torstai 16. tammikuuta 2014

Nautinto, tutkiskelu, kasvispäiväkirja

Entä sitten, kun karkista ja hutusta luopuminen takkuaa. Kun mieli alkaa nostaa kapinaa terveellisille valinnoille. Kun uhmakas ääni sisällämme huutta jopa hieman halveksuen ja alentuvasti: "Tuommonen ruokavalio on tiukkapipojen touhua! Mitä elämästä nauttimista se muka on, jos käyttää ruokaa vaan polttoaineena, eikä nauti yhtään!!! Kyllä ihmisen täytyy saada nauttia ruuasta. Minä valitsen kyllä karkkia ja pullaa, pikaruokaa ja eineksiä. Minä haluan nauttia ruuasta ja elämästä!!"

(Suosittelen klikkaamaan taas taustalle musiikkia. Se eheyttää ja rauhoittaa. Aktivoi hermostoa ja aivoja. Lisää vastaanottavaisuutta.  (Tämä edellisen kirjoituksen meditaatiomusiikki-linkki on itselleni kaikkein mieluisin, mutta myös  tämä voisi olla kiva sinunkin mielestäsi)

Jos pystyy allekirjoittamaan ajatukset terveellisen ruuan turhuudesta kirkasotsaisesti, niin silloin kannattaa syödä huttua. Silloin ei kannata lähteä vaihtamaan ruokavaliota terveellisemmäksi.Silloin kannattaa pitäytyä niissä tutuissa valinnoissa, mitä rehellisesti pitää hyvänä, herkullisena ja nautinnollisena.

Jos ajatuksissa taas on pienikin häivähdys siitä, että elämästä ja ruuasta nauttiminen voi olla jotakin muuta, kuin huttujen syömistä, niin silloin kannttaa tarkastella itseään ja toimiaan herkkuhimon äärellä.

Kuten edellinen kirjoitus kertoo, herkkuhimo tai liiallinen syöminen( ähkyksi) johtuu sydämen ja sielun halusta täyttyä. Sydän ja sielu halajaa jotakin. Emme jaksa pysähtyä kuulemaan sen perimmäistä syytä, vaan tyynnytämme tuota tyhjyyttä huttuherkuilla ja liiallisella syömisellä. Syöminen on nopea ratkaisu vaisuun oloon. Se on nopea ratkaisu rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Se on nopea ja toimimaton ratkaisu. Kierteeseen johtava. Mitä enemmän sydämen ja sieulun tyhjyyttä paikataan ruoalla ja herkuilla, sen enemmän sielu ja sydän huutaa tyhjyyttään.

"MUTTA MINÄ HALUAN NAUTTIA ELÄMÄSTÄ, ENKÄ KIRISTÄÄ PIPOA JOLLAIN KUMMALLISILLA RUOKARYTMEILLÄ JA ANNOSKOKO-HIFISTELYILLÄ!!!!!"

"ONKO SE NYT ELÄMÄÄ, JOS EI SAA VÄLILLÄ NAUTTIA KARKISTA, PULLASTA JA PIKARUOASTA!!!!??"

Jos näitä lauseita ilmestyy ajukoppaan, niin niitä kannattaa hieman työstää päässään, ennenkuin vastaa niihin karkeilla, pullalla ja pikaruoalla. Jos niihin työntää vastaukseksi huttua...niin se on just huttua!!! Se ei kerro meille mitään itsestämme. Jos taas hetken mietimme asioita, niin sieltä voi löytyä hyviä ajatuksia ja vastauksia.
                                 (tämän blogin reseptit-sivujen herkkuja)

Jos katsomme esim. tämän blogin reseptejä ja ruokien kuvia. Herkkujen kuvia.  Ei niistä voi olla pitämättä!! Ne ovat juuri sitä herkkua, nautintoa ja hemmottelua parhaimmillaan!!! Herahtaa vesi kielelle ajatuksestakin. Nautinnosta. Ja sen lisäksi niistä tuleva olo! Ei turvota, väsytä ja purista. Nostaa pitkällä tähtäimellä verensokeria maltillisesti, tuo vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet keholle. Hiilihydraatteja ja proteiineja keholle sopivasti. Ravitsee kehoa ja mieltä. Nautintoa monella sektorilla.

 Kävin lukemassa ystäväni kirjoittamaa blogia: Talo Pyhäjärven rannalla  ja siellä on ihanien sisustussydänten ja upeiden purkkien jälkeen kuvia MAHTAVISTA RUOKA-ANNOKSISTA:  täytetyt paprikat ja tonnikalasalaatti kananmunilla ja raejuustolla. Parempaa hemmottelua ja herkullisempaa makua saa varmasti hakea vaikka maailman joka burgerista, pizzeriasta, karkkikaupasta jne...eikä löydä NAUTINNOLLISEMPAA herkkua!!!

Huttuherkkuhimo ja mielen uhmakkuus laihdutusta ja painonpudotusta kohtaan on usein lapsuudesta kumpuava uhmaikäreaktio. Laihduttava aikuinen alkaa käyttäytyä itseään kohtaan kuin uhmis tai teini. Laput silmille ja mustavalkoajattelu päälle!  Selitellään järkevää asiaa päinvastaiseksi, koska itsellä on uhmakas ja loukattu olo. Muutos on niin vaikea pala aikuisellekin.
(Osa huttuherkkuhimosta on tietysti tapaa! Kiireen ja siihen vastaavan helppouden aikaansaamaa tapaa. Tavasta voi oppia ulos ja uuden tavan voi oppia tilalle. Mutta tästä joku toinen kerta lisää.)

Lapsilta tulee vaadittua sopeutumista(esim. yläkouluun siirryttäessä, muuttaessa tms.)  uusiin opettajiin, uusiin harrastuksiin, uusiin koulumatkoihin ja käytäntöihin tuosta vaan. Ja välillä huokailuttaa, jos lapsi/nuori ei suhtaudu täysin neutraalisti. 

Kun sitten omalla kohdalla pitäisi muuttaa hieman omia  ruokailutapoja, niin ei. Ei onnistu. Alkaa pahimman luokan uhma- ja teini-ikä yhtä aikaa. Niskojen nakkelu, alentuva ajattelu, itsensä mollaaminen ja ruokien mollaaminen ja mitä vielä!! Monelaista ajatusta löytää päästään!

No mikä se on sitten uhmakkaan teinin kasvattamisen avain?  Kasvattamisessa ja opettamisessa pätee parhaiten samat kaavat kaikille. Lapsille, koirille, itselle. Arvostus. Lempeys ja  kannustus. Kiinnostus. Innostus ja ihailu. Semppi ja hyväksyntä. Rakastava ajattelu.
 Se on varma, että julmuudella, väheksymisellä, epätasa-arvolla ja alentuvuudella ei kasvatustuloksia tapahdu. Ja se mitä tuolla negatiivisella kasvatusmallilla  tapahtuu, niin tapahtuu hitaasti ja yleensä väärään suuntaan.

 Ihminen on psykofyysisemotionaalissosiaalisorgaaninen mötkö. Jotta se voi tuntea nauttivansa elämästä ja syömisestä, siinä tulee olla sitä lempeyttä ja valinnan varaa. Arvostusta ja ihailua. Hyväksyntää.

 Jos syö paljon eninesruokia, pikaruokia, imeliä huttuja ja turhakkeita, niin noita edellä mainittuja asioita ei voi kohdistaa itseensä, eikä syömiinsä ruokiin.  On huono lähteä ihailemaan ja arvostamaan itseään, jos syö paljon ruokia, joissa on myrkyllisiä lisäaineita ja keholle pahaa tekeviä raaka-aineita.

MUTTA. Laihduttajakin voi ihan hyvin syödä päivittäin suklaata ja karkkia!! Sopivan annoksen. Nautittavan määrän!!!! Eikä se vaikuta negatiivisesti muuta, kuin puntarin lukemaan. Miinusta on luvassa.

No!?!? Mitä??! Miten?!??!

Silloin kun syödään huttuja harkitsemattomasti ja hallitsemattomasti. Mätetään kaikenmoista moskaa päivästä toiseen ja jätetään kasvikset pois. Silloin ruokailut eivät ole hallussa. Mössöruoka hallitsee sinua. Silloin siitä ei voi tulla nautintoa. Ei edes syödessä, saati sen jälkeen.

Mutta jos päätät valita joka päivälle herkun ja herkkuhetken, johon valmistaudut. Niin silloin sinä hallitset ja valitset. Silloin sen on valittu nautinto.

Minä suosittelen sitä, että jokainen miettiin kohdallaan sen, mitä imelää tai suolaista huttuherkkua hamuaa eniten. Mistä välittää todella paljon. Miettii ja pohtii tarkasti.

Ja sen jälkeen valitsee ajankohdan, milloin sitä haluaa ruokavalioonsa kuuluvaksi. Onko se päivittäistä vai ehkä pari kertaa viikossa syötävää. Onko se kenties kerran viikossa herkkupäivälle sijoittuvaa?


Esimerkkinä voisin sanoa tällaisen hyvän ratkaisun: Osta ruokaostokset ostoslistan mukaan. Syö ruokavalion mukaan.MUTTA lisää vaikka joka päivään yksi suffeli  TAI  kourallinen (n.8-12 kpl.)  irtokarkkia.
Suffeli on kohtuullisen pienikokoinen maitosuklaapatukka, jossa on vohvelia tuomassa keveyttä. Silti todella äkkimakea toffeesuklaaherkku, joten se on oivallinen huttuherkku valitsemiisi hetkiin.

Kourallinen irtokarkkia on reipas hiilihydraattipommi, mutta esim. treenin jälkeen keho tarvitsee ja pystyy myös käyttämään sokeria todella hyvin. (anabolinen ikkuna)
 Keholle ei ole väliä, ottaako se glukoositarveaineet suklaapatukasta vai urheilujuomasta!!!! Kroppa ei pisteytä sinun valintojasi, kunhan se saa jostain tarvitsemansa.  Herkkujen nauttiminen kannattaakin ajoittaa treenin jälkeiseen hetkeen. Toki silloin tulee tankata myös järkevästi, mutta lisänä voi hyvin ottaa tämän oman huttuherkkuhetken.
                (tästä tortusta 1/3 olisi sopiva herkkuhetkeen. Nautinto, mutta ei liikaa)

Tuo päätetty huttuherkkuhetki voi saada oikuttelevan ja sopeutumattoman teinin talttumaan taas tutuksi, vakaaksi, keski-ikäiseksi mötköksi. Se, että annat itsellesi vaihtoehdon ja mahdollisuuden. Nauttia vaikka JOKA PÄIVÄ suffelin ja kourallisen irtokarkkia. VALITTU JA ENNALTA MÄÄRÄTTY NAUTINTO, JOTA SINÄ HALLITSET.  Mieti tälle herkkuhetkelle aika. Keskity rauhoittumaan ja nauttimaan.

Jos sinulla on mahdollisuus päiväkahvihetkeen työsi lomassa. Ota silloin kuppi hyvää kahvia ja se suffeli!  Jos pystyt, rakenna tilanteesta mahdollisimman ihana ja nautinnollinen. Laita taustalle soimaan musiikkia. Ota hyvä ja rentoutunut asento. Ja nauti kahvi & suffeli suurella arvostuksella ja intohimolla. Tee tämä sama uppoutuminen rentoon ja ihanaan hetkeen joka päivä. Eikä se liikauta painoasi nousuun !!!

Valitse myös irtokarkkihetki. Ehkä se on iltaisin tv:n ääressä? Treeni on tehty ja palautukseen varattu marjarahka syöty. Suihkussa käyty ja teekupponen höyryää vieressä. Lempisarja starttaa ruudusta ja sinulla on  hetki aikaa vain olla. Silloin kourallinen valitsemiasi irtokarkkeja on oikein sopiva hemmottelu. Maistele ja nauti.

Kun olet päättänyt ennalta herkkuhetken. Hallitset valintojasi.  Kun syöt hyviä ja ravitsevia ruokia joka aterialla,  niin nämä pari päivittäistä, hallittua herkkuhetkeä eivät kaada laihdutustavoitetta. Ne tukevat sitä!


Jos haluaa lisätä tällaisen sokeriherkku-hetken ruokailuihinsa, niin ei muuta kun. Toki ilman sokerihuttuja painonpudotusvauhti on hieman nopeampi, mutta matkasta nauttiminen on yhtä tärkeää, kuin maaliviivan ylitys. Joten pikku herkku matkan varrella hallitusti, vie maaliin maistuvasti.

Jos huttuherkkuhimo on jatkuvaa. Jos annoskoot ovat jatkuvasti liian suuret. Jos puputat päivänmittaan tauotta...niin kehotan palaamaan tämän tekstin alkuun. Kehotan lukemaan myös edellisen blogitekstin.Mieti ja tutkiskele, mitä sielusi ja sydämesi halajaa. Pysähtyminen on ratkaisu. Rauhoittuminen ja hetkestä nauttiminen. Ei ruoka tai imelät herkut.

Kasvispäiväkirja

Ruokapäiväkirja on ihana työkalu ja apu. Se on hyvä dokumentaatio itsestä. Faktatietoa, jota on ainakin toisinaan hyvä itsestään kerätä. Ruokapäiväkirjan rinnalla tai sijasta kannattaa välillä pitää KASVISPÄIVÄKIRJAA. Kirjata ylös joka aterialla ne  kasvikset: vihannekset, juurekset , hedelmät, mitä syöt.

Jos huomaat, että aamupalan kasviksena on vain pari siivua kurkkua mantelileivällä, se ei ole riittävästi. Silloin on hyvä miettiä lisäilyjä. Jos huomaat, että lämpimän aterian kaverina syöt aina jäävuorisalaattia, jossa on joukossa kurkkua ja tomaattia,niin se on hieno asia. Sitä kannattaa myös toisinaan päivittää ja monipuolistaa. Lisätä hyvään salaattipohjaan maissia, paprikaa, pinaattia, mansikkaa, persikkaa.. Tehdä lihan kaveriksi:
Pitämällä kasvispäiväkirjaa huomaat omat vahvuutesi kasvisten osalta keittiössä. Huomaat myös sen, jos tarvitset hieman lisää vahvuutta siihen osastoon. Kasvispäiväkirja motivoi etsimään uusia, ihania reseptejä kehon ja mielen eduksi. 

6 kommenttia:

  1. Olipas jälleen TODELLA mielenkiintoinen ja hyvä postaus!!! Monta hyvää neuvoa tuli :)
    Mukavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
  2. Yhdyn Tanskuliinin kommenttiin :)
    Minun päässä on niin vahvasti taottuna tuo että kyllä elämästä pitää nauttia herkkujen/hutun kautta. Onneksi olet sinä&blogisi joka näyttää että elämästä voi nauttia suurella sydämellä ja terveellisesti. Se huttu ottaa niin näppärästi ihmisen valtaansa. Nyt tajusin että MINÄ olen se joka hallitsen tuota huttua eikä päinvastoin.
    Taas sain semmoisen annoksen puhtia tähän elämäntapamuutokseen. Iso kiitos <3

    VastaaPoista
  3. :) kiitos molemmille taas positiivisesta vuoropuhelusta!! Mahtava, kun kirjoitatte omia kommentteja ja fiiliksiä siitä mitä on noussut mieleen. KIITOS!!!
    Oppii Itsestäänkin enemmän,kun kuulee toisten näkökantoja asioihin. Herää uusia ajatuksia.
    Ja innostus tarttuu. Kun toinen innostuu hehkuttamaan omaa kohonnutta puhtia, tulee itsellekin lisää intoa heti lisää, kiitos!

    VastaaPoista
  4. Tein tänään sun ohjeella proteiinilettuja ja mustikka-rahkaa kaveriksi. Kyllä oli hyvää! Lähti makeanhimo kahvakuula treenin jälkeen:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos taas hyvästä tekstistä joka tuli tarpeeseen! Suurena suklaan ystävänä siitä luopuminen on hurjan hankalaa. Jos on pakottanut itsensä pitämään suklaasta "taukoa", on se kostautunut mahdottomalla suklaan herkuttelulla ja mopo on tietysti karannut käsistä. Uutena vuotena päätin taas, NYT, nyt minä otan suklaasta semmoisen niskalenkki-otteen että ei ole ennen nähty! Päätin että saan syödä joka päivä tietyn määrän suklaata (punnitsin namit, 10-20 grammaa riippuen valinnasta) ja herkuttelen tämän kahvin kanssa pieniä paloja nakerrellen. Lukemalla tämän tekstisi päätökseni vahvistui: en ole huono ihminen vaikka herkkuten sen suklaa-annoksen päivittäin. Ehkä jonain päivänä se jää jopa välistä!

    VastaaPoista
  6. Nuo letut on kyllä ihan älyttömän hyviä!!!! Ja niitä tulee iso annos, joita saa todellakin syödä hyvällä omalla tunnolla. Ruokaisa herkku. :)

    Mahtava kommentti myös anonyymilla tuosta suklaasta!!!!!! Hieno temppu suklaan niskalenkkiin on juurikin tuo, että ON ITSE VASTUUSSA teoistaan ja HALLITSEE syömisiään, eikä päinvastoin! Puntaroi herkut ja nauttii niistä hyvälllä omalla tunnolla!! Hienoa!

    Kyllä suklaa-annos voi olla päivittäinen, kun pitää siitä huolen, että se on sopivan pieni. Mutta ihan hyvin se voi todellakin myös unohtua joltain päivältä.

    Jos kokee huonoa omaa tuntoa ja "huonommuutta" suklaan syömisestä, niin silloin se kannattaa selättää kokonaan ja VAIHTAA suklaan tilalle jotain todella ihanaa ja hyvää. Jättää suklaa kokonaan pois. Vaihtoehtoja on: Esim. itse tehty jäätelö!!! Suussa sulavaa, herkullista, syntisen samettista, mutta terveellistä ja hyvää:

    http://www.maku.fi/resepti/kotijaatelo#axzz2qvooZlIM

    http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/71347/Proteiinij%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6/

    Tai sitten jotain muita suklaaherkkuja, jos jaksaa väsätä:
    http://kaisajaakkola.fi/2012/07/voimasuklaa-raakasuklaata-proteiinilisalla/

    Sanoisin perusasiana , että AINA ON VAIHTOEHTOJA, jotka voittaa vanhan!!!!!! (Elämän kaikilla osa-alueilla...ei vain ruuassa tai herkuissa!!!)
    Joten jos onkin nyt addiktoitunut vaikka suklaaseen, se ei tarkoita sitä, että MÄ EN KOSKAAN PÄÄSE SIITÄ EROON!
    Siitä todellakin pääsee eroon, JOS haulaa. Helposti!!

    Jos taas ei halua tavasta eroon, vaan pystyy pitämään asian ihanana herkkuhetkenä ja nauttimaan siitä hyvällä mielellä, niin sekin on oivallista!!! Sitten siitä ei kannatakaan pyrkiä eroon.

    Aina on mahdollisuus. Aina on vaihtoehtoja. Aina on reittejä tehdä asioita siten, että siitä tulee hyvä olo.

    Ei kannata pahoinpidellä kroppaansa ja mieltään ruoalla. Kannattaa etsiä vaihtoehdot, annoskoot ja keinot jotka AIDOSTI MAISTUVAT hurmaanvan herkulliselle ja joita aidosti voi syödä hyvällä omalla tunnolla.

    Kiitos hyvästä vinkistä anonyymi!!! :)



    VastaaPoista