(Tästä olen kirjoittanut paljon, mutta tämän päivän kirjoitukseen minut innoitti loistava kirja, josta saattaa olla sinullekin iloa!!!!! Linkki löytyy alempaa!!!)
Moni kokee terveelliset valinnat "rangaistuksena". Kokee, että hyvien valintojen IHANUUDEN sijasta terveellisesti ja herkullisesti syöminen onkin LUOPUMISTA.
Osalle annoskokojen pienuus on LOUKKAUS. Kasvisten määrä IHAN LIIKAA. Ateriartymi VOUHOTUSTA ja ravintotiheyden miettiminen sitä, että " VARPILLA TULEE LIIKAA PROTEIINIA".
Osa haaveilee lakkaamatta imelistä hutuista. Kärsien kituuttaa "pakkodieeteillä". Osa miettii jo valmiiksi taipuneena, että: "En mä voi alottaa mitään kuuria, ku ei se onnistu kuitenkaan."
Silloin homma ei voi toimia.
Silloin kannattaa miettiä ja lennättää päähänsä kysymyksiä.
- Olenko minä tyytyväinen tämän hetken ateriointiini?
- Saanko kehooni ruoasta sen, mitä uskon tarvitsevani?
- Mistä OIKEASTI HAAVEILEN, kun kuola valuen tuijotan kahvilan kuorrutettua kermamunkkia?
- Mihin haluun ja tarpeeseen ostan toistuvasti irtokarkkipussin, vaikka tiedän jo valmiiksi, että se ei tee keholleni hyvää oloa edes ensimmäisen makeisen liiskautuessa kitalakeen. Saatika sen jälkeen, kun verensokeri on tapissaan ja pussin pohja rapisee tyhjyyttään.
- Olenko minä tyytyväinen jaksamiseeni?
- Onko minulla jatkuvaa allergiselta vaikuttavaa nuhaa, vaikka siitepölykausi on jo ohi?
- Onko minulla jatkuvasti päänsärkyä?
- Olenko minä aina vaan hieman väsynyt ja elähtänyt?
- Voisiko mahdollisesti kehonkoostumuksella ja ruokavalinnoillani olla tekemistä terveyteni kanssa? Kroonisten nivelkipujen, vatsa- ja suolistovaivojen, tukkoisuuden, aineenvaihdunnan jymähtyneisyyden?
- Olisiko mahdollista, että pikkuvaivat joita tunnen, voisivat poistua hyvällä ruokavaliolla?
- Voisiko ruokailusta tulla ilon ja riemun, estetiikan ja nautinnon sekä hyvän mielen ja vahvan itsetuntemuksen kohottaja ja alkuvoima?
- Voinko suhtautua ruokaan rakkaudella ja huomata, että kehoni kiittää ja ulkomuotoni muokkautuu sen mukana juuri sellaiseksi, mitä sisällä tunnen olevani?
Näitä asioita voi mietiskellä. Ja paljon muitakin. Nostaa esiin omat ongelmakohdat tai ajatukset. Jos toistuvasti on koittanut temppuilla painonsa kanssa, mutta ei vaan tunnu tulevan tulosta kiloissa, kehonkoostumuksessa tai ruokailutavoissa/rytmissä/valinnoissa.
Silloin painostus ja tiiviit päätökset ovat huutoa tuuleen. Tilalle voi koittaa kysymyksiä ilman vastauksia!!!!!! Kuten aiemmin olen kirjoittanut, on meille tyypillistä lähteä lokeroimaan, säätämään, kirjaamaan, luetteloimaan , ohjelmoimaan, päättämään, touhuamaan, järjestämään... Mutta jos se ei kerran toimi, niin silloin kannattaa kokeilla HILJAISTA KUUNTELEMISTA JA KYSYMYSTEN ESITTÄMISTÄ ILMAN VASTAUKSIA.
Kun heittelee kysymyksiä välillä itselleen. "Miksi minä oikeasti syön irtokarkkeja, vaikka en pidä sitä kovin arvokkaana ja tärkeänä asiana. Syön, vaikka luetteloin sen pikemminkin paheeksi, kuin hyveeksi?"
Ja sitten...ANTAA AJATUKSEN VAIN OLLA!!! Ja haihtua pois!!! Ilman vastausta tai päätelmiä tai järjestelyä!!!!Antaa kysymyksen tehdä tehtävänsä. On hyvä nostaa esiin asioita, jotka eivät ehkä olekaan "ylpeydenaiheita" ja hyviä valintoja. Jotenkin itselle sen verran vähäpätöisiä, ettei oikein viitsi paneutua niihin. "Ei kai nyt joku karkkipussi/ruokarytmi/ ateriatiheys oo kovin merkittävä asia?" Vähättely ja "rentous" on hyvä, jos olet tyytyväinen. Jos koet tyytymättömyyttä tai tunnet tarvitsevasi jotain. Silloin kannattaa hetkeksi pysähtyä omien toimintatapojensa ääreen ja kysellä.
Kysymys siitä, miksi teen keholle niitä vähäpätöisiä valintoja, jos asia ei ole mielestäni arvokas ja kohdallaan.
Pikkuhiljaa vastaukset nousevat elämään...jopa suoraan sisällöksi. Ne alkavat elää asioita toteen järjestelmällisesti tulos mielessään. Ei ehkä niin, että et valitsisi sitä karkkipussia hyllystä jatkossakin, mutta JOTENKIN. Ehkä niin, että kiinnostut lukemaan terveyteen liittyvää lehteä, kirjaa, blogia. Ehkä niin, että karkkipussin seuraksi otat kaupasta kuivattua mustikkaa ja pähkinöitä. Ehkä niin, että välipalaksi aiottu irtokarkki-kimara vaihtuu hedelmäksi.
Ehkä niin, että se tapahtuu pari kertaa peräjälkeen ja alkaa tuntua ja maistua niin hyvälle, että karkki ei vain enää houkuta. Ehkä määrität huomaamattasi karkkipäivän...jota et jaksa käyttää, koska hedelmärahka on paljon parempaa, eikä karkki jotenkin enää vaan mahdu ruokalistalle. Kun kysymyksiä esittää ja asiat alkavat kiinnostaa ITSEN KAUTTA, eikä ulkoa ohjautuvasti, niin sitä huomaamattaan kohdistaa kiinnostustaan näihin asioihin. Huomaa lukevansa tietoa, hankkivansa asiaa auttavia välineitä, ruoka-aineita, hakeutuvansa keskustelemaan , kuulostamaan luentoja......asiat etenevät "vahingossa ja itsestään." Sitä alkaa itse ohjata itseään ajatustensa suuntaan.
Jos oma ongelmasi on liian pitkät ateriavälit ja sen jälkeen kohtuuton hutun mättäminen liian suurina annoksina. Kysele siitä. Heittele kysymyksiä ilmaan itsellesi. Mutta älä vastaile!!!! Anna asioiden vain hautua ja haihtua.
Terveys ja hyvä olo. Kehon hyvä koostumus. Ne ovat ihan tarkoitettuja ihmiselle!!!!! Kenenkään ei ole tarkoitus voida huonosti. Sairaudet ja onnettomuudet voivat iskeä kenen kohdalle tahansa, mutta asiat asioina ajallaan. Etukäteen niitä on turha surra. Tai jälkikäteen niihin juurtua.
Siksi myös omaan oloon, kehonkoostumukseen ja ruokailuun on hyvä pysähtyä, jos jokin näistä tai kaikki tuottavat sinulle päänvaivaa tai harmitusta. Meillä on oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin voida hyvin. Hyväksyvästi helliä mieltä ja kehoa.
Toinen ihminen ei voi tuoda hyvää oloa. Avaimet hyvinvointiin ja omiin ongelmakohtiin on meillä jokaisella itsellämme. Toinen voi innostaa, herättää, tsempata tai antaa jonkin kivan vinkin korvan taakse hautumaan.
Mutta se on hyvä tietää, että JOKAINEN ITSE PYSTYY tekemään muutokset elämässään. Ja pystyy tekemään ne helposti. Kun on oikea aika ja tunne. Kun on halua. Kun lempeästi ohjaa itsensä oikeille poluille. Silloin mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Helposti.
Vaikka kehonkoostumus ja ruokatavat olisivat olleet koko elämän ajan ihan päin mäntyä ja väärällään. Ne voi muuttaa. Vaivattomasti!!! Ajatuksia herättelemällä. Kehonkoostumus ja ruokatavat voivat muuttua täysin. Oman elämän hallinta ruokailun ja kehon osalta tuo mukanaan myös paljon muita hyviä asioita. Itselle ja ympäristölle.
Jos olet kokeillut kaikki mahdolliset ja mahdottomat dieetit, etkä ole saanut pysyvää muutosta aikaan kehossasi ja mielessäsi. Suosittelen todella, todella lämpimästi lääketieteen tohtori Jan Chozen Baysin kirjaa: Tietoinen syöminen!!!!
Onhan se taas sitä:
"PLAA-PLAA-HUTTUA!! Kaikenmaailman mielikuvaharjoituksia ja ajattelemisen aihetta...Tiietäänhän myö nyt tuo, että ruokaa syödessä tulisi huomioida se, mitä suuhun laitetaan ja pysähtyä ja purra ja laskea haarukkaakin välillä ja nähdä ateria ja kukatkin pöydällä!!!!!!"
Että haistaisi tuoksun, näkisi värit ja mehukkuuden, tuntisi suutuntuman ja haarukkatuntuman, kuulisi rapeuden tai maiskahtavuuden...
Käyttäisi kaikkia viittä aistia syödessään.
Se, mitä ei huomioi..SITÄ EI OIKEASTAAN OLE OLEMASSA.
Jos syöt hutkien ruokasi tai mätät kiireessä(tai elokuvaan keskittyessä) pussin sipsejä.
Ilman, että huomaat suolahippuset pinnalla, näet kaarevan muodon ja keltaisen pinnan, haistat grillimausteen, kuulet rasahtavuuden ja tunnet ohuen lastun kielellä.
Niin silloin olet syönyt: Ei mitään.
Silti kehoon on kertynyt isosti kaikkea. Eikä välttämättä kovin positiivista. Mitä siitä saa itselleen, hutkien syödystä sipsipussillisesta? "Se mitä ei huomioi, sitä ei oikeastaan ole olemassa..." Eli ei siitä saa mitään!!!
Ja siksi tuntuukin, että on jano, nälkä, tylsää, puristavaa, turpeaa, rasvaista ja tukalaa. Koska tuli tungettua kehoonsa huomioimatta iso määrä EI MITÄÄN. Mikään tarve ei täyttynyt. Kehon, eikä mielen.
Turhaan ei sanota, että "Ensi puraisu on paras". Sen ensi puraisun voi kokea joka puraisulla, jos hieman keskittyy arvostamaan ja nauttimaan. On ruokailutilanteessa läsnä. Mieli ja keho saadaan ravittua kuuntelemalla ja keskittymällä ateriaan.
Sama pätee myös ihmisiin tai elämään yleensä. Jos olet läsnä ja kuuntelet, kun ystäväsi, lapsesi tai puolisosi tulee kysymään sinulta jotain, saatte molemmat siitä paljon, vaikkei varsinaiseen kysymykseen löytyisikään heti vastausta. <3 Mutta jos notkut hajamielisenä tietokoneen ääressä tai lehteen syventyneenä samassa tilanteessa, etkä vaivaudu oikeasti kuuntelemaan ja olemaan kysyjälle läsnä, kokee sekä kysyjä, että lopulta myös sinä itse, että "SE MIHIN EI KESKITY, SITÄ EI OIKEASTAAN OLE OLEMASSA."
En haluaisi antaa sellaista vaikutelmaa koskaan lapselleni tai saada sellaista viestiä myöskään itselleni:"Sinua ei oikeastaan ole olemassa."
Läsnäolo ja kuuntelu on tärkeää. Itsen ja toisten. Siksi siis vielä kerran: TIETOINEN SYÖMINEN, Jan Chozen Bays. Ihania harjoituksia, hyviä ajatuksia ja kirjan lisäksi vielä LOISTAVA CD-ohjattuihin harjoituksiin!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti