Kun näkee hieman vaivaa, se palkitsee mukavasti!

"Missä on jatkot"-ryhmän naiset tekevät hyviä valintoja jo rutiinilla. Tammikuun lopulla aloitettiin Sporttisen muodonmuutoksen merkeissä ja jatkot starttasivat toukokuussa. Mielenkiinto säilyy, koska aina tuntuu löytyvän uutta ja ihanaa. Oivalluksia ja huomioita.  Itsestä, resepteistä, kropan toiminnasta ja omista ajatuksista. Kuvat tässä  tekstissä ovat Jatkoilla viihtyvien naisten vartaloista ja lautasilta.

Miksi rasvakudos kertyy patjaksi vartaloon niin helposti? Miten sen patjan voisi sulattaa kaikkein vaivattomimmin?.... Vai sittenkin  mielenkiintoisesti?

Itse ajattelen pussikeittodieeteistä  niin rumia asioita, ettei siitä kannata juuri kirjoittaa. Ei siksi, ettei niillä ainakin väliaikaisesti onnistuisi tekemään tulosta, vaan siksi, että ne ovat mielestäni jotenkin masentavia. Makunsa, "valmistustapansa", väriensä, tuoksujensa, rakenteensa ja vähän kaiken vuoksi.

Niiden kanssa voi varmasti saada kiloja pudotettua ja sitä kautta myös terveyttä lisättyä. Kuinka pitkäaikainen tulos on tai mitä se opettaa käyttäjälleen ? Toivottavasti oma näkemykseni on vain ennakkoluuloisen panettelua, mutta luulen, että pussikeittodieetin anti jää vähäiseksi.

Vaivattomat asiat voivat olla itsestäänselvyyksiä ja tylsiä. Vaivattomuus ei  useinkaan opeta juuri mitään. Siksi ruokailutottumusten muuttamisen ja rasvakudoksen vähentämisen ei tarvitsekaan olla vaivatonta. On mielenkiintoista ja rakentavaa pudottaa rasvakudosta siten, että näkee hieman vaivaa asian eteen. Sekä keittiössä, liikunnan parissa, että varsinkin oman pään sisällä.

Kun alkaa kiinnostua omasta terveydestään ja rasvakudoksen vähentämisestä kehossaan, on hyvä hetki tarttua mielenkiintoiseen projektiin kokonaisvaltaisesti. Ottaa vastaan sen haasteet ja kulkea askel askeleelta kohti tuloksia ja parempaa terveyttä. Omaa silmää miellyttävää ulkonäköä.

Alussa  on hyvä saada tarkat ohjeet annosten sisällöstä, ateriaväleistä, annoskoosta ja kaikesta käytännöstä. Se ei liene nykyaikana ongelma kenellekään. Tietoa terveellisesti kootusta aterioinnista on varmasti jokaisella. Mutta tarkat ohjeet, hyvä suunnittelu ja ruokapäiväkirja on ensimmäisiä asioita, mistä kannattaa huolehtia. 

                                  (Korvapuustismoothie!! Nam!   Hidasta elämää-sivustolta)
Kun perusasiat saadaan käynnistettyä hyvillä raameilla, alkaa oppiminen. Opetellaan esim. valmistamaan ruokia uudella tavalla. Ruuan valmistaminen on nopeaa ja helppoa myös terveellisen ruuan kokkaajille. Usein nopeampaa ja helpompaa, kuin "perinteisenä" pidetyn ruuan valmistaminen.

Esim. pizza munapohjalla. Vehnäjauhopohjaisen pizzan valmistamiseen tarvitaan nesteet, jauhot, mausteet, hiiva ja kohottamisineen se vie paljon aikaa. Munapohjapizzassa erotellaan keltuainen ja valkuainen ja nämä vatkataan erillisiksi vaahdoiksi, jotka yhdistetään. Sitten uuniin(200*C) n. 10 min. Nopeaa.

Makaroonilaatikko "perinteisellä tavalla" vaatii jauhelihan paistamisen lisäksi pastan keittämisen ja mahdollisten kasvisten esikypsentämisen ja tietysti munamaidon sekoittamisen.  Kun "makaroonilaatikko" tehdään kesäkurpitsasta, ei pastan esikypsennystä tai munamaitoa(muutakaan nestettä)  tarvita. Paistettu jauheliha kerrostetaan tuoreen kesäkurpitsan ja kasvisten kanssa vuokaan ja laitetaan uuniin.

Eli oppiminen tarkoittaa keittiössä uusien, herkullisten ja usein myös helppojen reseptien opettelua. Se tarkoittaa myös uusien makujen opettelua ja uuden ajattelun opettelua. Hieman vaivannäköä.

Tämä on vaihe, johon tottuu helposti. Josta alkaa nauttia ja olla ihan ylpeä. Siitä, miten luonnollisesti valitsee rakentavia juttuja kaupasta. Siitä, mitä niistä osaa valmistaa ja miten paljon ideoita kykenee käyttämään ja soveltamaan.

Eri asioita tulee  matkan varrella eteen. Tieto ei lisää tuskaa, vaan mielenkiintoa. Kutkuttava uteliaisuus myös omia käytös- ja ajatusmalleja kohtaan herää. Oppii kehon lisäksi kuuntelemaan omia tunteita ja ajatuksia. Tietyt raamit sisältävä, selkeä ruokavalio antaa aikaa ajatella. 
Kun on raamit mitä toteuttaa, eivät huono omatunto tai pettymykset ruokailujen suhteen kuluta ajatuksia. Selkeä ja innostava tavoite antaa tilaa ja aikaa asioille, joita pitää tärkeinä. Ja toisaalta raamitus vähentää haahuilua ja kuormittavia ajatuksia.

Siksi elämäntapamuutos ruokailun, järkevän liikunnan, levon ja tärkeiden asioiden suhteen kannattaa ajatella alusta asti pitkänä projektina. Matkana elämässä ja elämään.

Lyhyillä kuureilla kerkeää tehdä joskus upeitakin tuloksia ulkomuodossa, mutta pää ei välttämättä tule mukana. Käytösmallit eivät kerkeä muuttua. Uutta tulee ehkä opittua, muttei omaksuttua. Uutta tulee suoritettua hetki, mutta se ei jää käytös- tai ajatusmalliksi.
Sen huomaa pidemmissäkin projekteissa. Vanhat ajatusmallit ovat melko pinttyneinä ihmisen mielessä.

Moni ulkomuotoonsa muutosta tehnyt näkee itsensä ainakin mielikuvissaan ja ajatuksissaan edelleen "vanhoin silmin".  Vaikka peili,  kuvat ja ystävät kertovat toista, on vaikea mieltää itseään ylipainoisuuden jälkeen normaalipainoiseksi, saati urheilullisen solakaksi. Sekin on oppimisprosessi. Ajan kanssa siihen tottuu. Jos elämäntaparemontti on pitkäaikainen oppimisprosessi, eikä jokin pikakuuri, on päänkin mahdollista seurata jutussa mukana helpommin.

Parasta elämäntapamuutoksessa on pään sisäinen toiminta. Omaan itseen suhtautuminen. Hyvällä omallatunnolla nauttiminen. Epäkituuttaminen, ruokaan ilolla ja arvostuksella suhtautuminen. Värit, tuoksut, maut ja ravintoarvo. Eikä se riitä kuin alkuun. Pitkän projektin aikana oppii niin monenlaista enemmän.

 Onnistumisen elämykset, tasapainoinen tyytyväisyys ja salliva hyväksyntä. Monia iloisia ja vahvistavia tunteita nousee esiin. Pettymyksiä ja riemukkaita onnistumisia. Kompasteluja ja puhaltamista. Eteenpäin jatkamista silloin, kun on flipannut oikein urakalla. Oppii tahdonvoiman ja itsekurin eron.

Hyvä Terveys-lehti kirjoitti jossain numerossaan(en tiedä numeroa, sain ystävältäni kopion kirjeenä artikkelista) näiden erosta. Itsekuri on ankaraa ja pakottavaa, kun taas tahdonvoima on lempeää ja itsestä lähtevää varmuutta. Pystyvää vahvuutta.

Ruokaan, liikuntaan ja lepoon keskittyminen tuo oivalluksia koko elämän kirjoon. Elämäntaparemontti kannattaa siis mielestäni ottaa pitkänä projektina, nautiskellen.

  Alussa sitä on kuin ekaluokkalainen, joka katselee raamien sisällä olevia asioita ja toteuttaa annettuja kotiläksyjä ruudukoihin ja viivoille. Myöhemmin, oppimisen tuloksena alkaa soveltaa ja runsauttaa. Lisää, poistaa ja keskittyy olennaiseen. Haarukoi tärkeitä ja tarpeettomampia omiin koreihinsa.

Opintomatka omaan itseen on välillä raadollinen ja haastava. Välillä yhtä ilotulitusta ja onnistumisia. Välillä seesteisen tasapainoinen ja rullaava ja kaikkea mahdollista, mitä elämä ylipäätään meille tarjoaa.

Mutta se opintomatka kannattaa aloittaa. Se ei ole tuskaa. Se ei ole kieltäymysten, kiusausten ja kituutusten rypäs. Se on iloisen uteliasta oppimista ja vahvistava löytöretki, joka tuo terveyttä ja ulkonäköä.

 Jos joku asia painonhallinnassa ja laihduttamisessa pitäisi väkipakolla nostaa ykköseksi, niin sanoisin, että ANNOSKOKO on avainsana.

On kyse sitten karppauksesta, vhh-dieetistä, pussikeittodieetistä, valkoviinidieetistä, suklaamunadieetistä, pastadieetistä, kokonaisvaltaisesta elämäntaparemontista ja sen mukana ruokailutapojen muuttamisesta tai mistä tahansa dieetistä, niin TÄRKEIN ASIA on annoskoko.

Annoskoon ymmärtäminen on hyvin merkittävä asia.

Mitä sen tulisi olla? Tuttua juttua:

1. Kasviksia eri väreissä. Tuoreena, kypsennettynä, erikseen, sekoiteltuina, kuivattuna, paahdettuna....VÄHINTÄÄN PUOLI LAUTASELLISTA KUKKUPÄÄNÄ joka aterialla. Tämän moni vakuuttaa valmistavansa ja syövänsä joka aterialla, mutta monesti se jää haaveeksi ja toteutuu parina kurkkusiivuna lautasen reunalla. Tähän kannattaa keskittyä urakalla.

2. Proteiinia(liha, kala, muna, kana, raejuusto..jne.) kourallinen naiselle, kaksi miehelle. Tässä moni ajaa metsään. Uskoo kyllä syövänsä oikean määrän, mutta syö silti joko siivuttaen, santsaten, napostellen, kasaillen ja itseltäänkin piilotellen liian isoja annoksia.

3. Hiilihydraattia (viljat, pastat, leivät, peruna, riisi...) kourallinen naiselle, kaksi miehelle 1- 2 krt. päivässä. Tämä on myös todella helppo valehdella itselleen. Annoskoko kasvaa täysin "huomaamatta".  Ihanaa oppimista on se, kun alkaa pohdiskella rehellisyyttä, sekä sitä, mitä haluaa. Mistä voi ja haluaa luopua, mistä ei. Ja mihin ne haluamiset johtavat.

4. Rasvoja (voi, öljyt) n. 1-2 rkl.

Kaisa Jaakkola jakaa  tietämystään, kokemustaan ja ammattitaitoaan ryhmävalmennusten ja luentojen lisäksi netissä tekstein. Ja vielä ilmaiseksi.  Hänen sivuiltaan voi jokainen koota itselleen hyvän ruokavalion perusteet. Yksityiskohtaista tietoa ja taitoa. Josta voi sitten oppimisen edetessä laajentaa ja runsauttaa niin paljon, kuin  ikinä tahtoo.

Jos opiskelu kiinnostaa, opiskele ainakin itseäsi! Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan terveelliseksi ja jokainen pystyy poistamaan liiallista rasvapatjaa kehostaan!!! Tartu siihen, jos asia vaivaa sinua. Sinä onnistut kyllä. Tarvitsee vain ryhtyä.

Mä en voi mun huttuhimolle mitään!!!!

1.Onko joskus käynyt niin, että huttuhimo valtaa mielen ja kielen, eikä sitä vastaan voi taistella?
Huttua menee suuhun kourakaupalla ja sama jatkuu seuraavana päivänä. Tai ehkä niin, että olet tottunut ottamaan ruuan jälkeen aina siivun pullaa tai suklaata. Vai otatko sopivan annoksen järkevää ruokaa, mutta sitten otatkin lisää. Liikaa.

Turhaa energiaa kroppaan joka päivä, mutta ei mitään ravinteita.

Joku suklaapatukka kuuluu päivään luonnollisena osana, eikä siitä vaan PYSTY pääsemään eroon. Tai pasta-annos kasvaa jännittäviin mittasuhteisiin lautasellasi, vaikka kuinka ymmärrät, että se on täysin ravintoarvotonta vehnäjauhomössöä.

2. Osa sanoo, että "Syön liian vähän, siksi paino ei putoa."


Näihin kahteen asiaan käännetään katse vähän tarkemmin.

ASIA NRO.1
Sinusta tuntuu, että syöt karkkia liikaa. Tai otat leivonnaisen, vaikka et haluaisi.."MUTTA KU SITÄ EI VAAN PYSTY VÄLTTÄMÄÄN!"  Olet jotenkin pattitilanteessa turhien huttujen kanssa, mutta et pysty tekemään asialle mitään. Hutun syönti yltyy vaan.

Jos olet tyytymätön ruokailuusi hutun syönnin osalta, siihen on olemassa yksinkertainen ja helppo korjauskeino.

Meidän tulee muistaa, että sokeria verrataan monissakin tutkimuksissa koukuttavuudeltaan heroiiniin ja kokaiiniin..  Joten asia ei ole mikään kevyt pikkujuttu, vaan syy tarttua asiaan vahvasti ja jämäkästi.

Ensimmäinen asia turhien ja ylimääräisten huttujen välttämisessä on se, että:

•  Päivässä syödään riittävästi aterioita ja ne on koostettu ravitsevista aineksista. Kun erittäin, erittäin runsaasti monipuolisia kasviksia löytyy vähintään puoli lautasellista ja lisäksi sopiva kourallinen proteiinia ja treenin jälkeen myös hiilihydraattia, niin ollaan jo varmistettu keholle hyvinvoinnin osaset.

Rasvat, hivenaineet, kivennäiset, vitamiinit, proteiinit ja hiilihydraatit syötynä sopivassa määrin turvaavat aivoille ja verenkierrolle tiedon, joka kertoo, ettei huttua tarvita.

• Kropan lisäksi meidän täytyy vielä käännyttää mieli uskomaan se, ettei karkkia, pullaa, pastaa, leipää, keksiä, sipsiä, jäätelöä, siideriä, kastikkeita, eineksiä  tai muuta turhaa soosia täydy vetää ylimääräisenä, vaikka mieli huutelisi huttua kuinka.

Miten se muka onnistuu? "Minä en jaksa väsätä mitään erikoisleivonnaisia tai terveysherkkuja....Minä sorrun sitten aina huttuun."

 

 

 

Siihen on helppo keino. Erikoisia terveysherkkuja ei tarvita. Helppo keino välttää ylimääräistä huttua on yksi lause itselle: SUU KIINNI.

Meistä useimmat ovat törmänneet joskus kauppareissullaan ilmiöön, jossa hyllyjen välistä kuuluu: "Kulta rakas, ei saa koskea. Kulta rakas, älä roiku niissä hyllyissä. Kulta rakas, tule alas sieltä kattolampusta.."

Ja tiedämme, että kliimaksina tähän touhuun, punaisena karjuva kulta rakas saa hyppimisen, koskemisen ja kattolamppukeinumisen  palkkioksi kasan karkkia...

 

Koska jaksaa pitää siitä meteliä. Jaksaa vaatimalla vaatia. Ja koska vanhempi ei uskalla pistää rajoja sille, joka niitä rajoja on siinä hakemassa.

 

 

 

Vielä tässä voi hymähdellä melkein huvittuneena tai vähintään hieman ylimielisesti..."Semmosta se on joillain, tiiän kyllä." ....kunnes katse kääntyy itseen. MINÄ OLEN SE KULTA RAKAS.

Aikuisen kuoressa, mutta uhmaikäisen, huonosti kasvatetun lapsen käytöksellä varustettuna.

Ei ehkä niin, että enää näin keski-ikäisenä viitsisi roikkua kattolampuissa ja huutaa toppapuvussa selällään kaupan lattialla karkkia...mutta eipä paljon puutukaan.

Kun hyväksyy sen, että omassa mielessä hutun himo on juurikin tuota uhmaikäisen, kasvattamattoman ja rajattoman lapsen huutelua, voi sille asialle tehdä jotain. Paljonkin.

Kun tunnustaa sen, että oma mieli huutaa ruuan jälkeen tai karkkihyllyllä, sämpyläuunin tuoksuissa tai pastakattilan äärellä: "Mä haluun !!!!! Muutkin saa!! Ihan varmaan kaikki muut syö jotain herkkua tässä kohtaa! Mä ainakin haluun. Ihan tyhmää jos en muka saa. Ku mun PITÄÄ SAADA!"

Siinä oma sisäinen kulta-rakas hakee RAJOJA. Niitä sille tulee antaa.

 

 

Jos sinä tässä kohtaa alat "frendivanhemmaksi" , niin tietysti kaivat tuolle mekkalaa pitävälle sisäiselle lapselle esiin suklaata. Ja tietysti otat pastaa. Tietysti paahdat leipää tai otat tuoretta sämpylää ihan liikaa. Tottakai ostat karkkia ja ilman muuta haet jäätelöä. Koska "Mä en vaan pysty ohittamaan tätä huttuhimoa." Eikä pettymyksen tunnetta halua tuottaa tälle sisäiselle lapselle. Tottahan sen täytyy saada huttunsa! Samalla vahvistat sokeririippuvuutta ja uhmaikäisen rajatonta käyttäytymistä.

Tähän on vaihtoehto. Sanot itsellesi: "Suu kiinni. Sinä et tarvitse enää yhtään mitään." Voi olla, että joudut käyttämään joskus vähän karkeampaakin kieltä: "TURPA KIINNI!"- voi toimia parhaiten.
Kun syöt 5-6 kunnollista ateriaa päivässä, sinun on helppo pitää aterioiden välissä suu tyhjänä ruuasta tai hutusta. Napostelusta. Sano itsellesi: "Sinä et tarvitse mitään nyt!"

Se on rajoja. Rakkautta ja rajoja. Ihan sama, kuin lasten kasvatuksessa. Tai lemmikin. On oltava johdonmukainen. Jos sisäinen lapsi vaatii "heroiinikokaiini" koukussaan huttuhiilareita, niin aikuisen roolina on kieltää. Liika on liikaa. Sinun velvollisuus on välittää itsestäsi niin paljon, että kiellät itseäsi. SUU KIINNI.

 Terveys, ylipainon välttäminen,  jaksaminen, insuliinimyrskyn karttaminen , hampaiden kunto jne.
On paljon järkeviä perusteita, miksi liiallinen hutun syönti kannattaa itseltään selkein sanoin kieltää. Toki sama pätee ylipäätään liialliseen syömiseen. Herkullisia ja rakentavia aterioitakaan ei saa syödä niin, että  pahoinpitelee omaa kehoaan. Jos tyrkkää suuhunsa rakentavaa ja järkevää ruokaa yli kourallisen / ateria, vatsalaukkua venyttäen, ei se ole enää aikuisen touhua. Se on sisäisen lapsen hyvittelyä, hupisyöntiä, ajankulutusta ja itsensä kohtelua väkivalloin.

Jos kultarakas-lässytys(toive, että jos mä huomenna sitten pystyn hillitsemään itseäni)  itseen ei tehoa (eihän se tehoa keneenkään), niin selkeä: Suu kiinni ja kitkemään. Suu kiinni ja haravoimaan. Suu kiinni ja lukemaan. Suu kiinni ja töihin. Suu kiinni ja nukkumaan. Suu kiinni ja vessaa pesemään. Suu kiinni ja koiran kanssa lenkille. Suu kiinni ja kutomaan. Suu kiinni ja ristikon ääreen Jne.
SUU KIINNI.  Sillä se on hoidettu.  Itselle täytyy uskaltaa sanoa suorat sanat ja hyväksyä se, että siihen voi nousta mielessä kovakin vastustus.

Ihan samat jutut täytyy ehkä käydä itsensä kanssa läpi, mitkä onnistuu luonnostaan lapsen kanssa.

"Tunteille on annettava lupa. Voi lohduttaa, mutta periksi ei pidä antaa.
Kielloilla vanhemmat suojelevat lastaan, kun tämä ei siihen itse vielä pysty.
 Kiukun tunteita ja riitelyä tulisi kuitenkin sietää."

Mutta jos olet "uppoutunut ja luovuttanut" hutun edessä. Jos koet, ettei ruokailu ole yhtään hanskassa, kannattaa muistaa, että SINÄ PYSTYT. Otat vaan ateriarytmin haltuun, annoskoot tarkkailuun ja syöt kasviksia reilusti 6 krt. päivässä. Monipuolisesti. Ja juot vettä.

Huttuhimon kohdalla suhtaudut itseesi, kuin lapseen ja kasvatat itseäsi selkeäsanaisesti ja jämptisti. "SUU KIINNI. ET TARVITSE MITÄÄN NYT."
Äläkä anna periksi. Älä keksi ovelia verukkeita ja kiertoteitä.(sisäinen lapsi on näissä nero. Keksii kyllä monenmoista syytä ja konstia saada huttunsa)  Ole johdonmukainen ja jämpti.

Toinen asia oli se, mitä usein kuulee puhuttavan: "Syön liian vähän ja siksi lihon."

Se on hyvin totuudenmukainen lause monen kohdalla.  Määrällisesti syödään liian vähän, mutta kaikki se mitä syödään, on ravintoarvoltaan onnetonta soosia ja kalorimäärältään hyvin turpeaa ja pönäkkää tavaraa.

Jos aamulla juodaan kahvi ja päivä paastoillaan kourallisella karkkia. Illalla vedellään pizza..tai puolikas ruislimppu juustolla....Silloin keho ei ole saanut rakennusaineikseen(proteiini) oikeastaan yhtään mitään. Eikä edes järkevää polttoainetta( korkeaoktaaninen hiilihydraatti) , toimiakseen. Mutta kaloreita on kertynyt todella reilusti.  Muutama suupala surkeita tuotteita tuo kaloreita kehoon yllinkyllin. Niin paljon, että ne kertyvät pehmikkeeksi ympärysmittaan.

Moni tekee tuon saman siiderillä, viinillä tai oluella. Pullo-pari tai jopa joku loota kuuluu viikottaiseen ruokavalioon. Aivot on matkalla kohti aivovauriota ja hormoonitoiminta sekoilee niin, että kohtuu nuori mies alkaa keholtaan muistuttaa pehmeää, iäkästä naista...ja kohtuu nuori nainen alkaa muistuttaa äijää.
 Syöty on kyllä vähän. Liian vähän. Ja lihomisen lisäksi tämä liian vähäinen syöminen(ja liian runsas juominen)  vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan ongelmallisesti.

No mitä tälle asialle voi tehdä. Ensinnäkin täytyy lisätä aterioita päivään. Ne 5-6 KUNNOLLISTA ateriaa/vrk.

Ja nämä ateriat tulee koota siten, että rakennetta riittää ja lautanen on täynnä. Eri värisiä, eri tavalla valmistettuja, kypsiä ja tuoreita kasviksia kukkupäinen kasa lautasella.  Siihen rinnalle proteiinia(kalaa, kanaa, lihaa, munaa, raejuustoa jne.) kourallinen. Kasviksista tulee rakentavia hiilihydraatteja, mutta ahkera arkiaktivisti tai treenaava henkilö lisää aterioilleen myös kourallisen muuta kuin kasvisten hiilihydraattia.

 

Näillä vinkeillä tuo liian vähäisen syömisen ongelma on ratkaistu. Enää et syö liian vähän.

-Ja nyt laihdut!

 

Kasvikset ovat suuren suurta herkkua. Niiden maku tuo jokaiseen ateriaan juhlan tunnun.

Sitä on vähän vaikea myöntää, mutta proteiinit(liha, kala, kana, muna..)  ja hiilihydraatit(viljat, pastat, peruna, maitosokerit...)  ovat melko mautonta massaa.

Maustaen toki erittäin suussasulavia.

 

 

Mutta kasviksissa on yleensä jo itsessään paljon makua!(puolukka, sipuli, fenkoli, varsiselleri, punajuuri, porkkana, piparjuuri jne.)  Siksi askel kasvisten monipuoliseen ja hyvin runsaaseen käyttöön kannattaa ottaa.

 

                   (Hietamalla, kesken Zumban tuli taivaalle elämänsuuruiset terveiset)

 

Tämän tekstin alussa nostettiin esiin kaksi yleistä ongelmaa:

1.En pysty kieltäytymään hutuista

2.Syön liian vähän
 

 Tähän vielä ratkaisut lyhyesti:

1. Ole jämäkkä kasvattaja sisäiselle uhmaikäisellesi huttuhimossa: TURPA KIINNI! Suuhun ei tarvitse olla työntämässä kokoajaan jotain. Ateriat 5-6 krt./vrk. SE RIITTÄÄ! Älä napostele aterian jälkeen/ateriaväleillä.
2. Syö 5-6 krt. päivässä hyvin koottu, RUNSAASTI KASVIKSIA sisältävä ateria: Täytä lautanen kasviksilla ja lisää kourallinen proteiinia. Treenin jälkeiseen ateriaan kannattaa lisätä vielä  kourallinen hiilihydraattia.

Uusi alku. Täsmätuote rasvanpolttoon.

Jatkoryhmäläisten kanssa uuden aloitus on todettu todella, todella tehokkaaksi voimakeinoksi onnistumiselle ja etenemiselle. Ateriakuvat ja vinkit ovat yksi mahtava inspiraation lähde, joten tähänkin tulee taas kuvia tyttöjen lautasilta!

Jokainen meistä on kokenut ensipuraisun huuman. Liittyy se sitten rakkauteen, uuden työn aloitukseen, syksyyn ja opintojen alkuun, penaalien ja kynien ostoon, uuden puutarhaviljelmän kuopsutukseen, ensimmäiseen melontaretkeen, uuden harratuksen aloittamiseen tai mihin tahansa, jonka ALOITTAA.

Aloittaminen alusta. Puhtaalta pöydältä. Startti. Siinä on VALTAVA VOIMA. Ihminen hehkuu intoa ja pursuaa puhtia.

Mistä se on peräisin? Puhti, into ja helppous, jonka tuo UUDEN ALOITUS tuo tullessaan?

SE ON PERÄISIN MEISTÄ ITSESTÄMME SISÄLTÄ! Se on meissä kokoajaan. Miksi siis emme käyttäisi sitä hyväksemme ihan kaikessa, mitä teemme? Kukapa ei haluaisi buustia päiväänsä ja lisempää virtaa.

Siksi suosin painon hallinnassa ja syömisen hyvissä valinnoissa ALOITUSTA. Uuden alun tuomaa tsemppiä ja voimaa. Tuoreen ja mielenkiintoisen veto- ja työntövoima on myllerryttävän vahva.  Siksi sitä kannattaa käyttää.

Jos olet oppinut rutiinit ja tiedät ruoka-aineet, annoskoot ja ajat, joilla kroppasi voi hyvin, niin sitä tottakai kannattaa jatkaa. Mutta, jotta siinä pysyy ilahduttava into ja salaperäisen seikkailun tuoma virite, niin arkipäiväistymistä ei kannata päästää rutiinin seuralaiseksi. Kannattaa nauttia ALOITUKSEN JA ENSIKOHTAAMISEN HUUMASTA myös ruokailun saralla.

No miten ihmeessä?

Ruokavalio ja siihen liittyvät käytösmallit kannattaa pitää raikkaina mm. pitämällä ruokapäiväkirjaa , joka on kohtuullisen ohut ja mukava vihkonen. Joka loppuu sopivin väliajoin: Jolloin täytyy hommata UUSI, tyhjä, puhtaan pöydän vihkonen. Se on jo yksi uutuuden huuman tuova konsti.


Uuden aloitus. Tyhjä vihko. Odottavat sivut, joihin saat taas kirjata hyvät ruokailutottumuksesi täysin puhtaalta sivulta lähtien.

Uuden aloitusta kannattaa käyttää myös tavoitteiden asettelussa tietyin väliajoin. Mieti tarkasti, mitä haluat ruokavaliollasi saavuttaa ja toteuttaa.

Kirjaa UUDET TAVOITTEET ylös. Ehkä sinulla on jokin tietty paino, joka on päätähtäin. Se ei kuitenkaan ole ainut tavoite, vaan sen ympärille voi kehittää uusia, mielenkiintoisia tavoitteita ja keinoja saavuttaa tavoitteet.

Jos jätät vanhan ja kuluneen tavoitteen ilmaan, se on äkkiä haalistunut ja väsynyt mytty mielessä. Siksi: Käytä uutuuden viehätystä ja villinä virtaavaa voimaa tavoitteen asettelussakin. Kehitä ja uudista tavoitteitasi. Laajenna, lisennä ja syvennä.

Ehkä tavoitteesi  on tämän hetken painon pysyminen tässä, hyvässä jamassa. Ehkä haluat lisää läsnäoloa ja rauhoittumista aterian äärelle. Ehkä haluat lisätä monipuolisuutta välipaloihin. Ehkä haluat poistaa turhia huttuja ruokavaliostasi. Tee listaa siitä, mitä haluat lisätä ja mitä haluat poistaa omista tavoistasi ja kirjaa tavoitteesi ylös.

On uuden alku, kun alat  miettiä niitä keinoja, joilla nuo tavoitteet tulet saavuttamaan. Uudet tavoitteet, uudet keinot ja UUSI ALKU.

Elämässä jokainen kulkee yksin. On perhe, ystävät, tuttavat, naapurit jne. Paljon ihmisiä, jotka jakavat arkea kanssamme. Mutta silti. Jokainen on lopulta kuitenkin yksilö ja yksin. Työtkin on tehtävä yksin ja oma osuus tiimissäkin tulee hoitaa ihan itse. Sama ruokailussa. Vaikka kuuluisi miten suureen tiimiin ja yhteisöön, niin yksin ne ruoka-aineet on sinne suuhun laitettava.

Mutta, se ei poista sitä iloa, mikä tulee ryhmän tuesta. Aina, kun sinulla on mahdollisuus kuulua ryhmään, jossa sytyt ja innostut: Tartu sen tuomaan voimaan! Siihen uusien tuulien ja ajatusten vimmaan.
Jos sinulla on hyvä ystävä, joka tukee sinua omalla esimerkillään tai tsemppaavilla sanoillaan. Ehkä muutoin, vaikka  lenkkiseurana. Tartu siihen.
 Se on yksi uuden aloituksen voima, kun saa toisen ihmisen uusia, raikkaita ajatuksia kopiteltavakseen. Ei kannata miettiä olevansa heikko, jos ei "yksin pysty laihduttamaan tai pitämään ruokavaliosta kiinni."

Yksin ne oikeat valinnat lautaselta on suuhun laitettava, vaikka taustatukena olisi miten suuri ryhmä tahansa.  Ei ole heikkoutta ottaa vastaan ystävällisiä sanoja, tsemppiä ja hassutteluja ryhmältä tai ystävältä, jos siihen on mahdollisuus. Se ei poista yksilön vastuuta, mutta tuo siihen yksilöllisyyteen mukavan mausteen.

Ja mikä on tärkeintä siinä, että kroppa pysyy kuosissa ja mieli virkistyy hyvin toimivan aineenvaihdunnan kanssa kilpaa? Mitkä ne avaimet hyvän koostumuksen kroppaan ja iloiseen, tasapainoiseen, itsenäiseen ja virkistyneeseen mieleen ovat:

• Annoskoko
• Ateriavälit
• PALJON PALJON KASVIKSIA
• Vettä
• Puolukkaa, hapankaalia, molkosaania

PIENI MUTTA ERITTÄIN TEHOKAS TÄSMÄKEINO RASVAN POLTTOON:

Jos luet sanomalehti Keskisuomalaista tiedät, että hiirikokeissa on todettu puolukan syömisen polttavan rasvaa. Jos googletat puolukasta tietoa, huomaat, että tämä tieto on nyt otettu omaksi muuallakin.
 Kesän jälkeen on hyvä syy nauttia syksystä: Puolukkametsät!!!

• PUOLUKAT HILLITSEVÄT LIHOMISTA

• Puolukat edistävät rasva-aineen vaihduntaa

• Rasvaa vastaan puolukalla