keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Mä en voi mun huttuhimolle mitään!!!!

1.Onko joskus käynyt niin, että huttuhimo valtaa mielen ja kielen, eikä sitä vastaan voi taistella?
Huttua menee suuhun kourakaupalla ja sama jatkuu seuraavana päivänä. Tai ehkä niin, että olet tottunut ottamaan ruuan jälkeen aina siivun pullaa tai suklaata. Vai otatko sopivan annoksen järkevää ruokaa, mutta sitten otatkin lisää. Liikaa.

Turhaa energiaa kroppaan joka päivä, mutta ei mitään ravinteita.

Joku suklaapatukka kuuluu päivään luonnollisena osana, eikä siitä vaan PYSTY pääsemään eroon. Tai pasta-annos kasvaa jännittäviin mittasuhteisiin lautasellasi, vaikka kuinka ymmärrät, että se on täysin ravintoarvotonta vehnäjauhomössöä.



2. Osa sanoo, että "Syön liian vähän, siksi paino ei putoa."


Näihin kahteen asiaan käännetään katse vähän tarkemmin.

ASIA NRO.1
Sinusta tuntuu, että syöt karkkia liikaa. Tai otat leivonnaisen, vaikka et haluaisi.."MUTTA KU SITÄ EI VAAN PYSTY VÄLTTÄMÄÄN!"  Olet jotenkin pattitilanteessa turhien huttujen kanssa, mutta et pysty tekemään asialle mitään. Hutun syönti yltyy vaan.

Jos olet tyytymätön ruokailuusi hutun syönnin osalta, siihen on olemassa yksinkertainen ja helppo korjauskeino.

Meidän tulee muistaa, että sokeria verrataan monissakin tutkimuksissa koukuttavuudeltaan heroiiniin ja kokaiiniin..  Joten asia ei ole mikään kevyt pikkujuttu, vaan syy tarttua asiaan vahvasti ja jämäkästi.


Ensimmäinen asia turhien ja ylimääräisten huttujen välttämisessä on se, että:
  •  Päivässä syödään riittävästi aterioita ja ne on koostettu ravitsevista aineksista. Kun erittäin, erittäin runsaasti monipuolisia kasviksia löytyy vähintään puoli lautasellista ja lisäksi sopiva kourallinen proteiinia ja treenin jälkeen myös hiilihydraattia, niin ollaan jo varmistettu keholle hyvinvoinnin osaset.
Rasvat, hivenaineet, kivennäiset, vitamiinit, proteiinit ja hiilihydraatit syötynä sopivassa määrin turvaavat aivoille ja verenkierrolle tiedon, joka kertoo, ettei huttua tarvita.
  • Kropan lisäksi meidän täytyy vielä käännyttää mieli uskomaan se, ettei karkkia, pullaa, pastaa, leipää, keksiä, sipsiä, jäätelöä, siideriä, kastikkeita, eineksiä  tai muuta turhaa soosia täydy vetää ylimääräisenä, vaikka mieli huutelisi huttua kuinka.
Miten se muka onnistuu? "Minä en jaksa väsätä mitään erikoisleivonnaisia tai terveysherkkuja....Minä sorrun sitten aina huttuun."
 
 
 
Siihen on helppo keino. Erikoisia terveysherkkuja ei tarvita. Helppo keino välttää ylimääräistä huttua on yksi lause itselle: SUU KIINNI.
Meistä useimmat ovat törmänneet joskus kauppareissullaan ilmiöön, jossa hyllyjen välistä kuuluu: "Kulta rakas, ei saa koskea. Kulta rakas, älä roiku niissä hyllyissä. Kulta rakas, tule alas sieltä kattolampusta.."
Ja tiedämme, että kliimaksina tähän touhuun, punaisena karjuva kulta rakas saa hyppimisen, koskemisen ja kattolamppukeinumisen  palkkioksi kasan karkkia...
 
Koska jaksaa pitää siitä meteliä. Jaksaa vaatimalla vaatia. Ja koska vanhempi ei uskalla pistää rajoja sille, joka niitä rajoja on siinä hakemassa.
 
 
 
Vielä tässä voi hymähdellä melkein huvittuneena tai vähintään hieman ylimielisesti..."Semmosta se on joillain, tiiän kyllä." ....kunnes katse kääntyy itseen. MINÄ OLEN SE KULTA RAKAS.
Aikuisen kuoressa, mutta uhmaikäisen, huonosti kasvatetun lapsen käytöksellä varustettuna.
Ei ehkä niin, että enää näin keski-ikäisenä viitsisi roikkua kattolampuissa ja huutaa toppapuvussa selällään kaupan lattialla karkkia...mutta eipä paljon puutukaan.
Kun hyväksyy sen, että omassa mielessä hutun himo on juurikin tuota uhmaikäisen, kasvattamattoman ja rajattoman lapsen huutelua, voi sille asialle tehdä jotain. Paljonkin.
Kun tunnustaa sen, että oma mieli huutaa ruuan jälkeen tai karkkihyllyllä, sämpyläuunin tuoksuissa tai pastakattilan äärellä: "Mä haluun !!!!! Muutkin saa!! Ihan varmaan kaikki muut syö jotain herkkua tässä kohtaa! Mä ainakin haluun. Ihan tyhmää jos en muka saa. Ku mun PITÄÄ SAADA!"
Siinä oma sisäinen kulta-rakas hakee RAJOJA. Niitä sille tulee antaa.
 
 
Jos sinä tässä kohtaa alat "frendivanhemmaksi" , niin tietysti kaivat tuolle mekkalaa pitävälle sisäiselle lapselle esiin suklaata. Ja tietysti otat pastaa. Tietysti paahdat leipää tai otat tuoretta sämpylää ihan liikaa. Tottakai ostat karkkia ja ilman muuta haet jäätelöä. Koska "Mä en vaan pysty ohittamaan tätä huttuhimoa." Eikä pettymyksen tunnetta halua tuottaa tälle sisäiselle lapselle. Tottahan sen täytyy saada huttunsa! Samalla vahvistat sokeririippuvuutta ja uhmaikäisen rajatonta käyttäytymistä.


Tähän on vaihtoehto. Sanot itsellesi: "Suu kiinni. Sinä et tarvitse enää yhtään mitään." Voi olla, että joudut käyttämään joskus vähän karkeampaakin kieltä: "TURPA KIINNI!"- voi toimia parhaiten.
Kun syöt 5-6 kunnollista ateriaa päivässä, sinun on helppo pitää aterioiden välissä suu tyhjänä ruuasta tai hutusta. Napostelusta. Sano itsellesi: "Sinä et tarvitse mitään nyt!"

Se on rajoja. Rakkautta ja rajoja. Ihan sama, kuin lasten kasvatuksessa. Tai lemmikin. On oltava johdonmukainen. Jos sisäinen lapsi vaatii "heroiinikokaiini" koukussaan huttuhiilareita, niin aikuisen roolina on kieltää. Liika on liikaa. Sinun velvollisuus on välittää itsestäsi niin paljon, että kiellät itseäsi. SUU KIINNI.

 Terveys, ylipainon välttäminen,  jaksaminen, insuliinimyrskyn karttaminen , hampaiden kunto jne.
On paljon järkeviä perusteita, miksi liiallinen hutun syönti kannattaa itseltään selkein sanoin kieltää. Toki sama pätee ylipäätään liialliseen syömiseen. Herkullisia ja rakentavia aterioitakaan ei saa syödä niin, että  pahoinpitelee omaa kehoaan. Jos tyrkkää suuhunsa rakentavaa ja järkevää ruokaa yli kourallisen / ateria, vatsalaukkua venyttäen, ei se ole enää aikuisen touhua. Se on sisäisen lapsen hyvittelyä, hupisyöntiä, ajankulutusta ja itsensä kohtelua väkivalloin.


Jos kultarakas-lässytys(toive, että jos mä huomenna sitten pystyn hillitsemään itseäni)  itseen ei tehoa (eihän se tehoa keneenkään), niin selkeä: Suu kiinni ja kitkemään. Suu kiinni ja haravoimaan. Suu kiinni ja lukemaan. Suu kiinni ja töihin. Suu kiinni ja nukkumaan. Suu kiinni ja vessaa pesemään. Suu kiinni ja koiran kanssa lenkille. Suu kiinni ja kutomaan. Suu kiinni ja ristikon ääreen Jne.
SUU KIINNI.  Sillä se on hoidettu.  Itselle täytyy uskaltaa sanoa suorat sanat ja hyväksyä se, että siihen voi nousta mielessä kovakin vastustus.

Ihan samat jutut täytyy ehkä käydä itsensä kanssa läpi, mitkä onnistuu luonnostaan lapsen kanssa.

"Tunteille on annettava lupa. Voi lohduttaa, mutta periksi ei pidä antaa.
Kielloilla vanhemmat suojelevat lastaan, kun tämä ei siihen itse vielä pysty.
 Kiukun tunteita ja riitelyä tulisi kuitenkin sietää."

Mutta jos olet "uppoutunut ja luovuttanut" hutun edessä. Jos koet, ettei ruokailu ole yhtään hanskassa, kannattaa muistaa, että SINÄ PYSTYT. Otat vaan ateriarytmin haltuun, annoskoot tarkkailuun ja syöt kasviksia reilusti 6 krt. päivässä. Monipuolisesti. Ja juot vettä.

Huttuhimon kohdalla suhtaudut itseesi, kuin lapseen ja kasvatat itseäsi selkeäsanaisesti ja jämptisti. "SUU KIINNI. ET TARVITSE MITÄÄN NYT."
Äläkä anna periksi. Älä keksi ovelia verukkeita ja kiertoteitä.(sisäinen lapsi on näissä nero. Keksii kyllä monenmoista syytä ja konstia saada huttunsa)  Ole johdonmukainen ja jämpti.


Toinen asia oli se, mitä usein kuulee puhuttavan: "Syön liian vähän ja siksi lihon."

Se on hyvin totuudenmukainen lause monen kohdalla.  Määrällisesti syödään liian vähän, mutta kaikki se mitä syödään, on ravintoarvoltaan onnetonta soosia ja kalorimäärältään hyvin turpeaa ja pönäkkää tavaraa.

Jos aamulla juodaan kahvi ja päivä paastoillaan kourallisella karkkia. Illalla vedellään pizza..tai puolikas ruislimppu juustolla....Silloin keho ei ole saanut rakennusaineikseen(proteiini) oikeastaan yhtään mitään. Eikä edes järkevää polttoainetta( korkeaoktaaninen hiilihydraatti) , toimiakseen. Mutta kaloreita on kertynyt todella reilusti.  Muutama suupala surkeita tuotteita tuo kaloreita kehoon yllinkyllin. Niin paljon, että ne kertyvät pehmikkeeksi ympärysmittaan.

Moni tekee tuon saman siiderillä, viinillä tai oluella. Pullo-pari tai jopa joku loota kuuluu viikottaiseen ruokavalioon. Aivot on matkalla kohti aivovauriota ja hormoonitoiminta sekoilee niin, että kohtuu nuori mies alkaa keholtaan muistuttaa pehmeää, iäkästä naista...ja kohtuu nuori nainen alkaa muistuttaa äijää.
 Syöty on kyllä vähän. Liian vähän. Ja lihomisen lisäksi tämä liian vähäinen syöminen(ja liian runsas juominen)  vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan ongelmallisesti.


No mitä tälle asialle voi tehdä. Ensinnäkin täytyy lisätä aterioita päivään. Ne 5-6 KUNNOLLISTA ateriaa/vrk.
Ja nämä ateriat tulee koota siten, että rakennetta riittää ja lautanen on täynnä. Eri värisiä, eri tavalla valmistettuja, kypsiä ja tuoreita kasviksia kukkupäinen kasa lautasella.  Siihen rinnalle proteiinia(kalaa, kanaa, lihaa, munaa, raejuustoa jne.) kourallinen. Kasviksista tulee rakentavia hiilihydraatteja, mutta ahkera arkiaktivisti tai treenaava henkilö lisää aterioilleen myös kourallisen muuta kuin kasvisten hiilihydraattia.
 
Näillä vinkeillä tuo liian vähäisen syömisen ongelma on ratkaistu. Enää et syö liian vähän.
-Ja nyt laihdut!
 
Kasvikset ovat suuren suurta herkkua. Niiden maku tuo jokaiseen ateriaan juhlan tunnun.
Sitä on vähän vaikea myöntää, mutta proteiinit(liha, kala, kana, muna..)  ja hiilihydraatit(viljat, pastat, peruna, maitosokerit...)  ovat melko mautonta massaa.
Maustaen toki erittäin suussasulavia.
 
 
Mutta kasviksissa on yleensä jo itsessään paljon makua!(puolukka, sipuli, fenkoli, varsiselleri, punajuuri, porkkana, piparjuuri jne.)  Siksi askel kasvisten monipuoliseen ja hyvin runsaaseen käyttöön kannattaa ottaa.
 
                   (Hietamalla, kesken Zumban tuli taivaalle elämänsuuruiset terveiset)
 
Tämän tekstin alussa nostettiin esiin kaksi yleistä ongelmaa:
1.En pysty kieltäytymään hutuista
2.Syön liian vähän
 
 Tähän vielä ratkaisut lyhyesti:
  1. Ole jämäkkä kasvattaja sisäiselle uhmaikäisellesi huttuhimossa: TURPA KIINNI! Suuhun ei tarvitse olla työntämässä kokoajaan jotain. Ateriat 5-6 krt./vrk. SE RIITTÄÄ! Älä napostele aterian jälkeen/ateriaväleillä.
  2. Syö 5-6 krt. päivässä hyvin koottu, RUNSAASTI KASVIKSIA sisältävä ateria: Täytä lautanen kasviksilla ja lisää kourallinen proteiinia. Treenin jälkeiseen ateriaan kannattaa lisätä vielä  kourallinen hiilihydraattia.




4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä huippua luettavaa :) Itsellä tuo suu on ollut auki jo liian pitkään...ja tulokset näkyy kyllä kehossa. Mä häviän aina noille herkuille mutta tämä on otettava käyttöön.
    Kiitos :)

    VastaaPoista
  2. Helmis!! :D

    Et ole varmasti ainoa!!!
    Mutta sinä et häviä aina noille herkuille!!!!!!!! Joskus niille voi hävitä ja joskus ne voi ottaa ylivallan, MUTTA se ei ole loppuiän koetinkivi ja "epäonnistuminen" vaan OPPIMISEN PAIKKA!!!


    Sillon, ku sujuu hyvin ja sisäinen lapsi pysyy helposti kurissa, on hyvä fiilis ja homma toimii. Jos tulee kompastuminen ja hutut alkaa ottaa valtaa, niin SITTEN TAAS UUSI STARTTI JA HOMMA RUOTUUN.

    Se on vaan opettelemista sitä kohti, että lopulta on ihan selkärangassa ne sopivat valinnat. Homma hoituukin helposti. Ruokailut tuntuu itsestään selvältä ja nautinnolta. Eikä taistelulta huttuja vastaan.

    Taas kerran se kielen oppimisen vertaus. Ei se espanjan kielikään ala ekan oppitunnin tai ekan lomamatkan tai edes ekan opiskeluvuoden jälkeen luistaa virheettömän täydellisesti. Jotain sitä oppii ja välillä tekee virheitä, mutta ylläpitäen ja käyttäen asiat alkavat siirtyä selkärankaan!!!!

    VastaaPoista
  3. Nyt sain pontta. Taas sinulta Petra. Käsi ei kurotakkaan kaappiin ottamaan jotain syömistä vaan laitan suun kiinni ja lähden lenkille! Hutut olkoot kaapissa!

    VastaaPoista