lauantai 3. tammikuuta 2015

Elä hyvien ja suloisten asioiden keskellä aina!

Hassua, miten oikealla hetkellä samoihin asioihin saa perehtyä omasta tarpeesta ja sitten vielä työnkin puolesta, toisten ihmisten kysymyksien vuoksi/tarpeesta!  Universumi , luonto tai mikä se sana kenellekin on, järjestää näköjään senkin niin ihanasti. Tänään ja eilen olen käynyt tätä samaa asiaa itseni ja neljän ystäväni kanssa läpi.  Siksi ajattelin kirjoittaa siitä tähän blogiin, jos meitä on enemmänkin, joille asia on ajankohtainen.


Painonhallinnassa on parasta sama, mikä elämässäkin:  Hyvät, suloiset, innostavat, piristävät, rauhoittavat, tasapainoiset, ihanat, veikeät ja monet muut herkulliset asiat. Se, kun saa elää hyvien asioiden keskiössä. Itsestään vastuullisena ja nauttien.

On valinta jäädä mytistelemään marttyyrin viitan uumeniin ja selitellä huonoa oloaan "Huonolla tuurillaan, surkealla säällä, ihmissuhteilla, puolisolla, vaikealla rahatilanteella, raskaalla työllä, sillä että "mä ajattelen aina vaan toisia, en koskaan itseäni" .

Tuo lause saa muuten heti niskakarvani nousemaan pystyyn. Marttyyrimpaa ajattelumaailmaa ei enää paljon voi löytää. Ihminen, joka tilittää  sitä, miten ajattelee muita ja unohtaa itsensä. Tilanne on oman erinomaisuuden jalustalle nostamista. Yleensä tämä "auttaja" tyrkyttää ja puuttuu, vaikkei apua tarvita.  Hän ei luota toisiin ja häärää itse asioita , mitkä eivät hänelle kuulu tai mitä hän vähintäänkin enemmän sotkee kuin helpottaa. Ainakin asenteellaan.
Jos hän osaisi kieltäytyä ja keskittyä vaikka oman itsensä hoitoon, jäisi myös toisille vapaus valita oma tapa toimia ja hoitaa asioita. Tyrkytys poistuisi ja tasapaino saapuisi jokaisen elämään.

 Ehkä tästä myöhemmin lisää, mutta mielestäni ihminen, joka ei osaa sanoa "EI!" - on EPÄREHELLINEN.  Kun ihminen on vahvasti preesensissään ja osaa sanoa EI, on hänen kanssaan helppo tulla toimeen. Tietää saavansa REHELLISEN vastauksen ja apuakin silloin, kun  on OIKEASTI HALU auttaa.  Marttyyrihan auttaa, vaikkei haluaisikaan. Samalla hän vie mahdollisuuden sellaiselta henkilöltä, joka olisi auttamassa kovalla halulla.

En eilen, enkä tänään  törmännyt marttyyreihin, vaan ihaniin ystäviin, joilla jokaisella oli tavoitteena toimia omassa olossaan ja elämässään niin, että olisi tasapainoinen ja hyvä olo. Että asiat onnistuisivat ja tuntuisivat itselle ominaiselta. Kotoisalta ja helpolta. Aidolta.
 Ystäviin, joilla oli nimenomaan vahva halu olla VASTUUSSA ITSESTÄÄN ja olostaan.  Ei jäädä roikkumaan ja valittelemaan ja marmattamaan, vaan tarttua toimeen ja nauttia tästä elämästä.



Elämän voi elää ihanasti tai sitten jotenkin toisella tavalla. Ihanasti ja suloisten asioiden keskellä se vaan on niin mahtavaa.  Ja miten tämän elämänsä sitten voi elää suloisten asioiden keskellä?

Ei ainakaan niin, että luettelee joka välissä sitä, miten paljon nyt on sairastettu ja miten paljon vastoinkäymisiä pukkaa ojista ja viemäreistä. Miten kaikki vaan on väärin ja vaikeaa.
Asioista voi kyllä etsiä puolia. Luetella, kirjata, analysoida ja laskea.
Jos katsoo sitä auringon puolta, mikä on IHAN JOKA ASIASSA, niin kyllä se paremmalle maistuu.

 En muista, kuka sen oivasti ilmaisi, mutta jotenkin niin se meni, että "Minulle OLIS VOINU SATTUA vaikka mitä kauheaa, mutta ei ne vaan toteutunut."  Eli epäonnen ja surujen kohtaamattomuudestakin  voi olla harmissaan, kun oikein lähtee jalostamaan tyytymättömyydestä korkeinta taidetta.

Mutta jos et halua jalostaa tyytymättömyydestä parahinta sinfoniaa, niin jalosta sitten sitä auringon puolta. Vastuuta omasta onnesta.

Siihen on hyviä keinoja maailma pullollaan ja yksi tärkeä on haaveet ja toiveet. Ihanat ja tärkeät haaveet ja toiveet. Kun niitä pyörittelee päässään aktiivisesti, ni paistaa aina. (Jos pyörittelee synkkyyksiä, ni sataa kaatamalla..-Aina.) Meillä on onneksi vapaus valita meidän AJATUKSET. Ja muuta tärkeää meillä ei oikeastaan olekaan.  Ajatukset ja vapaus. Iso pääoma ihmiselle.
"No sinä se et tiiä surusta yhtään mitään, ku tuommosta väität."  No tiedän tai en.  Mutta saahan sitä tietenkin elää kyynisenä ja tyytymättömänä, jos tahtoo.

En ole mikään megalomaaninen hurahtaja ja melko lailla lapsuuden uskokin on Vinkki-lehden -lippua myöten viety, mutta hyvyyteen minä kyllä uskon. Olkoon sen nimi universumi tai luonto, kaikkeus tai vaikka raivaussaha...mikä ikinä se sitten kullekin onkaan.

Tässä minusta herkulliset työkalut paisteen puolelta ajatteluun. Hyvän kasvattamiseen omassa elämässä:

1. PYYDÄ!! -vetovoiman laki!

2. ASETA TAVOITE

Nuihin kun keskittyy, ni jo alkaa olla mallillaan.

5 kommenttia:

  1. Hienojen blogikirjoitusten joukossa tämä aihe on kyllä yksi sykähdyttävimmistä. Sellainen, joka ensin saa aikaan reaktion, jossa jokaiseen lauseeseen tekee mieli jatkaa, mutta kun…Saa aikaan puolustusreaktion ja jopa tunteen, että pah noinkohan. Minä kyllä usko tuommoisia ja laitan koneen kiinni.

    Kun vähän käy tuolla äärettömän kauniissa luonnossa talsimassa ja kuuntelemassa pakkasen paukkumista, niin voi taas uudelleen pohtia tuota tekstiä ja miettiä, mikä siinä saa aikaan niin voimakkaan reaktion. Ei kai…Olisiko vähän niinkuin sieltä löytäisi palasen itseään. En usko. Laitan koneen kiinni.

    Ja sitten kun sen tekstin aukaisee kolmannen kerran niin tajuaa, että hitsi tuo on niin totta. Että luottaa siihen, että jokaisen elämä kantaa ja on käytettävissä silloin kun on tarve, mutta ei tyrkytä tai ole tietävinään toisen elämästä. Toimia kuitenkin niin, että lähimmäinen tietää, että on aina käytettävissä. Mutta nämä tekstit on ihan parhautta, joissa joutuu todella miettimään omia ajatuksiaan syvimpiä sisuksia myöden. Kyseenalaistamaan niitä ja miettimään omaa toimintaansa.

    Marttyyrit on oma ryhmänsä, mutta varmasti osalle ihmisistä on vaikea sanoa EI sen takia, että hakee sillä hyväksyntää. Kuvittelee, että ihminen jotenkin tekojensa kautta tulisi täydeksi ja rakastettavaksi. Ei muista sitä, että ihminen voi tehdä täydellisiä tekoja. Voi treenata kuulaa täydellisellä tekniikalla tai hankkia täydellisen kropan. Mutta IHMISINÄ, ystävinä, puolisoina, sisaruksina, äiteinä, lapsina ja vanhempina olemme AINA epätäydellisiä, haavoittuvia ja keskeneräisiä. Ja se on ok, sen kuuluu mennä niin. Ja silti meitä rakastetaan ja meidän hyväksytään sellaisena kuin olemme. Omina ihanina itsenämme, ilman tekoja. Silloin voi rehellisestä sanoa EI. Tänään en jaksa tulla, mutta silti tiedän, että tuo toinen minut hyväksyy, vaikken nyt hänen pyyntöön vastaakaan. Ja sen asian oivaltamiseen tarvitaan niitä ihmisiä, ystäviä, puolisoita, joihin voi täysillä luottaa ja jotka rakastaa ehdoitta. Koska rehellisyys on yksi hienoimmista piirteistä, mitä ihmisellä voi olla. Paras ja kunnioitettavin kaikista. Eikä se millään lailla ole sama asia, kuin olla tyly. Että kyllä, jos ei osaa sanoa EI-on samalla epärehellinen, vähintään itselleen.

    Ja lopuksi. Vapaus valita ajatukset- voiko sitä hienommin sanoa!

    VastaaPoista
  2. Oi!!! Vuorostani minä jään sisäistämään nyt!! Kiitos! !!!! :)

    VastaaPoista
  3. �� Vastavuoroista asioiden sisäistämistä. Ja pienet kirjoitusvirheet kielii vain kirjoittamisen palosta, jonka tuo postaus synnytti!

    VastaaPoista
  4. Voi kun oli taas hyvä kirjoitus♥♥ ei mitään lisättävää.

    VastaaPoista





















  5. On vain yksi elämä ja yksi minä hyväksyn se,mutta kenelle minä olen tärkein niin se on taas aivan toinen juttu.Täytyy tietää miksi me täällä ollaan ja mitä varten.






    VastaaPoista