perjantai 30. tammikuuta 2015

Vihervoimaa

Jos on painon hallinta helppoa, niin on se sitten toisesta kulmauksesta vilkaistuna vaikeaakin.


Meidänkin ryhmän naiset syövät joka päivä suklaakakkua tai konvehteja. Ranskalaisia, vähän pizzaa ja hampurilaisia, pataruokia, paistoksia, pihvejä ja kyljyksiä...Rankkaa. -No ei se ole.

Mutta MITEN SE PUDOTUS ON NII HIDASTA!!!!?!?! Eikö nyt jo viikossa näy tulokset? Millon mä oon sitten tiukassa tikissä, häh? Joko huomenna?

Olisi niin mukava, kun se viikon ylläpidetty uusi tapa veisi -10kg. rasvakudoksesta pois.

Ei se vie. Se vie ehkä -100g tai jopa -500g. Enemmänkin. Riippuen lähtötilanteesta ja remontin tasosta, se voi viedä vaikka -3 kg. Mutta sitä tahtia laihdutus ei järkevissä mittakaavoissa etene. Rasvakudoksen järkevä pudottaminen on melko pitkä projekti. Ei hätähousujen hommaa.

Liian lyhyessä ajassa ja nopeassa vauhdissa ei uudet tavatkaan juurru vielä rutiiniksi. Tapojen rutinoituminen ajan kanssa on ihanaa uuden oppimista ja huumaavaa rakastumisen tunnetta siihen uuteen ja jännään. Lopulta rakastumisesta tulee rakastamista. Aletaan ymmärtää, että tulee niitä tylsempiäkin päiviä ja vastoinkäymisiä, mutta silti tuo hyvä ruokarytmi on aina vaan kultainen ja hyvää tekevä. Luotettava ja voimaannuttava. Suorastaan turva.  Sitä oppii todella  arvostamaan, mitä enemmän tuntee.

No mikä siinä sitten on ihanaa, jos se kerran on niin pitkä reitti? Se on vähän sama, kuin kaikessa OIKEIN IHANASSA. Täytyy hieman nähdä vaivaa ja kestää se, että asia ei tapahdu kiireellä hötkyämällä. Työstämiseen, opetteluun, tutustumiseen, ajattelemiseen ja tekemiseen menee aikaa.

Kun sen ajan käyttää nautiskellen ja uteliaana itseään opetellen, uusista ajatusmalleista nauttien, alkaa tulla tulosta. Ensin se -300g..sitten -300..sitten taas -300...jne...kohta on kilo. No sitten on jo -2 kg...muutama viikko lisää, niin on jo -5kg. Pudotus on melko hidasta, mutta palkitsevaa.

Ryhmän upeat naiset ovat käännelleet reilun viikon ajan mahtavia aterioita lautasillaan ja upeita ajatuksia mielissään.
Upeimpia ovat ne hetket, kun jokin vaivalloiseksi ja hankalaksi koettu onkin osattu ajatella ihanaksi!!!!! Ja se on vielä jaettu toisille. Ei ole jääty junnaamaan ajatukseen, missä jokin on mahdotonta, vaikeaa, tylsää, raskasta ja liian haastavaa. On lähdetty ratkaisemaan asiaa. Pohdittu, että olisiko kenties ITSESSÄ ratkaisu. Ei niin, että valitetaan asian olevan jotain tiettyä, vaan mietitään, voinko MINÄ kenties vaan ajatella asian  ihan toista kautta!


 Esim. Eräs ryhmän upeista Raakaherkuista kertoi, että ruuan valmistaminen eväsrasioihin pitkän työpäviän jälkeen seuraavaa pitkää työpäivää varten vei aikaa illalla niin paljon, ettei "vapaa-aikaa" tuntunut löytyvän enää oikein ollenkaan.

 Liikkua kerkesi jonkin verran ja töitä tehdä, mutta yhtään hengähdyksen paikkaa ei vuorokauteen yöunen lisäksi tuntunut jäävän. Onhan tuo nyt tosi raskasta! -Eli syy tarttua valmisruokiin ja lopettaa hyvä ruokavalio? Helpostikin joku olisi valmis heittämään hanskat hankeen ja manaamaan koko ruokavalion LIIAN RASKAAKSI JA VAIKEAKSI! "Mä lopetan!"

Mutta mitä tekee todellinen nainen. Raakaherkkujen raakaherkku. -Oikeastaan se helläherkku. Hän ajattelee toisin.  Nyt kuulemma ruuan valmistus on sitä VAPAA-AIKAA JA RENTOUTUMISEN HETKI! (Elämässä voi valita ikuisen marmatuksen ja tyytymättömyyden. Tai sitten voi valita tyytyväisyyden.)

Temppu ja miten se tehdään. Ohje suoraan juuri tältä ryhmän naiselta, joka sen on tehnyt:
  Keittiöön rauhoittava tunnelmavalaistus, hyvä musiikki soimaan ja mieluinen kirja vielä seuraksi. Sitten vaan pannulle ja uuniin ruokaa kypsymään. Ruuat valmistuvat... ja rasioihin evästä lastaamaan.  Sen kaiken rauhan ja mukavan oleskelun lomassa!

Muita upeiden naisten huomioita ryhmässä:  Ruokavalion myötä uni on syvää ja iho hehkuu. Elimistö tuntuu pursuavan virtaa ja ajatukset kulkevat raikkaina ja selkeinä. Jo nyt turvotusta on poissa (Ensimmäisellä viikolla yli 30 naista pudotti keskimäärin 1,2 kg. painostaan) ja vaatteet tuntuvat sujahtavammilta päällä. Ei hermostunutta kaapilla ramppaamista, kun tietää milloin ja mitä syö. Ei nälkää, vaan tankkaamista herkuilla. Ei väsyttäviä ja hermostuttavia verensokerin laskuja ja insuliinisuihkuja. Tasapainoinen, tyytyväinen ja jopa ylpeä olo. Niin paljon ihania asioita, että väkisin nostaa suupieltä korviin.

Ja kieltämättä on polleaa seurata naisten ateriakuvia. Vielä kun niissä on kommentteja, että "Oli hieman kiire"....ja silti  silmille pomppaa topchef-michelintähtiruokakuvia!

 Eli makoisan, ravitsevan, virkistävän ja rasva-aineenvaihduntaa buustaavan ruuan tekemisen ei tarvitse ei olla vaivalloista, hidasta tai vaikeaa. Vaan ilo ja riemu. Helppoa ja nopeaa.   
Ai niin! JA HALPAA!

Lanttu on alle euron kilo, punajuuri ja porkkana ei myöskään hinnalla pröystäile.  Kasviksista ja hedelmistä kun koostaa herkkuja ja laittaa hieman munia, kalaa ja lihaa joukkoon, niin annoksen hinta ei juuri pyörrytä, mutta maku hurmaa!

Jos ryhmä ei tällä kertaa innostanut sinua mukaan, mutta kehon koostumus kaipaa muutosta, niin jokaiselle kotipudottajalle tulee nyt helppo vinkki: Lisää joka aterialle(6 ateriaa päivässä)  n. 500g. vihervoimaa, hedelmähehkua ja porkkanapuhtia, niin olet jo pitkällä!!!


Raakaherkku-tyttöjen ateriakuvilla herkutellaan tässäkin tekstissä.

(Ja vielä vinkki jokaiselle kookosöljyn ystävälle, joka haluaa olla RAAKAHERKKU: Voitele itsesi kookosöljyllä ja pue sitten sydänvillasukat jalkaan. Tarjoile kuumana.)

torstai 22. tammikuuta 2015

Vaarallista

Kuinka vaarallista on jäädä siihen tunteeseen, ettei otakaan lisää?  Mitä silloin tapahtuu, kun keho ja mieli haluaa aterian päätteeksi palan suklaata TAI PUSSIN KARKKIA...mutta sinä et otakaan sitä. Et vastaa kehon mielitekoon, vaan pysähdyt.



 Pysäytät toiminnan, etkä vastaa tähän tapaan, tunteeseen ja tarpeeseen sillä tutulla kaavalla,ottamalla.   OLET. Olet ja koet sen kaiken.



"No mutta sitä haluaa niin kauan, että lopulta on pakko ottaa lisää / jälkkärisuklaa / pullaa/ hampurilaisateria/...jne...."

Se on helppo vastaus...koska ei ehkä KOSKAAN Ole kokeillut muuta. On AINA toteuttanut sen vaistonvaraisen tavan ottaa. Ei ole kuunnellut mitään muuta vaihtoehtoa.




Kokeile.  Mitä tapahtuu, kun päiväkahvilla juot kahvin, pari lasia vettä, puolilautasellista kasviksia ja vaikka sen juuri oikean palan verran raakakakkua, mutta ET MITÄÄN MUUTA.


Et lähde hamuamaan mariannekarkkia kulhosta, ei keksin puolikasta kiposta, ei kaverin puolittamaa korvapuustia...EI MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ.

 Kuinka vaarallista se on? Mitä sinussa tapahtuu? Kellota, kuinka kauan sen hinku kestää ja kirjoita lapulle asteikko: 1-10...Kuinka paljon tekee mieli viineriä vielä nyt? Entä nyt? Entä nyt?



Rakastuminen ja tärkeä ihminen. Onko elämässä herttaisempaa? Löytää joku, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka kanssa riidellessäkin tuntuu kiitolliselta. "Tuon kanssa minä...MINÄ SAAN tässä olla eri mieltä. Tuon jumalaisen ihanan ihmisen kanssa."


Se on järkyttävän suuri voimavara. Rakastunut, rakastettu ja rakastava ihminen pystyy ihan mihin vaan.

Siitä olen ennenkin kirjoittanut. Otetaan ne voimat käyttöön, mitkä on suurimpia ja vahvimpia. Rakkaus on.


 Kun rakastaa elämää ja itseään, on jo pitkällä. Sillä saa paljon hyvää aikaan. Miten sen voisi jalostaa itsensä kohteluun? Joka sitten heijastuu toisten hyvään kohteluun? Siinäpä tehtävää kerrakseen. Rakastumisen juhlistaminen. Rakasta itseäsi ja kohtele itseäsi sen mukaan. Kuuntele rauhassa, mitä keho viestii. Älä sammuta niitä viestejä pullalla tai santsilautasella ruokaa!!!!


Rakastuminen on sitäkin, että uuden painonhallintaryhmän yli 30 naista on HURJISSA LIEKEISSÄ! Vihervoimaa täynnä oleva naisjoukko on sellainen voimavara, että hyvänolon pursketta ei voi välttää!
Ihania tuntemuksia hyvästä ruuasta ja sen tuomasta virkeydestä. Erittäin aktiivista ja villiä osallistumista. Innostuneita vinkkejä ja uusia oivalluksia.  Mitä siitä  seuraa?


No tietysti: Koko ryhmällinen Raakaherkkuja tepsuttelee kepeinä tulevana kesänä!

Jokaisella on täydelliset mahdollisuudet onnistua kehonsa koostumuksen muokkaamisessa juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Jokaisella! -ei siis vain ryhmän naisilla, vaan ihan jokaisella. Toki se on ryhmässä antoisaa, hauskaa ja innostavan helppoa, mutta myös omin voimin tai muissa valmennuksissa se on täysin mahdollista.
Vihervoima kasviksista käyttöön ja aktiivinen osallistuminen keskusteluihin tai blogeihin, lehtien lukeminen aiheesta: terveellinen ruoka ja hyvä treeni.

Kaikkien aikojen kone 2015, eli tuttavallisesti: RAAKAHERKUT ovat kuvanneet aterioitaan innolla ja tässä tekstissä näkyykin jo pieni osa noiden upeiden naisten lautasilta!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Mestariselittelijän uusi kulma

Painonhallinta on vekkulia puuhaa varsinkin itseensä tutustumisen kannalta.
Kun paino on päässyt nousemaan epäterveelliselle tasolle, eikä olo ole enää lainkaan tuttu nahkojen sisällä, on usealle tullut  itsessä tutuksi MESTARISELITTELIJÄ.


  • Tyyppi, joka keksii todella sukkelasti syyn ottaa santsiannoksia.
  • Sketsihahmo, joka hiipii kaupan herkkuhyllyille, vaikka juuri ennen kauppaan astumista opasti itseään kävelemään HeVi-osastolta suoraan kassalle.
  • Soturi, jonka päätöksen ranskanleipä ja juustopaketti voi vesittää vain pakkausmuovin rapinalla.
  • Voimahahmo joka taipuu lasten karkkipussin edessä.
  • Persoona, jonka mukaan kylässä (tai anoppilassa) tarjottu pulla täytyy TÄMÄN KERRAN ottaa, koska muuten talonväki suuttuu.(Homoliitot, maahanmuuttajat, avioerot, ja muut joskus vaikeanakin koetut yhteiskunnalliset asiat hyväksytään onneksi jo mukisematta, mutta PULLASTA KIELTÄYTYMINEN ON KYLLÄ JO LIIKAA. Siinä menee raja. Eihän niin voi tehdä!!!)  

Miten painonhallinta voi koskaan tuottaa tulosta, jos meillä on tämä mestariselittelijä messissä kokoajaan!!?!?!? Tämähän on toivoton projekti heti alkuunsa!?

Tutkitaan tätä mestariselittelijää hieman tarkemmin ja katsotaan löydetäänkö keinot pistää tämä taistelija kenties tiedustelutehtäviin vai valjastetaanko hänestä lopulta komppanian vääpeli?



Mestariselittelijälle on tyypillistä ja ominaista siirtää vastuu toiselle.
"Ostitko sinä oikeasti sieltä kaupasta levyn suklaata, pussin karkkia ja kaksi tuoretta leipää?" 

.....-"Öööö.....No tuota...Kysyppä joku toinen!!!! ...Tai no minä ajattelin inspiroijja ne kauppareissulla, kun se leipä oli justiin tullu paistopisteeltä ja tuoksui nenään ja se myyjä sanoi, että se on ihan tuoretta. Ja se suklaa oli tarjouksessa ja ne karkit on lasten karkkipäiväksi..."

Syitä löytyy. Ja ne syyt on aina sen oman kehon pahoinpitelyä varten keksittyjä. Aina löytyy joku pitävä selitys sille, että voidaan jatkaa huonoja tapoja. Niitä tapoja, joiden tiedetään lisäävän uupunutta ja tunkkaista oloa. Väsymystä, tulehduskierrettä, rasvakudoksen runsasta lisääntymistä, heikentynyttä vastustuskykyä, onnetonta suolistontoimintaa, turvotusta, mielialan laskua, jopa masennusta ja muita ikäviä asioita.




 Tuohon itselle haitalliseen toimintaan ihan pokkana syyksi kelpaa jopa "heikko selkäranka"  tai "tahdonvoiman puute" . Ja hyvin yleinen syy on myös "NO TÄMÄN KERRAN. "

Olkoon se syy mikä tahansa, niin sillä annetaan itselle lupa kohdella omaa kehoa kaltoin. Annetaan itselle lupa olla itselleen julmia. Lisätään sairastumisen riskiä esim. sydän- ja verisuonitauteihin , diabetekseen, kolmostyypin diabeteksen, eli alzheimerin tautiin jne. Mestariselittelijä meissä saa aikaan näillä selityksillään aina HUONOJA asioita. En vielä ole tavannut sellaista henkilöä, joka olisi tämän mestariselittelijän toimista ylpeä, vaikka suurin osa meistä tunnistaa tämän taiturin itsessään.



Entä jos annetaankin jatkossa itsellemme LUPA JA SYY lopettaa huono käytös. Annetaan itsellemme lupa valita oikein.

Huonon tavan kohdalla meille riittää usein täysin heppoinen, perustelematon ja surkea selitys!!! Yksi tunnetuimmista on jo aiemmin mainittu: "Tämän kerran!"  Siinä sitä on älykästä keskustelua itsensä kanssa, kun perusteluksi riittää "tämän kerran". Siinä apinaa koijataan urakalla ja läpi menee kuin siili orapihlaja-aidasta.

Jos meihin kerran uppoaa nuin köykäinen selitys, niin käytetään sitä TOISIN PÄIN. Eiköhän se toimi molempiin suuntiin. Ainakin siili liikkuu naapurista kotipihaankin. 
Käännetään tuo mestariselittelijä toimimaan HYVÄN PUOLESTA JA TERVEYDEN ETEEN. Rasvakudoksen poistamiseksi ja kehon kepeyttäjäksi.




Kun seuraavan kerran kyläpaikassa tarjotaan pullaa, riittää selitykseksi kieltäytymiselle:

"No TÄMÄN KERRAN JÄTÄN OTTAMATTA!"  Sama selitys lasten karkkipussilla, huttupaistopisteillä, noutopöydän santsikierroksella jne. jne. (Harva muuten syö itseään turpeaksi kyläpaikan pullalla. Usein se turpeaksi syöminen tapahtuu ihan omassa rauhassa. Toki se kyläpaikan pullan valitseminen on yksi lisä muuhun huonoon käytösvalikoimaan. Mutta anoppiakaan ei saa kyllä syylliseksi omille rasvakiloille)

Koska tämä mamma on näin helposti ohjailtavissa, niin ei muuta kuin toimeen. "Tämän kerran!"

Niin helpolla ohjeella sen voi käskyttää tekemään itselleen pelkkää hyvää. Tätä kun vielä hieman hiotaan, niin voidaan lisätä volyymia: "Tämän kerran otan pari porkkanaa, puolikkaan kurkun ja puolikkaan jäävuorisalaatin välipalaksi raakakakun kanssa."

"Tämän kerran otan kourallisen hirvenlihaa ja kourallisen riisiä ja ison, ison lautasellisen tuoreita, wokattuja ja vielä höyrytettyjä kasviksia kylkeen."

Eli ANNA ITSELLESI LUPA VALITA OIKEIN.



Tässä tulee tämänpäiväinen tehtävä:

Mieti se tilanne, kun on fiilis luovuttaa ja mietit jo huttu kädessä, että "No tämän kerran. Minä jätin syömättä päivällä sen yhden aterian, joten kaikki on tältä päivältä pilalla, ni olkoon! Tämän kerran!! .Aloitan sitten huomenna tiukan kuurin. Eihän tämä nyt voi vaikuttaa. Onko tässä pakko olla niin tiukkapipo."




Mieti tuohon itsellesi ERI VASTAUS, kuin se, että alat siirtää ranskanleipää suuhun ja santsiannosta kolmatta kertaa lautaselle. Mieti siihen ihan aidosti itsellesi PITÄVÄ VASTAUS. Esim. näin:

-Okei, otin juuri kyläpaikassa pullan, mutta kun nappaan nyt heti  takaisin ruokarytmistä kiinni, enkä ala luistella riman ali pohjamutia myöten, niin viiden kuukauden päästä olen edennyt tavoiteeseeni ja vauhti, terveys ja mieli säilyy hyvänä.

-Okei. Tekis mieli tuota karkkia, minkä lapset on jättäneet karkkipäivältä kaappiin, mutta jätän ottamatta, koska kaikki liittyy. Minä olen se soturi ja sketsihahmo, joka on terveessä painossa juuri niiden tavoitteiden mukaan, mitä on päättänytkin. Minä olen kevyt ja hyvinvoiva kesällä, joten tähän kohtaan valitse hapen haukkaamisen ulkoportailla ja lasin vettä. Minä valitsen oikein siksi, että se on terveellistä ja siksi, että tämän kerran, kun valitsen oikein, ni se on taas seuraavalla kerralla vielä helpompaa ja tulokset puhuvat kesällä puolestaan.

-Ruoka on syöty ja mieliteko makeaan on suuri, mutta minä pysähdyn ja otan lasin lähdevettä. Katselen kaunista maisemaa ja olen tyytyväinen siihen, miltä keho nyt tuntuu. Ravitulta, muttei turvonneelta.  Painonhallinta on ehdottomasti pään sisäistä tasapainoa ja hyvää oloa. Se ei tule itsestään, vaan opettelemalla. Tekemällä hyviä tekoja ja käyttämällä omaa maalaisjärkeä sekä tunteita.

Moni naurahtaa tälle tekstille, että "JOO..JUST NOIN...Kyllä sitä kaikenlaista selitystä löytyy. Miten se onkin niin helppo selitellä." Ja jättää sitten asian sikseen. Ei käsittele sitä yhtään sen enempää. Antaa asian olla ja jatkaa itsensä kaltoinkohtelua.

Ne henkilöt, jotka alkavat JUURI NYT työstää päässään tätä pidemmälle. Miettivät OIKEASTI niitä PITÄVIÄ, PERUSTELTUJA SYITÄ itselleen heikkoihin hetkiin ja kirjaavat ne koneelle tai kauniiseen vihkoseen/päiväkirjaan/valmennusvihkoon ylös, ovat kesällä 2015 KAIKKIEN AIKOJEN KONE-KUNNOSSA!!!!!! 
Heidän painonpudotusprojektinsa onnistuu, eikä heidän tarvitse selitellä. He tietävät. He onnistuvat. Heille matkasta tulee iloinen, onnistunut, työntäyteinen, aktiivinen, innostava, motivoiva ja kepeän ihana.

Tammikuun 20pv. aloitamme. Alussa 15.pv:n mennessä oli ilmoittatuminen, joka jouduttiin tulvan vuoksi aikaistamaan. Ryhmä on umpitäysi.  15. päivään mennessä vastaukset ja muut velvollisuudet(Sähköpostiosoite Petralle, ensimmäiset kuvat: etu, sivu, taka Petralle, ryhmämaksu)  hoitaneiden kohdalla ryhmä avataan 20.1.2015.

Jos et päässyt tällä kertaa mukaan ryhmään, on eri suunnissa tarjolla laadukasta valmennusta ja apua painonsa terveelle tasolle haluaville, aktiivisille ihmisille.  Tartu näihin apuihin ja tee kropallesi ja mielellesi hyvä työ. Se palkitsee varmasti. Tämän päiväinen tehtävä on varmasti eduksi myös sinulle, joka et lähde mukaan ryhmiin, vaan pudotat rasvakudoksen ylimäärät omin avuin.
Painonpudotus täytyy joka tapauksessa tehdä itse. Sitä ei kukaan toinen voi puolesta tehdä, vaikka ryhmä voikin antaa tsemppiä ja tietoa. Mutta se ei pysty rasvakudosta vähentämään. Sitä ei kukaan toinen voi sinulta viedä.  Mikä joskus on vähän harmi...Mutta sen kääntöpuolena on onneksi myös se, että kukaan toinen ei voi myöskään syödä sinulle ylenmääräistä rasvakudosta kehoon.

Mieti siis itsesi tilanteeseen, jossa olet tekemässä vääryyttä kropallesi ruualla tai hutulla. Ja inspiroi HYVÄ SYY ja SELITYS, miksi sinä valitsetkin toisen tavan. Teetkin itsellesi oikeutta.

Tee se TÄMÄN KERRAN!!!!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Elä hyvien ja suloisten asioiden keskellä aina!

Hassua, miten oikealla hetkellä samoihin asioihin saa perehtyä omasta tarpeesta ja sitten vielä työnkin puolesta, toisten ihmisten kysymyksien vuoksi/tarpeesta!  Universumi , luonto tai mikä se sana kenellekin on, järjestää näköjään senkin niin ihanasti. Tänään ja eilen olen käynyt tätä samaa asiaa itseni ja neljän ystäväni kanssa läpi.  Siksi ajattelin kirjoittaa siitä tähän blogiin, jos meitä on enemmänkin, joille asia on ajankohtainen.


Painonhallinnassa on parasta sama, mikä elämässäkin:  Hyvät, suloiset, innostavat, piristävät, rauhoittavat, tasapainoiset, ihanat, veikeät ja monet muut herkulliset asiat. Se, kun saa elää hyvien asioiden keskiössä. Itsestään vastuullisena ja nauttien.

On valinta jäädä mytistelemään marttyyrin viitan uumeniin ja selitellä huonoa oloaan "Huonolla tuurillaan, surkealla säällä, ihmissuhteilla, puolisolla, vaikealla rahatilanteella, raskaalla työllä, sillä että "mä ajattelen aina vaan toisia, en koskaan itseäni" .

Tuo lause saa muuten heti niskakarvani nousemaan pystyyn. Marttyyrimpaa ajattelumaailmaa ei enää paljon voi löytää. Ihminen, joka tilittää  sitä, miten ajattelee muita ja unohtaa itsensä. Tilanne on oman erinomaisuuden jalustalle nostamista. Yleensä tämä "auttaja" tyrkyttää ja puuttuu, vaikkei apua tarvita.  Hän ei luota toisiin ja häärää itse asioita , mitkä eivät hänelle kuulu tai mitä hän vähintäänkin enemmän sotkee kuin helpottaa. Ainakin asenteellaan.
Jos hän osaisi kieltäytyä ja keskittyä vaikka oman itsensä hoitoon, jäisi myös toisille vapaus valita oma tapa toimia ja hoitaa asioita. Tyrkytys poistuisi ja tasapaino saapuisi jokaisen elämään.

 Ehkä tästä myöhemmin lisää, mutta mielestäni ihminen, joka ei osaa sanoa "EI!" - on EPÄREHELLINEN.  Kun ihminen on vahvasti preesensissään ja osaa sanoa EI, on hänen kanssaan helppo tulla toimeen. Tietää saavansa REHELLISEN vastauksen ja apuakin silloin, kun  on OIKEASTI HALU auttaa.  Marttyyrihan auttaa, vaikkei haluaisikaan. Samalla hän vie mahdollisuuden sellaiselta henkilöltä, joka olisi auttamassa kovalla halulla.

En eilen, enkä tänään  törmännyt marttyyreihin, vaan ihaniin ystäviin, joilla jokaisella oli tavoitteena toimia omassa olossaan ja elämässään niin, että olisi tasapainoinen ja hyvä olo. Että asiat onnistuisivat ja tuntuisivat itselle ominaiselta. Kotoisalta ja helpolta. Aidolta.
 Ystäviin, joilla oli nimenomaan vahva halu olla VASTUUSSA ITSESTÄÄN ja olostaan.  Ei jäädä roikkumaan ja valittelemaan ja marmattamaan, vaan tarttua toimeen ja nauttia tästä elämästä.



Elämän voi elää ihanasti tai sitten jotenkin toisella tavalla. Ihanasti ja suloisten asioiden keskellä se vaan on niin mahtavaa.  Ja miten tämän elämänsä sitten voi elää suloisten asioiden keskellä?

Ei ainakaan niin, että luettelee joka välissä sitä, miten paljon nyt on sairastettu ja miten paljon vastoinkäymisiä pukkaa ojista ja viemäreistä. Miten kaikki vaan on väärin ja vaikeaa.
Asioista voi kyllä etsiä puolia. Luetella, kirjata, analysoida ja laskea.
Jos katsoo sitä auringon puolta, mikä on IHAN JOKA ASIASSA, niin kyllä se paremmalle maistuu.

 En muista, kuka sen oivasti ilmaisi, mutta jotenkin niin se meni, että "Minulle OLIS VOINU SATTUA vaikka mitä kauheaa, mutta ei ne vaan toteutunut."  Eli epäonnen ja surujen kohtaamattomuudestakin  voi olla harmissaan, kun oikein lähtee jalostamaan tyytymättömyydestä korkeinta taidetta.

Mutta jos et halua jalostaa tyytymättömyydestä parahinta sinfoniaa, niin jalosta sitten sitä auringon puolta. Vastuuta omasta onnesta.

Siihen on hyviä keinoja maailma pullollaan ja yksi tärkeä on haaveet ja toiveet. Ihanat ja tärkeät haaveet ja toiveet. Kun niitä pyörittelee päässään aktiivisesti, ni paistaa aina. (Jos pyörittelee synkkyyksiä, ni sataa kaatamalla..-Aina.) Meillä on onneksi vapaus valita meidän AJATUKSET. Ja muuta tärkeää meillä ei oikeastaan olekaan.  Ajatukset ja vapaus. Iso pääoma ihmiselle.
"No sinä se et tiiä surusta yhtään mitään, ku tuommosta väität."  No tiedän tai en.  Mutta saahan sitä tietenkin elää kyynisenä ja tyytymättömänä, jos tahtoo.

En ole mikään megalomaaninen hurahtaja ja melko lailla lapsuuden uskokin on Vinkki-lehden -lippua myöten viety, mutta hyvyyteen minä kyllä uskon. Olkoon sen nimi universumi tai luonto, kaikkeus tai vaikka raivaussaha...mikä ikinä se sitten kullekin onkaan.

Tässä minusta herkulliset työkalut paisteen puolelta ajatteluun. Hyvän kasvattamiseen omassa elämässä:

1. PYYDÄ!! -vetovoiman laki!

2. ASETA TAVOITE

Nuihin kun keskittyy, ni jo alkaa olla mallillaan.