassa sitä, mitä keho ensimmäisenä nälkäänsä hälyyttää(nopeita hiilareita) : Huttua, sokeria, karkkia, pullaa, jäätelöä, kakkua, limsaa, leipää...Silloin tyytymätön olo iskee helposti. Olet syönyt hallitsemattomasti ja yltäkylläisesti ja huomaat, ettei se tuo terveyttä, vaan lisää rasvakudosta reippaalla lapiolla. Silloin tuntuu, että mitään ei saa syödä. Aina vaan pitäisi purra porkkanaa ja parsaa. Epistä!


Varhaisessa kristillisessä opetuksessa pääpaheet on luokiteltu seitsemään osaan  ja  ihmistä on haluttu ohjata luettelon avulla pois synnin teosta.  Seitsemästä kuolemansynnistä viidenneksi pahin on AHNEUS.


Se on vastenmielinen piirre  ihmisessä.


Ja se voi löytyä itsestä mm. ruokailun osalta. Tyytymätön olotila siihen, että "Mä saan syödä vaan näitä ja näitä,(mielettömän ihanat määrät kasviksia ja sopivat määrät KAIKKEA MUUTA. )
 mutta miksi en voi syödä kesähäissä lapiokaupalla kakkua, kioskilta tötteröittäin jäätelöä, leipomosta siivuittain tuoretta ruisleipää, grillistä kasoittain filettä ja pekonia jne.


Tai oikeammin: "Miksi minä en voi syödä edes yhtä pientä palaa kakkua ja pientä tötteröä jäätelöä, jokusta filesiivua lihomatta!!! MIKSI!!!??!?! Miksi minä en voi!!!?!? Varmaan muut voi!!!! Minä vaan lihon, jos näenkin palan hääkakkua tai vain haistan tuoreen mustikkapiirakan vaniljakastikkeella. Minulle kertyy rasvakudosta vyötärönseudulle, käsivarsiin, selkämakkaroiksi ja ratsastushousuosastolle jos otan viipaleen kauraleipää tai siivun ruislimppua."


Joskus iskee tyytymättömyys siihen, mitä kaikkea saa. Haluaa vaan luetella sen, mitä ei saa. Ei näe yhtään sitä runsautta, mitä jo on ja saa.


Ahneus. Kuolemansynneistä viidenneksi pahin. 


Tuohon em."mä en saa"- oikuttelevaan uhrivalitukseen  kietoutuvat myös ne muut kuolemansynnit.   Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo.


Mutta. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jos kerran ihmisiä on ohjailtu pois synneistä tämän pääpaheluettelon avulla, niin eikö oteta nämä ikiaikaiset ohjeet käyttöön  syömisen osalta!


Ahneus iskee yleensä kovimmin sellaiseen, jolla eniten jo on. Vaatimattomasti elävä löytää tyytyväisyyden vähemmällä. Hän näkee vähemmässä enemmän. Tämä sama toimii myös ruuan osalta ja on helppo toteuttaa omassa elämässä.


Vaihda runsas ja ylenpalttisen ihana ruokailu vaatimattomaksi ja vähäeleiseksi, niin jo alkaa taas ravinteikas ruokavalio tuntua ihanalta. Kiitollisuus ja tyytyväisyys palaa elämään ja innostus hyvän ruokavalion toteuttamiseen on taas tapissa.
 Köyhdytä ja riuduta. Tee värikkäästä mustavalkoista ja runsaasta kitukasvuista.


Ne paljon parjatut pussikeitot käyvät tähän minimointiin mitä mainioimmin! Jos niitä jossain tarvitaan, niin tässä ne ovat omiaan. Ahneuden kitkemisessä. Tyytyväisyyden takaisin palauttamisessa. Ankeuttamisessa.


Tee näin:

1. Osta  Nutrilett-vlcd(hyvin vähäkalorinen dieetti) tai EXTRAvlcd-ateriankorvikkeita.
2. Päätä syödä kahden-kolmen päivän ajan AINOASTAAN näitä aterioita pakkauksen ohjeen mukaan. Pysy päätöksessä järkähtämättömän tahdonvoimasi ansioista. Vaikka muu perhe nauttii normaalisti kesän herkullisista marjoista ja grillin antimista.
3. Huomaa, miten ravinteikkaan ja monipuolisen ruuan syöminen oli yhtä juhlaa ateriasta toiseen vielä eilen!  Sinä SAIT SYÖDÄ MURSKAAVAN HERKULLISESTI JA RUNSAASTI kokoajaan.
4. Palaa neljäntenä päivän ravinteikkaaseen ja ihanan monipuoliseen ruokavalioosi ja ole onnesta ymmyrkäisenä kroppasi, pääsi ja makuaistisi kanssa. Ahneus ja tyytymättömyys ovat poissa ja tilalla on syvä kiitollisuus siitä, miten ihanasti saat syödä.



Uskot tai et raamattuun/ kristilliseen opetukseen, niin ihmisyyteen sieltä löytää monesti hyviä asioita.  Oli vakaumuksesi mikä tahansa.


Kristillisessä opetuksessa ahneutta neuvotaan hoitamaan mm. näin:
"Kiitollisuus siitä hyvästä, mitä omassa elämässä jo on, voi auttaa vapautumaan ahneudesta.
Tärkeää on myös huomata se, miten raha ja tavara eivät monestikaan tee ihmistä onnelliseksi.
Sen sijaan tavaroiden ja omaisuuden haaliminen tekee elämästä usein vaikeampaa ja monimutkaisempaa.
 Sen vuoksi on hyvä pysähtyä miettimään, voisinko elää vaatimattomampaa elämää. Tarvitsenko kaikkea sitä tavaraa, mitä minulla on? Vielä hyödyllisempää on miettiä, tarvitsenko todella niitä tavaroita, joista haaveilen. Paraneeko elämänlaatuni, jos saan ne tavarat?"


Vaihda tuohon yllä olevaan lainatekstiin raha-,omaisuus- ja tavara-sanojen sijalle  sanat: Huttu/ruoka/ herkut. Lue ajatuksen kanssa ja mieti.

 

"Köyhyys tuo kyvyt esiin." on katoavaan kansanperinteeseen kuuluva loistava viisaus. Kun ei ole mistä ottaa, täytyy ideoida ja kehittää. Luoda ja keksiä. Jos meinaa pärjätä, on kaivettava kykynsä käyttöön.  Ja kun sitten jotain tavallisesta poikkeavaa saakin jostain omakseen tai luotua, on tyytyväisyys ilmeistä.


Jos olet rikkauksissa ja runsauksissa (ruuan osalta..tai sen rahan, rakkauden, vallan ym.)  kierivä pyöriäinen, voi kiitollisuuden kyky siinä uhkeudessa kadota. Luova ja tyytyväinen ajattelu valuu maanrakoon ja tyytymätön marmatus valtaa mielen. Laiska tyytymättömyys velloo vartalossa.

Siksi. Köyhdytä itsesi ruuan osalta pussikeitto-kuurille päiväksi-pariksi ja huomaat, miten KÖYHYYS TUO KYVYT ESIIN. Osaat hyvin pian taas nauttia ja löydät tyytyväisyyden ravinteikkaaseen ruokailuun. Näät taas sen runsauden ja ihanuuden. Sen kaiken ihanan mitä sinä saat syödä!!!
 Ja kyllä tuo lyhyt pussikeittokuuri köyhdyttää myös rasvakudosta.  Lisää kiitollisuutta ja vähentää ylimääräistä mössöä vartalossa. Ei lainkaan huono diili.

Usein ihmiselle on helpompaa luetella niitä asioita, mitkä ovat huonosti. Ne asiat tahtovat pulpahtaa pintaan kuin itsestään. On liikaa sitä ja liian vähän tätä.  Puuttuu semmosta ja tämmöstä ja nurkissa on liikaa tuota ja näitä. Esiin nousee tämä kiva, MUTTA sitten on näin kovaa tällä saralla. Tässä oli hieno juttu, MUTTA  ku on tämmöstä sitten toisaalta täällä. Se miinusmerkkinen nousee väkisin vaan pintaan. Ei ole ollenkaan huono asia pyristellä siitä pois. Luetella ja kasvatella niitä hyviä. Se mihin keskittyy, se lisääntyy!!!!

Ahneus. Pääpaheista viidenneksi pahin. Jos ei sitä saa poistettua kokonaan, niin suitsittua kyllä. Tarkoituksellinen vähentäminen on ainakin yksi keino antaa ahneudelle kuolainta. Lisää keinoja ahneuden poistoon löytyy, kun köyhyys tuo kyvyt esiin. -Köyhdytä siis tarkoituksella. Vaikka sillä pussikeitolla. Saatat löytää itsestäsi täysin uusia ja upeita kykyjä. Ajattelumalleja ja kiitollisuutta.
 
 
 
Ei ole ihan tuulesta temmattu sekään katoavaan kansanperinteeseen kuuluva lause:
"Köyhä, mutta onnellinen."
                                               .

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kun näkee hieman vaivaa, se palkitsee mukavasti!


"Missä on jatkot"-ryhmän naiset tekevät hyviä valintoja jo rutiinilla. Tammikuun lopulla aloitettiin Sporttisen muodonmuutoksen merkeissä ja jatkot starttasivat toukokuussa. Mielenkiinto säilyy, koska aina tuntuu löytyvän uutta ja ihanaa. Oivalluksia ja huomioita.  Itsestä, resepteistä, kropan toiminnasta ja omista ajatuksista. Kuvat tässä  tekstissä ovat Jatkoilla viihtyvien naisten vartaloista ja lautasilta.

Miksi rasvakudos kertyy patjaksi vartaloon niin helposti? Miten sen patjan voisi sulattaa kaikkein vaivattomimmin?.... Vai sittenkin  mielenkiintoisesti?


Itse ajattelen pussikeittodieeteistä  niin rumia asioita, ettei siitä kannata juuri kirjoittaa. Ei siksi, ettei niillä ainakin väliaikaisesti onnistuisi tekemään tulosta, vaan siksi, että ne ovat mielestäni jotenkin masentavia. Makunsa, "valmistustapansa", väriensä, tuoksujensa, rakenteensa ja vähän kaiken vuoksi.

Niiden kanssa voi varmasti saada kiloja pudotettua ja sitä kautta myös terveyttä lisättyä. Kuinka pitkäaikainen tulos on tai mitä se opettaa käyttäjälleen ? Toivottavasti oma näkemykseni on vain ennakkoluuloisen panettelua, mutta luulen, että pussikeittodieetin anti jää vähäiseksi.


Vaivattomat asiat voivat olla itsestäänselvyyksiä ja tylsiä. Vaivattomuus ei  useinkaan opeta juuri mitään. Siksi ruokailutottumusten muuttamisen ja rasvakudoksen vähentämisen ei tarvitsekaan olla vaivatonta. On mielenkiintoista ja rakentavaa pudottaa rasvakudosta siten, että näkee hieman vaivaa asian eteen. Sekä keittiössä, liikunnan parissa, että varsinkin oman pään sisällä.

Kun alkaa kiinnostua omasta terveydestään ja rasvakudoksen vähentämisestä kehossaan, on hyvä hetki tarttua mielenkiintoiseen projektiin kokonaisvaltaisesti. Ottaa vastaan sen haasteet ja kulkea askel askeleelta kohti tuloksia ja parempaa terveyttä. Omaa silmää miellyttävää ulkonäköä.


Alussa  on hyvä saada tarkat ohjeet annosten sisällöstä, ateriaväleistä, annoskoosta ja kaikesta käytännöstä. Se ei liene nykyaikana ongelma kenellekään. Tietoa terveellisesti kootusta aterioinnista on varmasti jokaisella. Mutta tarkat ohjeet, hyvä suunnittelu ja ruokapäiväkirja on ensimmäisiä asioita, mistä kannattaa huolehtia. 
                                  (Korvapuustismoothie!! Nam!   Hidasta elämää-sivustolta)
Kun perusasiat saadaan käynnistettyä hyvillä raameilla, alkaa oppiminen. Opetellaan esim. valmistamaan ruokia uudella tavalla. Ruuan valmistaminen on nopeaa ja helppoa myös terveellisen ruuan kokkaajille. Usein nopeampaa ja helpompaa, kuin "perinteisenä" pidetyn ruuan valmistaminen.

Esim. pizza munapohjalla. Vehnäjauhopohjaisen pizzan valmistamiseen tarvitaan nesteet, jauhot, mausteet, hiiva ja kohottamisineen se vie paljon aikaa. Munapohjapizzassa erotellaan keltuainen ja valkuainen ja nämä vatkataan erillisiksi vaahdoiksi, jotka yhdistetään. Sitten uuniin(200*C) n. 10 min. Nopeaa.

Makaroonilaatikko "perinteisellä tavalla" vaatii jauhelihan paistamisen lisäksi pastan keittämisen ja mahdollisten kasvisten esikypsentämisen ja tietysti munamaidon sekoittamisen.  Kun "makaroonilaatikko" tehdään kesäkurpitsasta, ei pastan esikypsennystä tai munamaitoa(muutakaan nestettä)  tarvita. Paistettu jauheliha kerrostetaan tuoreen kesäkurpitsan ja kasvisten kanssa vuokaan ja laitetaan uuniin.


Eli oppiminen tarkoittaa keittiössä uusien, herkullisten ja usein myös helppojen reseptien opettelua. Se tarkoittaa myös uusien makujen opettelua ja uuden ajattelun opettelua. Hieman vaivannäköä.


Tämä on vaihe, johon tottuu helposti. Josta alkaa nauttia ja olla ihan ylpeä. Siitä, miten luonnollisesti valitsee rakentavia juttuja kaupasta. Siitä, mitä niistä osaa valmistaa ja miten paljon ideoita kykenee käyttämään ja soveltamaan.


Eri asioita tulee  matkan varrella eteen. Tieto ei lisää tuskaa, vaan mielenkiintoa. Kutkuttava uteliaisuus myös omia käytös- ja ajatusmalleja kohtaan herää. Oppii kehon lisäksi kuuntelemaan omia tunteita ja ajatuksia. Tietyt raamit sisältävä, selkeä ruokavalio antaa aikaa ajatella. 
Kun on raamit mitä toteuttaa, eivät huono omatunto tai pettymykset ruokailujen suhteen kuluta ajatuksia. Selkeä ja innostava tavoite antaa tilaa ja aikaa asioille, joita pitää tärkeinä. Ja toisaalta raamitus vähentää haahuilua ja kuormittavia ajatuksia.


Siksi elämäntapamuutos ruokailun, järkevän liikunnan, levon ja tärkeiden asioiden suhteen kannattaa ajatella alusta asti pitkänä projektina. Matkana elämässä ja elämään.

Lyhyillä kuureilla kerkeää tehdä joskus upeitakin tuloksia ulkomuodossa, mutta pää ei välttämättä tule mukana. Käytösmallit eivät kerkeä muuttua. Uutta tulee ehkä opittua, muttei omaksuttua. Uutta tulee suoritettua hetki, mutta se ei jää käytös- tai ajatusmalliksi.
Sen huomaa pidemmissäkin projekteissa. Vanhat ajatusmallit ovat melko pinttyneinä ihmisen mielessä.

Moni ulkomuotoonsa muutosta tehnyt näkee itsensä ainakin mielikuvissaan ja ajatuksissaan edelleen "vanhoin silmin".  Vaikka peili,  kuvat ja ystävät kertovat toista, on vaikea mieltää itseään ylipainoisuuden jälkeen normaalipainoiseksi, saati urheilullisen solakaksi. Sekin on oppimisprosessi. Ajan kanssa siihen tottuu. Jos elämäntaparemontti on pitkäaikainen oppimisprosessi, eikä jokin pikakuuri, on päänkin mahdollista seurata jutussa mukana helpommin.


Parasta elämäntapamuutoksessa on pään sisäinen toiminta. Omaan itseen suhtautuminen. Hyvällä omallatunnolla nauttiminen. Epäkituuttaminen, ruokaan ilolla ja arvostuksella suhtautuminen. Värit, tuoksut, maut ja ravintoarvo. Eikä se riitä kuin alkuun. Pitkän projektin aikana oppii niin monenlaista enemmän.
 Onnistumisen elämykset, tasapainoinen tyytyväisyys ja salliva hyväksyntä. Monia iloisia ja vahvistavia tunteita nousee esiin. Pettymyksiä ja riemukkaita onnistumisia. Kompasteluja ja puhaltamista. Eteenpäin jatkamista silloin, kun on flipannut oikein urakalla. Oppii tahdonvoiman ja itsekurin eron.

Hyvä Terveys-lehti kirjoitti jossain numerossaan(en tiedä numeroa, sain ystävältäni kopion kirjeenä artikkelista) näiden erosta. Itsekuri on ankaraa ja pakottavaa, kun taas tahdonvoima on lempeää ja itsestä lähtevää varmuutta. Pystyvää vahvuutta.

Ruokaan, liikuntaan ja lepoon keskittyminen tuo oivalluksia koko elämän kirjoon. Elämäntaparemontti kannattaa siis mielestäni ottaa pitkänä projektina, nautiskellen.


  Alussa sitä on kuin ekaluokkalainen, joka katselee raamien sisällä olevia asioita ja toteuttaa annettuja kotiläksyjä ruudukoihin ja viivoille. Myöhemmin, oppimisen tuloksena alkaa soveltaa ja runsauttaa. Lisää, poistaa ja keskittyy olennaiseen. Haarukoi tärkeitä ja tarpeettomampia omiin koreihinsa.


Opintomatka omaan itseen on välillä raadollinen ja haastava. Välillä yhtä ilotulitusta ja onnistumisia. Välillä seesteisen tasapainoinen ja rullaava ja kaikkea mahdollista, mitä elämä ylipäätään meille tarjoaa.


Mutta se opintomatka kannattaa aloittaa. Se ei ole tuskaa. Se ei ole kieltäymysten, kiusausten ja kituutusten rypäs. Se on iloisen uteliasta oppimista ja vahvistava löytöretki, joka tuo terveyttä ja ulkonäköä.

 Jos joku asia painonhallinnassa ja laihduttamisessa pitäisi väkipakolla nostaa ykköseksi, niin sanoisin, että ANNOSKOKO on avainsana.

On kyse sitten karppauksesta, vhh-dieetistä, pussikeittodieetistä, valkoviinidieetistä, suklaamunadieetistä, pastadieetistä, kokonaisvaltaisesta elämäntaparemontista ja sen mukana ruokailutapojen muuttamisesta tai mistä tahansa dieetistä, niin TÄRKEIN ASIA on annoskoko.

Annoskoon ymmärtäminen on hyvin merkittävä asia.

Mitä sen tulisi olla? Tuttua juttua:

1. Kasviksia eri väreissä. Tuoreena, kypsennettynä, erikseen, sekoiteltuina, kuivattuna, paahdettuna....VÄHINTÄÄN PUOLI LAUTASELLISTA KUKKUPÄÄNÄ joka aterialla. Tämän moni vakuuttaa valmistavansa ja syövänsä joka aterialla, mutta monesti se jää haaveeksi ja toteutuu parina kurkkusiivuna lautasen reunalla. Tähän kannattaa keskittyä urakalla.

2. Proteiinia(liha, kala, muna, kana, raejuusto..jne.) kourallinen naiselle, kaksi miehelle. Tässä moni ajaa metsään. Uskoo kyllä syövänsä oikean määrän, mutta syö silti joko siivuttaen, santsaten, napostellen, kasaillen ja itseltäänkin piilotellen liian isoja annoksia.



3. Hiilihydraattia (viljat, pastat, leivät, peruna, riisi...) kourallinen naiselle, kaksi miehelle 1- 2 krt. päivässä. Tämä on myös todella helppo valehdella itselleen. Annoskoko kasvaa täysin "huomaamatta".  Ihanaa oppimista on se, kun alkaa pohdiskella rehellisyyttä, sekä sitä, mitä haluaa. Mistä voi ja haluaa luopua, mistä ei. Ja mihin ne haluamiset johtavat.


4. Rasvoja (voi, öljyt) n. 1-2 rkl.

Kaisa Jaakkola jakaa  tietämystään, kokemustaan ja ammattitaitoaan ryhmävalmennusten ja luentojen lisäksi netissä tekstein. Ja vielä ilmaiseksi.  Hänen sivuiltaan voi jokainen koota itselleen hyvän ruokavalion perusteet. Yksityiskohtaista tietoa ja taitoa. Josta voi sitten oppimisen edetessä laajentaa ja runsauttaa niin paljon, kuin  ikinä tahtoo.



Jos opiskelu kiinnostaa, opiskele ainakin itseäsi! Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan terveelliseksi ja jokainen pystyy poistamaan liiallista rasvapatjaa kehostaan!!! Tartu siihen, jos asia vaivaa sinua. Sinä onnistut kyllä. Tarvitsee vain ryhtyä.