torstai 17. heinäkuuta 2014

Kun näkee hieman vaivaa, se palkitsee mukavasti!


"Missä on jatkot"-ryhmän naiset tekevät hyviä valintoja jo rutiinilla. Tammikuun lopulla aloitettiin Sporttisen muodonmuutoksen merkeissä ja jatkot starttasivat toukokuussa. Mielenkiinto säilyy, koska aina tuntuu löytyvän uutta ja ihanaa. Oivalluksia ja huomioita.  Itsestä, resepteistä, kropan toiminnasta ja omista ajatuksista. Kuvat tässä  tekstissä ovat Jatkoilla viihtyvien naisten vartaloista ja lautasilta.

Miksi rasvakudos kertyy patjaksi vartaloon niin helposti? Miten sen patjan voisi sulattaa kaikkein vaivattomimmin?.... Vai sittenkin  mielenkiintoisesti?


Itse ajattelen pussikeittodieeteistä  niin rumia asioita, ettei siitä kannata juuri kirjoittaa. Ei siksi, ettei niillä ainakin väliaikaisesti onnistuisi tekemään tulosta, vaan siksi, että ne ovat mielestäni jotenkin masentavia. Makunsa, "valmistustapansa", väriensä, tuoksujensa, rakenteensa ja vähän kaiken vuoksi.

Niiden kanssa voi varmasti saada kiloja pudotettua ja sitä kautta myös terveyttä lisättyä. Kuinka pitkäaikainen tulos on tai mitä se opettaa käyttäjälleen ? Toivottavasti oma näkemykseni on vain ennakkoluuloisen panettelua, mutta luulen, että pussikeittodieetin anti jää vähäiseksi.


Vaivattomat asiat voivat olla itsestäänselvyyksiä ja tylsiä. Vaivattomuus ei  useinkaan opeta juuri mitään. Siksi ruokailutottumusten muuttamisen ja rasvakudoksen vähentämisen ei tarvitsekaan olla vaivatonta. On mielenkiintoista ja rakentavaa pudottaa rasvakudosta siten, että näkee hieman vaivaa asian eteen. Sekä keittiössä, liikunnan parissa, että varsinkin oman pään sisällä.

Kun alkaa kiinnostua omasta terveydestään ja rasvakudoksen vähentämisestä kehossaan, on hyvä hetki tarttua mielenkiintoiseen projektiin kokonaisvaltaisesti. Ottaa vastaan sen haasteet ja kulkea askel askeleelta kohti tuloksia ja parempaa terveyttä. Omaa silmää miellyttävää ulkonäköä.


Alussa  on hyvä saada tarkat ohjeet annosten sisällöstä, ateriaväleistä, annoskoosta ja kaikesta käytännöstä. Se ei liene nykyaikana ongelma kenellekään. Tietoa terveellisesti kootusta aterioinnista on varmasti jokaisella. Mutta tarkat ohjeet, hyvä suunnittelu ja ruokapäiväkirja on ensimmäisiä asioita, mistä kannattaa huolehtia. 
                                  (Korvapuustismoothie!! Nam!   Hidasta elämää-sivustolta)
Kun perusasiat saadaan käynnistettyä hyvillä raameilla, alkaa oppiminen. Opetellaan esim. valmistamaan ruokia uudella tavalla. Ruuan valmistaminen on nopeaa ja helppoa myös terveellisen ruuan kokkaajille. Usein nopeampaa ja helpompaa, kuin "perinteisenä" pidetyn ruuan valmistaminen.

Esim. pizza munapohjalla. Vehnäjauhopohjaisen pizzan valmistamiseen tarvitaan nesteet, jauhot, mausteet, hiiva ja kohottamisineen se vie paljon aikaa. Munapohjapizzassa erotellaan keltuainen ja valkuainen ja nämä vatkataan erillisiksi vaahdoiksi, jotka yhdistetään. Sitten uuniin(200*C) n. 10 min. Nopeaa.

Makaroonilaatikko "perinteisellä tavalla" vaatii jauhelihan paistamisen lisäksi pastan keittämisen ja mahdollisten kasvisten esikypsentämisen ja tietysti munamaidon sekoittamisen.  Kun "makaroonilaatikko" tehdään kesäkurpitsasta, ei pastan esikypsennystä tai munamaitoa(muutakaan nestettä)  tarvita. Paistettu jauheliha kerrostetaan tuoreen kesäkurpitsan ja kasvisten kanssa vuokaan ja laitetaan uuniin.


Eli oppiminen tarkoittaa keittiössä uusien, herkullisten ja usein myös helppojen reseptien opettelua. Se tarkoittaa myös uusien makujen opettelua ja uuden ajattelun opettelua. Hieman vaivannäköä.


Tämä on vaihe, johon tottuu helposti. Josta alkaa nauttia ja olla ihan ylpeä. Siitä, miten luonnollisesti valitsee rakentavia juttuja kaupasta. Siitä, mitä niistä osaa valmistaa ja miten paljon ideoita kykenee käyttämään ja soveltamaan.


Eri asioita tulee  matkan varrella eteen. Tieto ei lisää tuskaa, vaan mielenkiintoa. Kutkuttava uteliaisuus myös omia käytös- ja ajatusmalleja kohtaan herää. Oppii kehon lisäksi kuuntelemaan omia tunteita ja ajatuksia. Tietyt raamit sisältävä, selkeä ruokavalio antaa aikaa ajatella. 
Kun on raamit mitä toteuttaa, eivät huono omatunto tai pettymykset ruokailujen suhteen kuluta ajatuksia. Selkeä ja innostava tavoite antaa tilaa ja aikaa asioille, joita pitää tärkeinä. Ja toisaalta raamitus vähentää haahuilua ja kuormittavia ajatuksia.


Siksi elämäntapamuutos ruokailun, järkevän liikunnan, levon ja tärkeiden asioiden suhteen kannattaa ajatella alusta asti pitkänä projektina. Matkana elämässä ja elämään.

Lyhyillä kuureilla kerkeää tehdä joskus upeitakin tuloksia ulkomuodossa, mutta pää ei välttämättä tule mukana. Käytösmallit eivät kerkeä muuttua. Uutta tulee ehkä opittua, muttei omaksuttua. Uutta tulee suoritettua hetki, mutta se ei jää käytös- tai ajatusmalliksi.
Sen huomaa pidemmissäkin projekteissa. Vanhat ajatusmallit ovat melko pinttyneinä ihmisen mielessä.

Moni ulkomuotoonsa muutosta tehnyt näkee itsensä ainakin mielikuvissaan ja ajatuksissaan edelleen "vanhoin silmin".  Vaikka peili,  kuvat ja ystävät kertovat toista, on vaikea mieltää itseään ylipainoisuuden jälkeen normaalipainoiseksi, saati urheilullisen solakaksi. Sekin on oppimisprosessi. Ajan kanssa siihen tottuu. Jos elämäntaparemontti on pitkäaikainen oppimisprosessi, eikä jokin pikakuuri, on päänkin mahdollista seurata jutussa mukana helpommin.


Parasta elämäntapamuutoksessa on pään sisäinen toiminta. Omaan itseen suhtautuminen. Hyvällä omallatunnolla nauttiminen. Epäkituuttaminen, ruokaan ilolla ja arvostuksella suhtautuminen. Värit, tuoksut, maut ja ravintoarvo. Eikä se riitä kuin alkuun. Pitkän projektin aikana oppii niin monenlaista enemmän.
 Onnistumisen elämykset, tasapainoinen tyytyväisyys ja salliva hyväksyntä. Monia iloisia ja vahvistavia tunteita nousee esiin. Pettymyksiä ja riemukkaita onnistumisia. Kompasteluja ja puhaltamista. Eteenpäin jatkamista silloin, kun on flipannut oikein urakalla. Oppii tahdonvoiman ja itsekurin eron.

Hyvä Terveys-lehti kirjoitti jossain numerossaan(en tiedä numeroa, sain ystävältäni kopion kirjeenä artikkelista) näiden erosta. Itsekuri on ankaraa ja pakottavaa, kun taas tahdonvoima on lempeää ja itsestä lähtevää varmuutta. Pystyvää vahvuutta.

Ruokaan, liikuntaan ja lepoon keskittyminen tuo oivalluksia koko elämän kirjoon. Elämäntaparemontti kannattaa siis mielestäni ottaa pitkänä projektina, nautiskellen.


  Alussa sitä on kuin ekaluokkalainen, joka katselee raamien sisällä olevia asioita ja toteuttaa annettuja kotiläksyjä ruudukoihin ja viivoille. Myöhemmin, oppimisen tuloksena alkaa soveltaa ja runsauttaa. Lisää, poistaa ja keskittyy olennaiseen. Haarukoi tärkeitä ja tarpeettomampia omiin koreihinsa.


Opintomatka omaan itseen on välillä raadollinen ja haastava. Välillä yhtä ilotulitusta ja onnistumisia. Välillä seesteisen tasapainoinen ja rullaava ja kaikkea mahdollista, mitä elämä ylipäätään meille tarjoaa.


Mutta se opintomatka kannattaa aloittaa. Se ei ole tuskaa. Se ei ole kieltäymysten, kiusausten ja kituutusten rypäs. Se on iloisen uteliasta oppimista ja vahvistava löytöretki, joka tuo terveyttä ja ulkonäköä.

 Jos joku asia painonhallinnassa ja laihduttamisessa pitäisi väkipakolla nostaa ykköseksi, niin sanoisin, että ANNOSKOKO on avainsana.

On kyse sitten karppauksesta, vhh-dieetistä, pussikeittodieetistä, valkoviinidieetistä, suklaamunadieetistä, pastadieetistä, kokonaisvaltaisesta elämäntaparemontista ja sen mukana ruokailutapojen muuttamisesta tai mistä tahansa dieetistä, niin TÄRKEIN ASIA on annoskoko.

Annoskoon ymmärtäminen on hyvin merkittävä asia.

Mitä sen tulisi olla? Tuttua juttua:

1. Kasviksia eri väreissä. Tuoreena, kypsennettynä, erikseen, sekoiteltuina, kuivattuna, paahdettuna....VÄHINTÄÄN PUOLI LAUTASELLISTA KUKKUPÄÄNÄ joka aterialla. Tämän moni vakuuttaa valmistavansa ja syövänsä joka aterialla, mutta monesti se jää haaveeksi ja toteutuu parina kurkkusiivuna lautasen reunalla. Tähän kannattaa keskittyä urakalla.

2. Proteiinia(liha, kala, muna, kana, raejuusto..jne.) kourallinen naiselle, kaksi miehelle. Tässä moni ajaa metsään. Uskoo kyllä syövänsä oikean määrän, mutta syö silti joko siivuttaen, santsaten, napostellen, kasaillen ja itseltäänkin piilotellen liian isoja annoksia.



3. Hiilihydraattia (viljat, pastat, leivät, peruna, riisi...) kourallinen naiselle, kaksi miehelle 1- 2 krt. päivässä. Tämä on myös todella helppo valehdella itselleen. Annoskoko kasvaa täysin "huomaamatta".  Ihanaa oppimista on se, kun alkaa pohdiskella rehellisyyttä, sekä sitä, mitä haluaa. Mistä voi ja haluaa luopua, mistä ei. Ja mihin ne haluamiset johtavat.


4. Rasvoja (voi, öljyt) n. 1-2 rkl.

Kaisa Jaakkola jakaa  tietämystään, kokemustaan ja ammattitaitoaan ryhmävalmennusten ja luentojen lisäksi netissä tekstein. Ja vielä ilmaiseksi.  Hänen sivuiltaan voi jokainen koota itselleen hyvän ruokavalion perusteet. Yksityiskohtaista tietoa ja taitoa. Josta voi sitten oppimisen edetessä laajentaa ja runsauttaa niin paljon, kuin  ikinä tahtoo.



Jos opiskelu kiinnostaa, opiskele ainakin itseäsi! Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan terveelliseksi ja jokainen pystyy poistamaan liiallista rasvapatjaa kehostaan!!! Tartu siihen, jos asia vaivaa sinua. Sinä onnistut kyllä. Tarvitsee vain ryhtyä.



1 kommentti:

  1. Kirjoitin äsken viestin, mutta se hävis? Kerroin siinä viestissä kaikenlaista... Mutta lyhyesti, koska sinulla alkaa taas jokin kiinteytys/painonpudotus ryhmä? Kävin juuri superdieetin läpi, kiinteydyin vaan =) Olen 163/62.5.

    VastaaPoista